Hume's presence in the dialogues

concerning natural religion 1st Edition

Robert J. Fogelin
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/humes-presence-in-the-dialogues-concerning-natural-
religion-1st-edition-robert-j-fogelin/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

History and Presence 1st Edition Robert A. Orsi

https://textbookfull.com/product/history-and-presence-1st-
edition-robert-a-orsi/

Order and Artifice in Hume s Political Philosophy

Frederick J. Whelan

https://textbookfull.com/product/order-and-artifice-in-hume-s-
political-philosophy-frederick-j-whelan/

Deltas in the Anthropocene Robert J. Nicholls

https://textbookfull.com/product/deltas-in-the-anthropocene-
robert-j-nicholls/

Always Already Free Instant Presence Allow Natural

Meditation to Happen Enza Vita

https://textbookfull.com/product/always-already-free-instant-
presence-allow-natural-meditation-to-happen-enza-vita/
The Continuum Companion to Hume 1st Edition Alan Bailey

https://textbookfull.com/product/the-continuum-companion-to-
hume-1st-edition-alan-bailey/

How Hume and Kant Reconstruct Natural Law: Justifying

Strict Objectivity without Debating Moral Realism 1st
Edition Kenneth R. Westphal

https://textbookfull.com/product/how-hume-and-kant-reconstruct-
natural-law-justifying-strict-objectivity-without-debating-moral-
realism-1st-edition-kenneth-r-westphal/

Saturn and Melancholy Studies in the History of Natural

Philosophy Religion and Art Raymond Klibansky

https://textbookfull.com/product/saturn-and-melancholy-studies-
in-the-history-of-natural-philosophy-religion-and-art-raymond-
klibansky/

The Directors Take Three 1st Edition Emery Robert J

https://textbookfull.com/product/the-directors-take-three-1st-
edition-emery-robert-j/

The Question Concerning Technology in China An Essay in

Cosmotechnics Yuk Hui

https://textbookfull.com/product/the-question-concerning-
technology-in-china-an-essay-in-cosmotechnics-yuk-hui/
HUME’S PRESENCE IN THE
DIALOGUES CONCERNING
NATURAL RELIGION
HUME’S PRESENCE IN THE
DIALOGUES CONCERNING
NATURAL RELIGION

Robert J. Fogelin

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and certain other countries.
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.
© Oxford University Press 2017
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
without the prior permission in writing of Oxford University Press,
or as expressly permitted by law, by license, or under terms agreed with
the appropriate reproduction rights organization. Inquiries concerning
reproduction outside the scope of the above should be sent to the
Rights Department, Oxford University Press, at the address above.
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer.
Cataloging-in-Publication Data is on file at the Library of Congress.
978-0-19-067350-5

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Sheridan Books, Inc., United States of America
 for
Peter Ohlin
When I feel an ambition arise in me of contributing to the
instruction of mankind, and of acquiring a name by my in-
ventions and discoveries, these sentiments spring up natu-
rally; and should I endeavour to banish them, by attaching
myself to any other business or diversion, I feel I should be
a loser in point of pleasure; and this is the origin of my
­philosophy.
Davi d Hum e , A Treatise of Human Nature
P R E FA C E

After completing Hume’s Skeptical Crisis in 2009, I moved on to

other things. Then, asked to comment on the Dialogues Concerning
Natural Religion, I renewed with great pleasure my friendship
with David Hume.
There are many excellent current studies of Hume’s thought:
the development of his career in the context of his times, the influ-
ences on his thinking, and conflicting views of the relative impor-
tance of various aspects of his philosophy. My primary concern is
to place the Dialogues within the context of his other philosophi-
cal writing.
Hume’s career combined that of a literary man of letters, of a
philosophical skeptic desiring to base his work on the science of
human nature, and of a long-standing critic of religious dogma-
tism. It seems to me that all three emphases are present in the
Dialogues. It is a masterpiece that combines Hume’s literary ambi-
tions, antidogmatic fervor, and philosophical passions in a tour
de force that explains why he so valued it, worked on it until his
death, and so wanted it published.
Like the Dialogues, Hume’s Presence in the “Dialogues Concern­
ing Natural Religion” has also taken some time in the writing, and
owes much to others: my colleagues in philosophy at Dartmouth
College, especially Samuel Levey and John Kulvicki; the staff of
the Dartmouth College Library, especially William Fontaine; and
the Office of Humanities Computing, especially Robertine
ix
x Preface

Wymans. James Tatum, Professor of Classics Emeritus at Dart­

mouth College, has helped me see Hume’s relation to Cicero.
Don Garrett has long been a friend and reader of my work and
has brought his wit and wisdom—in equal, Humean amounts—
to Hume studies. The readers for Oxford University Press have
helped me improve and expand the manuscript, which has been
supported by a Mellon Foundation Emeritus Grant. Jane Taylor
has edited early versions, and I apologize to her for adding things
she had no chance to correct. Florence Fogelin’s help has been
immeasurable. The book is dedicated, with my thanks, to Peter
Ohlin, editor at Oxford University Press, whose friendship has
been both professional and personal.
CONTENTS

Texts and Citations xiii

General Introduction xv

SE C T ION I: A Textual Study

Introduction 3
Letter from Pamphilus to Hermippus 5
Part One “Let us become thoroughly sensible of the weakness,
blindness, and narrow limits of human reason.” Philo 7
Part Two “Look round the world . . . : you will find it to be nothing
but one great machine.” Cleanthes 23
Part Three “Must you not instantly ascribe it to some design or
purpose?” Cleanthes 29
Part Four “I have found a Deity; and here I stop my enquiry.”
Cleanthes 37
Part Five “What tools and levers and derricks?” Philo 40
Parts Six and Seven “It must be a slight fabric, which can be
erected on so tottering a foundation.” Demea 45
Part Eight “Each disputant triumphs in his turn.” Philo 48
xii Contents

Part Nine╇ “We must, therefore, have recourse to a necessarily

existent Being, who carries the Reason of his
existence in himself.” Demea╇ 56
Part Ten╇ “Whence then is evil?” Philo╇ 62
Part Eleven╇ “Supposing the Author of nature to be finitely
perfectâ•›.â•›.â•›.â•›a satisfactory account may be given of
natural and moral evil.” Cleanthes╇ 66
Part Twelve╇ “To be a philosophical Sceptic is, in a man of letters,
the first and most essential step towards being a sound,
believing Christian.” Philo╇ 78
Conclusion to Section I: Who Speaks for Hume?╇ 99

SE C T ION II: ╇ Critical Reflections

Introduction╇105
1. Hume, Pyrrhonism, and Fideism╇ 107
2. Richard Popkin on Hume and Pyrrhonism╇ 113
3. The New Hume╇ 119
4. Garrett on Hume’s Notion of a True Religion╇ 124
5. David Hume on the Dialogues╇130

appendix: some responses to hume’s dialogues╇ 137

bibliography╇ 141
index╇ 144
T E X T S A N D C I TAT I O N S

Because there are numerous editions of Hume’s Dialogues

Concerning Natural Religion, I have identified passages by section
and paragraph. For example, (12, 33) refers to the 33rd paragraph
in section 12. References to A Treatise of Human Nature have the
form (THN book, part, section, paragraph). References to An
Enquiry Concerning Human Understanding have the form (EHU
section, paragraph) or, sometimes (EHU section, part, para-
graph). After they are introduced in the text, I will refer to A
Treatise of Human Nature as the Treatise and An Enquiry
Concerning Human Understanding as the Enquiry. I will refer to
his Dialogues Concerning Natural Religion as the Dialogues in the
singular, not plural.
I have used Past Masters electronic edition for the cited text of
the Dialogues. Full attribution is found in References.

xiii
GENERAL INTRODUCTION

Late in life, David Hume spent considerable time writing and

­revising the manuscript of his Dialogues Concerning Natural
Religion. Attempting to spare him the hostile reception the
Dialogues would receive at the hands of the religious establish-
ment, friends urged him not to publish it. His solution was to set
aside funds in his will providing for its posthumous publication.
Clearly Hume wished to save it for posterity.
Why did he feel so deeply about publishing the Dialogues?
Part of the answer is that it provided a vehicle responding to
(mocking, ridiculing, parodying) his mean-spirited theological
critics. Partly to make fun of his critics, Hume crafted a literary,
satirical work. But that is not the main story. I will attempt to
demonstrate the close relationship of the Dialogues with his cen-
tral philosophical writings and its centrality to his relationship
with skepticism.
Section I presents a close textual study of the Dialogues, where
I will deal with questions such as “Who speaks for Hume?” and
“Who won?” Section II, “Critical Reflections,” considers a number
of alternative interpretations of Hume’s skepticism as found in
the Dialogues.

xv
HUME’S PRESENCE IN THE
DIALOGUES CONCERNING
NATURAL RELIGION
SECTION I

A Textual Study
 Introduction

H ume’s Dialogues Concerning Natural Religion presents an

­exchange of competing views concerning the existence and
nature of God. Its three main characters are Cleanthes (an advo-
cate of natural theology), Philo (a freewheeling skeptic), and
Demea (a combination dogmatic rationalist and mystic). A strik-
ing feature of the Dialogues is that Cleanthes and Philo seem well
versed in the works of the philosopher David Hume. Their argu-
ments often echo in content—even wording—claims found in
Hume’s central philosophical writings.
Beyond this, as I will try to show, the overall dialectical struc-
ture of the Dialogues mirrors dialectical developments found in
both A Treatise of Human Nature and An Enquiry Concerning
Human Understanding. In the Treatise, Hume often uses skeptical
arguments in order to eliminate opposing theories. However, in
the process of carrying his “sifting humours” further, he also
comes to see that his own program—his “attempt to introduce the
experimental method of reasoning into moral subjects”1—­
encounters, or rather generates, skeptical challenges that threaten

1. This phrase is in the subtitle of Hume’s Treatise.

3
4 A Textual Study

to undermine his own philosophical program. In the Enquiry,

Hume attempts to avoid the skeptical threat encountered in the
Treatise by adopting the standpoint of what he calls mitigated
skepticism.2 In this section I will try to show that a similar dialec-
tical pattern emerges in the Dialogues: the project of natural the-
ology, in its attempt to establish substantive theological theses on
empirical grounds, generates skeptical challenges that block all
efforts to prove the existence of a deity of religious significance.
As a result, this naturalistic effort to provide a rational defense of
religion ends in weakening religious commitments rather than in
strengthening them.
It will take some time to develop these broader themes be-
cause, even concerning fundamental issues (for example, “Who,
for Hume, is the winner?”), disagreements persist. Part of the
reason for this is that nowhere in the Dialogues does Hume ad-
dress his gentle readers directly—not in introductory remarks,
not in asides, not in footnotes. As a result, in various places, it may
not immediately be clear whether Hume is expressing his own
opinions through one of his characters or is using a character to
represent a position he wishes to examine, perhaps to reject. In
such cases, we should ask, “What is Hume up to? Why is he using
this character to say just this at this stage in the Dialogues?” In
many cases the context settles the matter straight off, but not
always.
A reasonably secure way of establishing whether Hume is ex-
pressing his own views through one of his characters is to ask

2. I have examined this tension between Hume’s naturalistic program and his em-
ployment of strong skeptical arguments, first in Hume’s Skepticism in the Treatise
of Human Nature (Fogelin 1985) and, with various writings between, in Hume’s
Skeptical Crisis (Fogelin 2009).
 Introduction 5

whether Hume himself makes similar claims in his central philo-

sophical writings, particularly in the Treatise and in the Enquiry.
This search reveals that Hume makes extensive use of his own
writings in feeding lines to his characters. More surprisingly, he
does not assign all the “good lines” to a single participant in the
Dialogues. In appropriate places, both Cleanthes and Philo are
Hume’s agents. In pointing out the vapid character of the deity
that Cleanthes’ proof delivers, so too is Demea.

Letter from Pamphilus to Hermippus

To set the stage: Hume’s Dialogues is presented as a letter from a

youthful Pamphilus to his pen pal Hermippus concerning an ex-
change involving Cleanthes, Philo, and Demea, primarily on the
topic of natural religion. This epistolary format provides Hume
with a way of introducing the participants in the dialogue. This is
done, however, in a circuitous manner. Pamphilus’ letter is pre-
sented as a follow-up to what he calls an “imperfect account” of
the exchange he previously sent to Hermippus. Then, referring to
Hermippus’ response to this initial letter, Pamphilus writes:

The remarkable contrast in their characters . . . raised your

expectations; while you opposed the accurate philosophical
turn of Cleanthes to the careless skepticism of Philo, or com-
pared either of their dispositions with the rigid inflexible
orthodoxy of Demea. (Letter, 6)

It is hard to understand why Hume presents these evaluations of

its three main participants at the very start of the Dialogues. For
6 A Textual Study

this reason, it is hard to know what weight to give them. It is

worth noting that, at the close of the Dialogues, Pamphilus offers
an assessment of the arguments of Cleanthes, Philo, and Demea
similar to that presented by Hermippus and, with him, awards
the biscuit to Cleanthes. The closing and seemingly summary
sentence of the Dialogues reads:

Upon a serious review of the whole, I cannot but think, that

Philo’s principles are more probable than Demea’s; but that
those of Cleanthes approach still nearer to the truth. (12, 34)

Because these similar passages bracket the Dialogues, it seems

natural, even forced, to take them as expressing Hume’s own
standpoint on the relative merits of the arguments presented in
the Dialogues. This reading, I will try to show, does not stand up
under scrutiny.
Before opening the curtain on the Dialogues, Hume uses
Pamphilus, in something like a voice-over, to explain why, in certain
contexts, the use of a dialogue rather than of a laid-out systematic
argument is appropriate. According to Pamphilus, the use of a
dialogue is appropriate when we are dealing with “any question of
philosophy which is so obscure and uncertain that human reason
can reach no fixed determination with regard to it” (Letter, 4). But
if no fixed determination can be reached concerning a particular
question in philosophy, doesn’t that reduce the discussion to mere
rhetorical chitchat? Maybe not, for even if no fixed determination
is possible, performances may still be ranked in persuasiveness.
The Dialogues is a contest, and Hume, by not speaking directly in
his own voice, leaves it—officially, at least—to his readers to judge
who, if anyone, wins.
PA R T O N E

T he discussion of religious topics in the Dialogues is occa-

sioned by remarks concerning the proper method for the ed-
ucation of Pamphilus, who is described by Demea as Cleanthes’
pupil. Demea leads off, presenting his method for instructing the
youth:

The method I follow in their education is founded on the

saying of an ancient,1 “That students of philosophy ought first
to learn logics, then ethics, next physics, last of all the nature of
the gods.” (1, 1)

When asked why the study of the gods is so delayed, Demea re-
sponds:

It is only as a science . . . subjected to human reasoning and

disputation, that I postpone the study of Natural Theology.
To season their minds with early piety, is my chief care; and
by continual precept and instruction, and I hope too, by ex-
ample, I imprint deeply on their tender minds an habitual
reverence for all the principles of religion. While they pass
through every other science, I still remark the uncertainty of
each part; the eternal disputations of men; the obscurity of

1. Chrysippus.

7
8 A Textual Study

all philosophy; and the strange, ridiculous conclusions, which

some of the greatest geniuses have derived from the principles
of mere human reason. (1, 2)

This response has two sides. The first stresses the primacy of deeply
inculcating religious beliefs before they become topics of critical
examination. The second stresses the inherent weakness of our in-
tellectual faculties. The result is dogmatism protected by skepti-
cism, but not threatened by it—historically a popular and potent
combination.
Philo concurs with the second (the skeptical) theme in Demea’s
presentation and goes on to outdo him:

Let Demea’s principles be improved and cultivated: let us

become thoroughly sensible of the weakness, blindness, and
narrow limits of human reason: let us duly consider its
­uncertainty and endless contrarieties, even in subjects of
common life and practice: let the errors and deceits of our
very senses be set before us; the insuperable difficulties
which attend first principles in all systems; the contradic-
tions which adhere to the very ideas of matter, cause and
effect, extension, space, time, motion; and in a word, quantity
of all kinds, the object of the only science that can fairly pre-
tend to any certainty or evidence. . . . When the coherence of
the parts of a stone, or even that composition of parts which
renders it extended; when these familiar objects, I say, are so
inexplicable, and contain circumstances so repugnant and
contradictory; with what assurance can we decide concern-
ing the origin of worlds, or trace their history from eternity
to eternity? (1, 3)
 Part one 9

I have cited Philo’s elaboration on Demea’s skeptical attack on

our natural faculties at some length because it is not immediately
clear how we should take it. The extravagant, over-the-top hyper-
bole may suggest that Philo is mocking Demea. He is, but there is
more to the passage than that. When we coolly examine the con-
tents of Philo’s remarks, we see that they, for the most part, echo
central passages found in Hume’s Treatise. There is an embarrass-
ment of riches illustrating this claim. Here is a sample of some
counterpart passages.
Philo’s opening remark begins with a broad condemnation of
the reliability of the senses, much in the spirit of this passage from
the Treatise:

I begun this subject with premising that we ought to have an

implicit faith in our senses, and that this would be the con-
clusion I should draw from the whole of my reasoning. But
to be ingenuous, I feel myself at present of a quite contrary
sentiment, and am more inclined to repose no faith at all in
my senses, or rather imagination, than to place in it such an
implicit confidence. (THN 1, 4, 2, 56)

Then, incorporating the results of his previous section of the

Treatise, the “Scepticism with Regard to Reason,” Hume makes
this more expansive claim:

This sceptical doubt, both with respect to reason and the

senses, is a malady which can never be radically cured, but
must return upon us every moment, however we may chase
it away, and sometimes may seem entirely free from it. It is im-
possible, upon any system, to defend either our understanding
10 A Textual Study

or senses; and we but expose them further when we endeav-

our to justify them in that manner. As the sceptical doubt
arises naturally from a profound and intense reflection on
those subjects, it always encreases the further we carry our
reflections, whether in opposition or conformity to it. (THN
1, 4, 2, 57)

The central point of this passage is that skeptical doubt is said to

arise naturally from a profound and intense reflection on our
cognitive faculties. Furthermore, this skeptical doubt concern-
ing these faculties becomes more intense the further we carry our
reflections, whether in opposition to or conformity with them. Pro­
found reflection on these topics does not simply encounter unan-
swerable skeptical objections; it seems to generate them.2
A second aspect of Philo’s opening sally concerns what he calls
the “insuperable difficulties which attend first principles in all sys-
tems; the contradictions which adhere to the very ideas of matter,
cause and effect, extension, space, time, motion, [etc.]” (1, 3). Not
only are our faculties limited and unreliable; the concepts found
(or generated) in abstruse reflections are defective as well. This
conceptual skepticism, as we may call it, is a recurrent theme in
the Treatise. For example, in sections 3 and 4 of book 1, part 4, of the
Treatise, Hume examines both the ancient and the modern notions

2. Hume makes exactly this same point in section 11 of the Enquiry with a specific
reference to religious philosophers:
The religious philosophers, not satisfied with the tradition of your forefathers,
and doctrine of your priests . . . indulge a rash curiosity, in trying how far they
can establish religion upon the principles of reason; and they thereby excite,
instead of satisfying, the doubts, which naturally arise from a diligent and scru-
tinous enquiry. (EHU 11, 10)
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Oliko tämmöistä edellisenkin luostarinvanhimman Varsonofin
aikana? Kerrotaan, että hän ei pitänyt mistään koreasta, hypähteli ja
pieksi kepillä naisväkeäkin, — huomautti Fjodor Pavlovitš
noustessaan portaita.

— Luostarinvanhin Varsonofi oli todellakin toisinaan aivan kuin

hiukan kaistapäinen, mutta paljon puhutaan joutaviakin. Kepillä hän
ei ole koskaan ketään lyönyt, — vastasi munkki. — Nyt, hyvät herrat,
odottakaa hetkinen, minä ilmoitan tulonne!

— Fjodor Pavlovitš, muistutan viimeisen kerran sopimuksesta.

Käyttäytykää ihmisiksi, muuten minä teille näytän! — ennätti Miusov
vielä kerran kuiskata.

— On aivan käsittämätöntä, mikä noin suuresti kuohuttaa

mieltänne, — huomautti Fjodor Pavlovitš pilkallisesti, — vai synnitkö
teitä peloittavat? Hänhän, kuulemma, huomaa jo silmistä, mitä
kenelläkin on omallatunnollaan. Ja miten suuressa arvossa
pidättekään heidän mielipidettään, te, tuollainen pariisilainen ja etevä
herra! Ihanhan te saatte minut hämmästymään!

Mutta Miusov ei ennättänyt vastata tähän pistopuheeseen, sillä

heitä pyydettiin astumaan sisälle. Hän meni sisälle jonkin verran
ärtyneenä.

»No, nyt tiedän itseni jo etukäteen! Olen ärtynyt ja rupean

riitelemään… en voi olla kiivastumatta — häpäisen itseni ja aatteen»,
välähti hänen päässään.

2.
 Vanha narri

He astuivat huoneeseen melkein samaan aikaan kuin

luostarinvanhin, joka heidän saapuessaan samassa tuli
makuukomerostaan. Kammiossa oli jo ennen heitä odottamassa
vanhuksen tuloa kaksi erakkomajojen pappismunkkia, toinen näistä
kirjastonhoitaja ja toinen isä Paísi, sairas, vaikka ei vanha mies ja,
kuten hänestä kerrottiin, hyvin oppinut. Sitäpaitsi odotti nurkassa
seisoen (ja jäikin sinne koko ajaksi seisomaan) — nuori, näöltään
noin kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen mies, joka oli
siviilipuvussa, seminaarilainen ja tuleva jumaluusoppinut, jota
luostari ja veljeskunta jostakin syystä suosi. Hän oli jokseenkin pitkä,
hänellä oli terve kasvojen väri, leveät poskipäät ja älykkäät sekä
virkeät pienet ruskeat silmät. Hänen kasvoissaan oli kunnioittava
ilme, joka kuitenkin oli sopiva eikä liehakoiva. Sisään astuville
vieraille hän ei edes kumartanut tervehdykseksi, koska ei ollut
heidän vertaisensa henkilö, vaan toisten vallan alainen ja
riippuvainen.

Zosima tuli sisälle palvelijamunkin ja Aljošan seurassa.

Pappismunkit nousivat seisomaan ja tervehtivät häntä syvään
kumartaen ja koskettaen sormillaan maata, minkä jälkeen he saivat
hänen siunauksensa ja suutelivat hänen kättään. Siunattuaan heitä
vanhus vastasi heille jokaiselle yhtä syvällä kumarruksella
koskettaen sormillaan maata ja pyysi myös itselleen heidän
kummankin siunausta. Kaikki nämä menot suoritettiin hyvin
vakavasti eikä ollenkaan jokapäiväisen toimituksen tavoin, vaan
miltei tunteikkaasti. Miusovista kuitenkin tuntui, kuin tuo kaikki olisi
tehty määrätynlaisen mielentilan synnyttämiseksi. Hän seisoi
kaikkien samalla kertaa huoneeseen tulleitten toveriensa edessä.
Olisi pitänyt — hän oli jo edellisenä iltana sitä harkinnut — kaikista
aatteistaan huolimatta jo pelkästä kohteliaisuudesta (koska kerran
täällä oli semmoiset tavat) astua vanhuksen luo ja antaa siunata
itsensä, ainakin ottaa vastaan siunaus, vaikka ei olisikaan suudellut
kättä. Mutta nähdessään nyt kaikki nämä kumarrukset ja
pappismunkkien suutelemiset hän silmänräpäyksessä muutti
päätöstään: hän teki arvokkaasti ja vakavasti jokseenkin syvän
kumarruksen maalliseen tapaan ja siirtyi tuolin luo. Samalla tavoin
menetteli myös Fjodor Pavlovitš, joka tällä kertaa aivan kuin apina
matki Miusovia. Ivan Fjodorovitš kumarsi hyvin arvokkaasti ja
kohteliaasti, mutta piti myös kätensä sivuilla, mutta Kalganov joutui
niin hämilleen, että ei kumartanut ollenkaan. Vanhus laski
vaipumaan kätensä, jonka oli jo kohottanut siunaamaan, kumarsi
heille toistamiseen ja pyysi heitä istumaan. Veri tulvahti Aljošan
poskiin. Häntä hävetti. Hänen pahat aavistuksensa näyttivät
toteutuvan.

Vanhus istuutui mahonkipuusta tehdylle, nahkalla päällystetylle

pikku sohvalle, joka oli hyvin vanhanmallinen, ja sijoitti vieraat, paitsi
molempia pappismunkkeja, kaikki neljä vieretysten vastapäisen
seinän luo neljälle mahonkipuiselle tuolille, joiden nahkapäällys oli
pahasti kulunut rikki. Pappismunkit istuutuivat sivulle, toinen oven ja
toinen ikkunan luo. Seminaarilainen, Aljoša ja palvelijamunkki jäivät
seisomaan. Koko kammio oli ahdas ja tympeän näköinen.
Huonekalut ja tavarat siinä olivat karkeatekoisia, köyhän näköisiä, ja
siellä oli vain kaikkein välttämättömintä. Kaksi kukkaruukkua
ikkunalla, nurkassa paljon pyhäinkuvia — niistä yksi hyvin
suurikokoinen Jumalan äidin kuva, joka luultavasti oli maalattu jo
paljon ennen lahkolaisuuden aikaa. Sen edessä paloi pieni lamppu.
Sen vieressä kaksi muuta pyhimyskuvaa kimaltelevine
päällyksineen, sitten niitten vieressä luonnottomia pikku kerubeja,
posliinimunia, katolinen risti norsunluusta ja sitä syleilevä Mater
dolorosa sekä muutamia ulkomaisia piirroksia menneitten
vuosisatojen suurten italialaisten maalarien teoksista. Näitten
hienojen ja kallisarvoisten kaiverrusten vieressä loisti muutamia
kaikkein halpahintaisimpia venäläisiä kivipainoskuvia pyhimyksistä,
marttyyreista, piispoista y.m., jommoisia myydään muutamasta
kopeekasta markkinoilla. Oli myös muutamia kivipainosmuotokuvia
nykyisistä ja entisistä venäläisistä piispoista, mutta ne olivat muilla
seinillä. Miusov vilkaisi nopeasti kaikkeen tähän »viralliseen
puoleen» ja kiinnitti sitten läpitunkevan katseen vanhukseen. Hän piti
arvossa omaa mielipidettään, se heikkous hänellä oli, minkä saattoi
antaa anteeksi hänelle ottaen huomioon, että hän oli jo
viidenkymmenen vuoden ikäinen, — siis siinä iässä, jossa älykäs,
taloudellisesti riippumaton maailmanmies aina alkaa enemmän
kunnioittaa itseään, joskus tahtomattaankin.

Vanhus teki häneen ensi hetkellä epämiellyttävän vaikutuksen.

Ukon kasvoissa oli todellakin jotakin sellaista, mikä ei olisi
miellyttänyt monia muitakaan paitsi Miusovia. Hän oli pienikokoinen,
köyryselkäinen mies, jonka jalat olivat hyvin heikot. Kaiken kaikkiaan
hän oli vain kuudenkymmenenviiden vuoden ikäinen, mutta sairaus
teki hänet ainakin kymmentä vuotta vanhemman näköiseksi. Hänen
hyvin kuihtuneen näköiset kasvonsa olivat täynnä pieniä ryppyjä,
joita oli erityisen paljon silmien seuduilla. Silmät olivat pienet, vilkkaat
ja kirkkaat muistuttaen kahta loistavaa pistettä. Harmaita hiuksia oli
enää vain ohimoitten kohdalla, hyvin pieni suippo parta oli harva, ja
huulet, jotka usein hymyilivät, olivat ohuet kuin kaksi nyöriä. Nenä ei
ollut pitkä, mutta terävä kuin linnun nokka.

»Kaikista tunnusmerkeistä päättäen häijy ja pikkumaisen pöyhkeä

sielu», ajatteli Miusov. Yleensä hän oli hyvin tyytymätön itseensä.
 Kellon lyönti auttoi keskustelun alkuun. Halpahintainen pieni
seinäkello, jossa oli luodit, löi nopeasti kaksitoista.

— Täsmälleen määräaika, — huudahti Fjodor Pavlovitš, — mutta

poikaani Dmitriä ei vielä kuulu! Pyydän anteeksi hänen puolestaan,
pyhä luostarinvanhin! (Aljoša aivan hätkähti kuullessaan sanat »pyhä
luostarinvanhin».) Itse minä aina olen täsmällinen, teen kaikki
minuutilleen muistaen, että säntillisyys on kuninkaitten
kohteliaisuutta…

— Mutta ettehän te sentään ole kuningas, — mutisi Miusov

voimatta enää hillitä itseään.

— Aivan niin, minä en ole kuningas. Ja ajatelkaahan, Pjotr

Aleksandrovitš, kun minä sen tiesin itsekin, jumaliste! Aina sanani
sattuvatkin niin epäonnistuneesti! Teidän arvoisuutenne! — huudahti
hän äkillisen paatoksen valtaamana. — Te näette edessänne
todellisen narrin! Semmoisena esittäydynkin. Voi, sen tekee vanha
tottumus! Ja kun joskus lavertelen joutavia, niin se tapahtuu ihan
tarkoituksella, tarkoituksella naurattaa ja olla miellyttävä. Pitäähän
olla miellyttävä, eikö totta? Saavuinpa noin seitsemän vuotta sitten
erääseen kaupunkipahaseen, oli siellä asioita toimitettava, ja minä
jouduin eräitten kauppamiesten pariin. Menemme ruununvoudin luo,
sillä täytyy pyytää häneltä minkä mitäkin ja kutsua hänet kanssamme
aterialle. Ruununvouti tulee esille, pitkä, paksu, vaaleaverinen ja juro
mies, — kaikkein vaarallisimpia olioita tämmöisissä tapauksissa:
semmoiset ovat sapekkaita. Minä sanoa tokaisen hänelle suoraan ja,
ymmärrättehän, maailmanmiehen luontevuudella: »Herra vouti,
olkaa», sanon, »meidän Voutilaisemme, niin sanoakseni!» Näen heti,
ennenkuin puoli silmänräpäystä on kulunut, että asia ei luonnistunut,
sillä hän seisoo vakavana, vetää vastaköyttä. Sanon hänelle. »Minä
tahdoin laskea vähän leikkiä kaikkien ratoksi, sillä herra Voutilainen
on tunnettu kapellimestari, ja me tarvitsemme juuri yrityksemme
harmonisuuden vuoksi myös ikäänkuin jonkinlaista
kapellimestaria»… »Ja viisaastihan minä selitin ja vertasin, eikö
totta?» »Suokaa anteeksi», sanoo hän, »minä olen ruununvouti enkä
salli laiteltavan virkanimestäni sanakompia». Hän kääntyy pois ja
lähtee menemään. Mutta minä riennän hänen jälkeensä ja huudan:
»Niin, niin, te olette ruununvouti ettekä Voutilainen!» — »Ei», sanoo
hän, »kun kerran niin on sanottu, niin minä siis olen Voutilainen». Ja
ajatelkaahan, asiamme meni myttyyn. Ja aina minä menettelen noin,
aina käy noin. Pakostakin minä ystävällisyydelläni vahingoitan
itseäni! — Kerran, monta vuotta sitten, sanon eräälle
vaikutusvaltaiselle henkilölle: »Teidän vaimonne on helposti
nokkautuva nainen», tarkoittaen tällä sitä, että hän oli arka
kunniastaan ja herkkä, niin sanoakseni, moraalisessa suhteessa.
Mutta mies sanoi minulle tähän äkkiä: »Oletteko sitten pistänyt
nokkanne hänen asioihinsa?» En malttanut, vaan päätin äkkiä olla
leikkisä ja sanoin: »Kyllä, olen pistänyt.» No, kylläpä silloin mies
antoi minua nokalle…! Tästä on sentään kulunut jo pitkä aika, niin
että ei ole häpeä sitä kertoa. Näin minä aina vahingoitan itseäni!

— Te teette sitä nytkin, — mutisi Miusov inhoten.

Luostarinvanhin katseli vuoroon heitä kumpaakin.

— Tokkohan! Ajatelkaahan, tiesinpä tämänkin, Pjotr

Aleksandrovitš, ja aavistin, että te ensimmäisenä minulle tästä
huomautatte. Niinä sekunteina, jolloin huomaan, että minulta ei leikki
luonnistu, alkavat, teidän arvoisuutenne, molemmat poskeni kuivua
kiinni ikeniin ja joudun kuin suonenvedon valtaan. Näin on ollut
nuoruudestani asti, jolloin elin aatelisten armoilla ja armoleivän
syönti oli elinkeinoni. Minä olen narri alunperin, syntymästäni saakka
olen, teidän arvoisuutenne, oikeastaan löylynlyömä. En kiistä sitä,
että minussa kenties myös asustaa paha henki, pientä kaliberia
muuten, sillä suuriarvoisempi olisi valinnut itselleen toisen asunnon,
ei kuitenkaan teitä, Pjotr Aleksandrovitš, sillä tekin olette
huononpuoleinen asunto. Mutta sen sijaan minä olen uskovainen,
minä uskon Jumalaan. Vain viime aikoina olen alkanut epäillä, mutta
nytpä istun ja odotan suuria ilmoituksia. Minä, teidän arvoisuutenne,
olen niinkuin filosofi Diderot. Onko teille, pyhä isä, tunnettua, kuinka
filosofi Diderot saapui metropoliitta Platonin luo keisarinna Katariinan
aikana? Hän astuu sisälle ja tokaisee heti: »Ei ole Jumalaa.» Silloin
suuri kirkonpaimen nosti sormensa ja vastasi: »Mieletön sanoo
sydämessään: ei Jumalaa olekaan!» Silloin toinen samassa
heittäytyi hänen jalkoihinsa: »Uskon», huutaa hän, »ja otan vastaan
kasteen!» Siinä samassa hänet kastettiinkin. Ruhtinatar Daškov oli
sylikummina ja Potjomkin risti-isänä.

— Fjodor Pavlovitš, tämä on sietämätöntä! Tiedättehän itse, että

valehtelette ja että tuo typerä kasku ei ole tosi! Mitä te kekkuloitte?
— sanoi Miusov värisevällä äänellä voimatta enää ollenkaan hillitä
itseään.

— Olen koko elämäni ajan tuntenut, että se ei ole totta! —

huudahti Fjodor Pavlovitš innostuneena. — Sanon teille, hyvät
herrat, sen sijaan koko totuuden. Suuri luostarinvanhin! Antakaa
anteeksi, tuon viimeisen jutun Diderot'n kastamisesta keksaisin itse
juuri nyt, aivan tällä hetkellä, kun kerroin, eikä se ennen ole koskaan
tullut päähänikään. Tekaisin sen, koska tahdoin jotakin pikanttia.
Siksipä juuri kekkuloinkin, Pjotr Aleksandrovitš, jotta olisi
miellyttävämpää. Muuten toisinaan en itsekään tiedä, miksi niin teen.
Mitä taas Diderot'hon tulee, niin tuon »mieletön sanoo
sydämessään» olen kuullut parikymmentä kertaa täkäläisten
tilanomistajien suusta jo nuorella iälläni, kun asuin heillä, ja muun
muassa olen sen kuullut teidän tädiltänne, Pjotr Aleksandrovitš,
Mavra Fominitšnalta. Kaikki he ovat tähän saakka olleet vakuutettuja
siitä, että jumalaton Diderot tuli metropoliitta Platonin luo
väittelemään Jumalasta…

Miusov nousi seisomaan, sillä hän ei ollut vain menettänyt

kärsivällisyyttään, vaan hän oli miltei suunniltaan. Hän oli raivostunut
ja tunsi olevansa itse senvuoksi naurettava. Kammiossa tapahtui
todellakin jotakin aivan mahdotonta. Tähän samaan kammioon oli
kenties jo neljänkymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluessa, jo
entisten luostarinvanhinten aikana, kokoontunut kävijöitä, mutta aina
mitä syvimmällä hartaudella eikä muuten. Melkein kaikki, jotka saivat
pääsyn kammioon, ymmärsivät siihen astuessaan, että heille täten
annettiin suuri suosionosoitus. Monet lankesivat polvilleen ja olivat
siinä asennossa koko käyntinsä ajan. Monet »korkeimmistakin»
henkilöistä ja monet oppineimmista sekä muutamat vapaa-
ajattelijatkin, jotka saapuivat sinne joko uteliaisuudesta tahi muusta
syystä, pitivät astuessaan kammioon toisten kanssa tahi saadessaan
kahdenkeskisen keskustelun ensimmäisenä velvollisuutenaan, aivan
jokainen, syvän kunnioituksen ja huomaavaisuuden koko
vastaanoton aikana, etenkin kun tässä ei raha tullut kysymykseen,
vaan oli toiselta puolen vain rakkautta ja armoa, toiselta puolen
katumusta ja harrasta halua saada ratkaistuksi jokin vaikea sielun
kysymys tai vaikea kohta oman sydämen elämässä. Niin että
sellainen pilanteko, jota Fjodor Pavlovitš äkkiarvaamatta harjoitti ja
joka oli aivan sopimaton tässä paikassa, synnytti läsnäolijoissa,
ainakin muutamissa heistä, hämmästystä ja ihmettelyä.
Pappismunkit eivät yhtään muuttaneet kasvojensa ilmettä, vaan
odottivat totisina ja tarkkaavaisina, mitä luostarinvanhin sanoisi,
mutta näyttivät olevan valmiit nousemaan niinkuin Miusovkin. Aljoša
oli purskahtamaisillaan itkuun ja seisoi pää alas painettuna.
Omituisinta hänestä oli se, että hänen veljensä Ivan Fjodorovitš,
ainoa, johon hän oli pannut toivonsa ja jolla yksin oli sellainen
vaikutusvalta isään, että olisi voinut saada hänet lopettamaan, istui
nyt aivan liikkumattomana tuolillaan silmät alas luotuina ja odotti
jonkinmoisen tiedonhalua osoittavan uteliaisuuden vallassa, miten
tämä kaikki päättyy, aivan kuin hän itse tässä olisi ollut ihan syrjäinen
henkilö. Rakitiniin (seminaarilaiseen), jonka Aleša hyvin tunsi ja joka
oli melkein hänen ystävänsä, Aljoša ei voinut katsahtaakaan: hän
tiesi hänen ajatuksensa (vaikka ne tiesi koko luostarissa ainoastaan
Aljoša).

— Antakaa minulle anteeksi… — alkoi Miusov puhua kääntyen

luostarinvanhimman puoleen, — että minä kenties näytän teistä
myös olevan osallisena tässä arvottomassa ilveilyssä! Minun vikani
on se, että uskoin sellaisenkin kuin Fjodor Pavlovitšin tullessaan näin
kunnianarvoisen henkilön luo tahtovan ymmärtää velvollisuutensa…
En tullut ajatelleeksi, että voin joutua pyytämään anteeksi juuri sitä,
että saavun hänen seurassaan…

Pjotr Aleksandrovitš ei lopettanut lausettaan ja aikoi aivan

hämillään jo poistua huoneesta.

— Älkää olko millännekään, pyydän! — sanoi äkkiä

luostarinvanhin nousten istuimeltaan heikkojen jalkojensa varaan, ja
Pjotr Aleksandrovitšin molempiin käsiin tarttuen hän painoi hänet
jälleen istuimelleen. — Olkaa rauhallinen, pyydän! Minä erityisesti
pyydän teitä olemaan vieraanani! — ja hän kumarsi, kääntyi ympäri
ja istuutui taas sohvalleen.
 — Suuri vanhus, sanokaa, loukkaanko teitä vilkkaudellani vai
enkö! — huudahti yht'äkkiä Fjodor Pavlovitš tarttuen molemmin
käsin tuolinsa reunoihin ja aivan kuin valmistautuen hyppäämään
siitä pois sen mukaisesti, millainen vastaus on.

— Minä pyydän hartaasti teitäkin, että ette ole levoton ettekä

millännekään! — sanoi hänelle vanhus vakavasti. — Älkää
kainostelko, olkaa aivan kuin kotonanne! Ja ennen kaikkea älkää niin
paljon hävetkö itseänne, sillä siitä juuri kaikki johtuukin.

— Aivan kuin kotona? Toisin sanoen aivan luonnollinen? Oi, se on

paljon, liian paljon, mutta — liikutettuna otan kehoituksen vastaan!
Tiedättekö, siunattu isä, älkää te vaatiko minua olemaan
luonnollisessa olotilassani, älkää olko niin uhkarohkea…
luonnolliseen olotilaani asti en itsekään mene. Varoitan suojellakseni
teitä. No, kaikki muu on vielä kätketty tietämättömyyden pimeyteen,
vaikka muutamat jo tahtoisivatkin minut tuomita. Tämän minä sanon
teille, Pjotr Aleksandrovitš, mutta teille, pyhä olento, on minun
sanottava: en voi olla purkamatta ihastustani! — Hän nousi
seisomaan ja lausui kohottaen kätensä: — Siunattu olkoon kohtu,
joka on sinua kantanut, ja nisät, jotka ovat sinua ruokkineet, nisät
erityisesti! Huomautuksellanne: »ei pidä niin paljon hävetä itseään,
sillä siitä kaikki johtuukin», — tuolla huomautuksellanne te heti
ikäänkuin tunkeuduitte lävitseni ja luitte mitä sisälläni on. Niinpä
minusta juuri aina tuntuukin, kun menen ihmisten pariin, että minä
olen huonompi kaikkia ja että kaikki pitävät minua narrina, ja niinpä:
»annahan kun tosiaankin heittäydyn narriksi, en pelkää teidän
mielipiteitänne, sillä te olette jok'ikinen katalampia kuin minä!»
Siksipä juuri minä olenkin narri, häpeästä narri, suuri vanhus,
häpeästä. Ainoastaan epäluuloisuus saa minut reuhaamaan. Sillä
jos vain ihmisten joukkoon mennessäni olisin varma siitä, että minua
heti pidetään mitä miellyttävimpänä ja järkevimpänä miehenä, niin —
voi hyvä Jumala, kuinka hyvä mies silloin olisinkaan! Opettaja! —
hän lankesi äkkiä polvilleen. — Mitä minun on tehtävä periäkseni
iankaikkisen elämän?

Vaikeata oli nytkin päättää, tekikö hän pilaa vai oliko todellakin niin
liikutettu.

Vanhus nosti silmänsä häneen ja lausui hymyillen:

— Itse olette jo ammoin tietänyt, mitä on tehtävä, sillä järkeä on

teillä kyllin: älkää antautuko juoppouteen ja hillittömyyteen, älkää
antautuko hekumaan ja varsinkaan rahan jumaloimiseen, ja
sulkekaa kapakkanne, jos ette voi kaikkia, niin edes kaksi tai kolme.
Mutta tärkeintä, kaikkein tärkeintä on: älkää valehdelko!

— Koskeeko tämä tuota juttua Diderot'sta, vai kuinka?

— Ei, se ei koske Diderot'ta. Pääasia on, että ette valehtele

itsellenne. Se, joka valehtelee itselleen ja kuuntelee omaa
valhettaan, menee niin pitkälle, että hän ei enää erota mitään
totuutta itsessään eikä ympärillään ja johtuu näin epäkunnioitukseen
itseään ja muita kohtaan. Mutta kun hän ei kunnioita ketään, niin hän
lakkaa rakastamastakin, ja viihdyttääkseen itseään ilman rakkautta
sekä huvittaakseen itseään hän antautuu himojen ja karkeitten
nautintojen valtaan ja vaipuu aivan eläimellisyyteen paheissaan,
mutta kaikki tämä johtuu yhtämittaisesta valehtelemisesta ihmisille ja
itselleen. Se, joka valehtelee itselleen, saattaa helpommin kuin muut
loukkaantuakin. Onhan toisinaan erittäin mieluisaa loukkaantua, eikö
niin? Ihminenhän tietää, että kukaan ei ole häntä loukannut, vaan
hän on itse keksinyt loukkauksen ja valehdellut kaunistellakseen, itse
liioitellut luodakseen kuvan, tarttunut irralliseen sanaan ja paisuttanut
kärpäsestä härkäsen. Hän tietää sen itse, mutta loukkaantuu
kuitenkin ensimmäisenä, loukkaantuu, koska se on miellyttävää ja
tuottaa suurta mielihyvää, mutta siitä johtuu sitten todellinen viha…
Nouskaa toki, käykää istumaan, pyydän sitä hartaasti, nuohan kaikki
ovat myös valheellisia eleitä…

— Pyhä mies! Sallikaa suudella kättänne! — huudahti Fjodor

Pavlovitš ja mäiskäytti nopeasti suudelman vanhuksen laihalle
kädelle. — Juuri niin, loukkaantuminen on miellyttävää! Sen te
sanoitte niin hyvin, että en ole semmoista vielä kuullut. Aivan niin,
minä olen koko elämäni ajan loukkaantunut, koska se tuntui
miellyttävältä, loukkaantunut esteettisistä syistä, sillä ei ole vain
miellyttävää, vaan myös kaunista toisinaan olla loukattu. Kas tämän
te unohditte, suuri vanhus: se on kaunista! Tämän minä kirjoitan
muistiin! Minä olen valehdellut, valehdellut, aivan koko elämäni ajan,
joka päivä ja hetki. Totisesti minä olen valhetta ja valheen isä! Ehk'ei
sentään valheen isä, minä aina sekaannun tekstissä, vaan,
sanokaamme vaikkapa valheen poika, sekin riittää. Mutta… te olette
enkelini… on lupa toisinaan lasketella Diderot'sta! Diderot ei
vahingoita, mutta jokin muu pikku sana vahingoittaa. Suuri vanhus,
olin vähällä unohtaa, että jo kolmatta vuotta sitten päätin tiedustaa
täältä, nimenomaan tulla tänne ja vakavasti ottaa selville ja kysyä
(älkää vain antako Pjotr Aleksandrovitšin keskeyttää). Tätä kysyn:
onko totta, suuri isä, se mitä jossakin paikassa pyhäinmiesten
elämäkerrastossa kerrotaan jostakin pyhästä ihmeittentekijästä, jota
kidutettiin uskon tähden, että kun häneltä lopulta hakattiin pää pois,
niin hän nousi, nosti päänsä ja »rakkaasti sitä suuteli» ja kulki kauan
kantaen sitä käsissään ja »rakkaasti sitä suuteli» — onko tämä totta
vai ei, kunnialliset isät?

— Ei ole totta, — sanoi vanhus.

 — Mitään tuollaista ei sisällä koko pyhäinmiesten elämäkerrasto.
Mistä pyhimyksestä sanotte siinä olevan niin kirjoitetun? — kysyi
toinen pappismunkki, isä kirjastonhoitaja.

— En tiedä itsekään kenestä. En tiedä enkä tunne. Minua on

puijattu, on kerrottu. Olen kuullut ja, tiedättekö, kuka kertoi? Juuri
Pjotr Aleksandrovitš Miusov, joka äsken suuttui Diderot'sta, hän juuri
kertoi!

— En ole koskaan kertonut sitä teille, enhän koskaan puhukaan

mitään kanssanne!

— Tosin ette ole kertonut minulle, mutta kerroitte seurassa, jossa

minäkin olin, neljättä vuotta sitten. Siksi juuri sen mainitsin, koska te
tällä hullunkurisella kertomuksella järkytitte uskoni, Pjotr
Aleksandrovitš. Te ette tästä tietänyt ettekä sitä aavistanut, mutta
minä palasin kotiin järkytettynä uskossani, ja siitä saakka se on yhä
enemmän järkyttynyt. Niin, Pjotr Aleksandrovitš, te olette ollut syynä
suureen lankeemukseen. Se on toista kuin Diderot!

Fjodor Pavlovitš tulistui pateettisesti, vaikka kaikille olikin aivan

selvää, että hän taas teeskenteli. Mutta se loukkasi kuitenkin kipeästi
Miusovia.

— Mitä roskaa, kaikki tämä on roskaa, — mutisi hän. — Kenties

todellakin olen joskus puhunut… mutta en teille. Minulle itselleni on
niin kerrottu. Kuulin Pariisissa eräältä ranskalaiselta, että meillä
muka luetaan pyhäinmiesten elämäkerrastosta tuota
päiväjumalanpalveluksessa… Kertoja on hyvin oppinut mies, joka on
erityisesti opiskellut Venäjän statistiikkaa… asunut pitkät ajat
Venäjällä… Minä itse en ole lukenut pyhäinmiesten
elämäkerrastoa… enkä aiokaan lukea… Vähänkö sitä tulee
lörpötetyksi päivällisillä?… Me söimme silloin päivällistä…

— Niin, te söitte silloin päivällistä, mutta minultapa meni usko! —

härnäili Fjodor Pavlovitš.

— Mitä tekemistä minulla on teidän uskonne kanssa! — oli Miusov

huudahtamaisillaan, mutta hillitsi äkkiä itsensä ja sanoi halveksivasti:
— te aivan sananmukaisesti tahraatte kaiken, mihin vain kajoatte.

Vanhus nousi äkkiä paikaltaan.

— Suokaa anteeksi, hyvät herrat, että jätän teidät vähäksi aikaa,

vain muutamaksi minuutiksi, — lausui hän kääntyen kaikkien
tulleitten puoleen! — mutta minua odottavat jo ennen teitä tulleet.
Mutta te, älkää missään tapauksessa valehdelko, — lisäsi hän
kääntyen Fjodor Pavlovitšin puoleen iloisen näköisenä.

Hän lähti kammiosta. Aljoša ja palvelijamunkki riensivät auttamaan

häntä portaissa. Aljoša läähätti, hänestä oli mieluisaa poistua, mutta
hän oli iloissaan siitäkin, että vanhus ei ollut loukkaantunut ja että
hän oli iloinen. Vanhus suuntasi kulkunsa kuistiin siunatakseen niitä,
jotka siellä odottivat häntä. Mutta Fjodor Pavlovitš kuitenkin
pysähdytti hänet kammion ovella.

— Siunattu mies! — huudahti hän tunteikkaasti. — Sallikaa minun

vielä kerran suudella kättänne! Ei, teidän kanssanne vielä voi puhua,
voi elää! Luuletteko minun aina näin valehtelevan ja esiintyvän
narrina? Tietäkää, että minä teeskentelin koko ajan tahallani
koetellakseni teitä. Tunnustelin koko ajan, voiko kanssanne elää.
Onko minun nöyryydelläni sijaa teidän ylpeytenne rinnalla? Annan
teille kiitosmaininnan: teidän kanssanne voi elää! Mutta nyt olen vaiti,
kaiken aikaa. Istuudun nojatuoliini ja olen vaiti. Nyt saatte te, Pjotr
Aleksandrovitš, puhua, teistä on nyt tullut päähenkilö… kymmeneksi
minuutiksi.

3.

Uskovaiset eukot

Alhaalla puisen katoksen luona, joka oli laitettu muurin ulkoseinän

yhteyteen, oli tällä kertaa vain naisia, parikymmentä eukkoa. Heille
oli ilmoitettu luostarinvanhimman vihdoinkin tulevan, ja he olivat
kokoontuneet odottamaan. Katoksen suojaan olivat tulleet myös
tilanomistajattaret Hohlakovit, jotka myös odottivat vanhusta, mutta
säätyläisnaisille varatussa huoneistossa. Heitä oli kaksi: äiti ja tytär.
Äiti, rikas ja aina aistikkaasti puettu rouva, oli vielä verraten nuori ja
sangen hauskannäköinen, hieman kalpea, silmät hyvin vilkkaat ja
melkein pikimustat. Hän oli vain kolmenkymmenenkolmen ikäinen ja
oli jo ollut viisi vuotta leskenä. Hänen neljäntoista vuoden ikäisellä
tyttärellään oli halvaus jaloissa. Tyttö-parka ei puoleen vuoteen ollut
voinut kävellä, ja häntä kuljetettiin pitkässä lepotuolissa, joka oli
pyörillä. Hänen kasvonsa olivat ihanat, hieman taudin laihduttamat,
mutta iloiset. Jotakin veitikkamaista vilahteli hänen suurissa
tummissa silmissään, joissa oli pitkät ripset. Äiti oli jo keväästä asti
ollut puuhassa viedä hänet ulkomaille, mutta lähtö viivästyi kesällä
maatilalla suoritettavien järjestelytöiden takia. He olivat jo viikon
olleet kaupungissamme, enemmän asioitten takia kuin rukoilemassa
Jumalaa, ja olivat jo kerran, kolme päivää sitten, käyneet
luostarinvanhimman luona. Nyt he olivat äkkiä tulleet uudelleen,
vaikka tiesivätkin, että vanhus ei enää voinut ottaa vastaan juuri
ketään, ja pyysivät hartaasti vielä kerran »onnea saada nähdä suuri
terveeksitekijä». Luostarinvanhinta odotellessaan äiti istui tuolilla
tyttären lepotuolin vieressä, ja parin askelen päässä hänestä seisoi
vanha munkki, joka ei ollut tästä luostarista, vaan oli tullut kaukana
pohjoisessa olevasta, vähän tunnetusta luostarista. Hänkin tahtoi
saada luostarinvanhimman siunauksen. Mutta katoksen luo
saapunut luostarinvanhin meni ensin suoraan rahvaan luo.
Väkijoukko kerääntyi sisäänmenopaikkaan, jossa oli kolme porrasta,
mitkä yhdistivät matalan katoskäytävän ketoon. Vanhus asettui
ylimmälle portaalle, puki ylleen messukasukan ja alkoi siunata
ympärillään tunkeilevia naisia. Hänen luokseen talutettiin
molemmista käsistä eräs riivaajaisen vaivaama. Kun tämä vain näki
vanhuksen, niin hän alkoi heti omituisen järjettömästi vikisten
nikotella ja väristä kuin kouristusten vallassa. Vanhus asetti hänen
päänsä päälle messukasukan ja luki hänen puolestaan lyhyen
rukouksen, ja nainen vaikeni ja rauhoittui heti. En tiedä, miten on nyt,
mutta lapsuudessani näin usein maalla ja luostareissa tuollaisia
riivattuja. Heidät tuotiin jumalanpalvelukseen, he vikisivät tai
haukkuivat koirien tavoin, niin että koko kirkko kaikui, mutta kun
sakramentit tuotiin esille ja heidät vietiin sakramenttien luo, niin
»riivaus» lakkasi heti ja sairaat rauhoittuivat täydellisesti joksikin
aikaa. Minua, lasta, tämä suuresti hämmästytti ja ihmetytti. Mutta
samaan aikaan kuulin eräiltä tilanomistajilta ja varsinkin
kaupunkilaisilta opettajiltani, kun kysyin heiltä asiaa, että tuo kaikki
oli teeskentelyä siinä tarkoituksessa, että pääsisi tekemästä työtä, ja
että semmoisesta aina voi tehdä lopun asianmukaisella
ankaruudella, minkä vahvistukseksi sitten kerrottiin erilaisia juttuja.
Mutta myöhemmin kuulin ihmeekseni lääkäreiltä, jotka olivat
spesialisteja, että tässä ei ollut mitään teeskentelyä, vaan että se oli
kauhea naisten tauti, joka näyttää esiintyvän erityisesti meillä
Venäjällä ja joka todistaa meidän maalaisnaistemme kohtalosta,
tauti, jonka aiheuttavat näännyttävät työt, joita on tehtävä liian pian
vaikeitten, epäsäännöllisten, ilman minkäänlaista lääkärinapua
tapahtuneitten synnytysten jälkeen. Lisäksi sen aiheuttajina ovat
lohduton murhe, pieksämiset y.m., jota useat naisluonteet eivät,
enemmistön tavoin, kuitenkaan voi kestää. Riivatun ja reuhtovan
naisen omituinen ja silmänräpäyksessä tapahtuva paraneminen taas
heti, kun hänet vietiin sakramenttien luo, mikä minulle oli selitetty
teeskentelyksi ja lisäksi vielä silmänkääntäjätempuksi, jonka
melkeinpä »klerikaalit» itse järjestivät, tapahtui luultavasti myös
aivan luonnollisella tavalla, ja eukot, jotka veivät sairaan
sakramenttien luo sekä, mikä on tärkeintä, sairas itse uskoivat
täydellisesti aivan varmana totuutena, että sairaan valtaansa saanut
paha henki ei voi kestää sitä, että sairas viedään sakramenttien luo
ja annetaan hänen kumartaa niitä. Senpä vuoksi aina tapahtuikin (ja
täytyi tapahtua) hermostuneessa ja tietysti myös henkisesti
sairaassa naisessa ehdottomasti jonkinmoinen järkytys koko hänen
elimistössään sillä hetkellä kuin hän kumartui sakramenttien eteen,
järkytys, jonka sai aikaan ihmeellisen tervehtymisen odotus ja varma
usko, että niin tapahtuu. Ja niin tapahtui, vaikkapa vain hetken
ajaksi. Samoin tapahtui nytkin heti, kun luostarinvanhin oli peittänyt
sairaan messukasukalla.

Monet hänen ympärillään olevista naisista vuodattivat liikutuksen

ja innostuksen kyyneliä tällä vaikuttavalla hetkellä, toiset pyrkivät
suutelemaan vaikkapa vanhuksen takin helmaa, jotkut lukivat joitakin
lukuja. Vanhus siunasi kaikkia ja puheli joidenkuiden kanssa.
Riivatun hän tunsi ennestään, sillä hän ei ollut kaukaa, vain noin
kuuden virstan päässä luostarista olevasta kylästä, ja häntä oli
ennenkin käytetty vanhuksen luona.
 — Mutta tuossa on pitkämatkainen! — sanoi vanhus osoittaen
naista, joka ei vielä ollut ollenkaan vanha, mutta hyvin laiha ja
riutuneen näköinen, ja joka ei ollut päivettynyt, mutta kuitenkin
mustunut kasvoiltaan. Hän oli polvillaan ja katsoi liikkumattomin
katsein vanhusta. Hänen katseessaan oli jotakin tylsää.

— Kaukaa olen, isä hyvä, kaukaa, noin kolmensadan virstan

päästä täältä. Kaukaa, isä, kaukaa, — alkoi nainen puhua laulavalla
äänellä heilutellen omituisen sulavasti päätään puolelta toiselle ja
nojaten poskeaan kämmeneensä. Hän puhui niinkuin olisi valittanut.
Kansassa on äänetöntä ja äärettömän kärsivällistä murhetta: se
sulkeutuu itseensä ja on vaiti. Mutta on myös sydäntä pakahduttavaa
murhetta: se puhkeaa joskus kyyneliin ja purkautuu sen jälkeen
valituksiin. Näin on varsinkin naisilla. Mutta se ei ole helpompaa kuin
äänetön suru. Valitukset tuottavat huojennusta vain sikäli, että ne
vielä enemmän katkeroittavat ja raatelevat sydäntä. Tuollainen
murhe ei tahdokaan lohdutusta, se elää oman lohduttomuutensa
tunteesta. Valitukset ovat vain tarve lakkaamatta ärsyttää haavaa.

— Kuulutte kaiketi pikkuporvaristoon? — jatkoi vanhus katsoen

häneen uteliaasti.

— Kaupunkilaisia olemme, isä, kaupunkilaisia, talonpoikaista

väkeä, mutta kaupunkilaisia, asumme kaupungissa. Tulin näkemään
sinua, isä. Kuulimme sinusta, isäkulta, kuulimme. Poikani,
pienokaisen, saatoin hautaan, lähdin Jumalaa rukoilemaan.
Kolmessa luostarissa olen ollut, mutta minua neuvottiin: »Menehän,
Nastasjuška, tännekin, se on teille, ystäväiseni, teille». Tulin, eilen
olin yöjumalanpalveluksessa, ja tänään tulin luoksenne.

— Mitä sinä murehdit?

 — Pikku poikaani suren, isäkulta, kolmivuotias oli, vain kolmea
kuukautta vaille kolmen vuoden ikäinen. Poikani tuottaa minulle
tuskaa, isä, poikani. Hän oli viimeinen, neljä oli meillä kaikkiaan
Nikituškan kanssa, mutta — meillä eivät lapset menesty, eivät
menesty, armas, eivät menesty. Kolme ensimmäistä vein hautaan,
en niitä kovin paljon surrut, mutta tämän viimeisen saatoin hautaan
enkä voi unohtaa. Hän ikäänkuin seisoo edessäni, ei poistu. Sieluni
hän on näännyttänyt. Katson hänen pieniä alusvaatteitaan, hänen
pikku paitaansa, ja alan parkua. Levittelen sitä, mitä hänen jälkeensä
on jäänyt, jokaista hänen kappalettaan, katselen ja parun. Sanon
Nikituškalle, miehelleni: päästä minut, isäntä, pyhiinvaellukselle. Hän
on ajuri, me emme ole köyhiä, isä, emme ole köyhiä, harjoitamme
ajurin ammattia omaan laskuun, kaikki on omaa, sekä hevoset että
ajopelit. Mutta mitä me nyt omaisuudella teemme? Hän on alkanut
juopotella poissaollessani, Nikituškani nimittäin, se on varmasti niin,
ja semmoista oli ennenkin: kun vain käännyn poispäin, niin heikkous
saa hänessä vallan. Mutta nyt en ajattele häntäkään. Olen jo
kolmatta kuukautta poissa kotoa. Olen unhottanut, kaikki olen
unhottanut, enkä tahdo muistaa. Ja miksikä nyt olisin hänen
kanssaan? Lopussa on kaikki hänenkin kanssaan, lopussa kaikkien
kanssa. En katsoisi nyt kotiani ja omaisuuttani enkä näkisikään
kerrassaan mitään!

— Tiedätkö mitä, äiti, — lausui vanhus, — muinoin kerran suuri

pyhimys näki temppelissä samanlaisen itkevän äidin kuin sinä, ja
tämäkin suri pienokaistaan, ainokaistaan, jonka niinikään Herra oli
kutsunut luokseen. »Etkö sinä sitten tiedä», sanoi hänelle pyhä mies,
»miten rohkeita nämä pienokaiset ovat Jumalan valtaistuimen
edessä? Ei ole koko taivaan valtakunnassa rohkeampaa kuin he.
'Sinä, Jumala, olet lahjoittanut meille elämän', sanovat he Jumalalle,
'ja tuskin ennätimme sen nähdä, niin Sinä jo sen otit meiltä takaisin'.
Ja niin rohkeasti he pyytävät ja kysyvät, että Jumala heti antaa heille
enkelin arvon. Ja sentähden», sanoi pyhimys, »iloitse sinäkin, vaimo,
äläkä itke, sinunkin pienokaisesi on nyt Jumalan tykönä enkelien
joukossa». Näin puhui pyhä mies itkevälle vaimolle muinaisina
aikoina. Mutta hän oli suuri pyhimys eikä voinut sanoa vaimolle
sellaista, mikä ei ole totta. Sentähden tiedä sinäkin, äiti, että sinunkin
pienokaisesi varmasti nyt seisoo Jumalan valtaistuimen edessä ja
iloitsee ja riemuitsee ja rukoilee Jumalaa sinun puolestasi. Siksi
sinäkin itke, mutta riemuitse!

Vaimo kuunteli häntä nojaten poskeaan kättänsä vastaan ja silmät

alas luotuina. Hän huokasi syvään.

— Samalla tavalla Nikituškakin minua lohdutti, puhui sanasta

sanaan niinkuin sinä: »Ymmärtämätön», sanoi hän, »miksi itket,
poikamme varmaankin, nyt Herran Jumalan luona veisaa yhdessä
enkelten kanssa». Näin hän puhui minulle, mutta itkee itsekin, näen
minä, itkee samoin kuin minäkin. »Minä tiedän», sanon, »Nikituška,
niissäpä hän muualla olisikaan kuin Herran Jumalan luona, mutta
hänpä ei ole, Nikituška, nyt täällä meidän kanssamme, ei istu nyt
vierellämme niinkuin ennen!» Kunpa saisin vain kerran katsahtaa
häneen, yhden kerran vain nähdä hänet taas, enkä menisi hänen
luokseenkaan, en sanoisi mitään, nurkkaan piiloutuisin, kunhan vain
hetkisen saisin häntä nähdä, kuulla häntä, kuinka hän leikkii ulkona,
tulee, huutaa vienolla äänellään: »Äiti, missä sinä olet?» Kunpa vain
saisin kuulla, kuinka hän kulkee pikku jaloillaan kerran lattian poikki,
vain yhden kerran, pikku jaloillaan toptop, ja miten usein, usein,
muistan sen, hän juoksikaan luokseni, huusi ja nauroi! Kunpa vain
saisin kuulla hänen askelensa, tuntisin hänet heti, tuntisin! Tässä on
hänen pikku vyönsä, mutta häntä ei ole, enkä koskaan nyt saa häntä
nähdä enkä kuulla!…