How It Works Book of Dinosaurs

Imagine Publishing
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-dinosaurs-imagine-publishing-2/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

How It Works Book of Dinosaurs Imagine Publishing

https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-dinosaurs-
imagine-publishing-2/

How It Works Book of Space Imagine Publishing

https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-space-
imagine-publishing/

How It Works Book of Space Imagine Publishing

https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-space-
imagine-publishing-2/

How It Works Book of Amazing Vehicles Imagine

Publishing

https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-amazing-
vehicles-imagine-publishing/
How It Works Book of Incredible Earth Imagine
Publishing

https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-incredible-
earth-imagine-publishing/

How It Works Book of Science Experiments Imagine

Publishing

https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-science-
experiments-imagine-publishing/

How It Works Book of Incredible History Imagine

Publishing

https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-incredible-
history-imagine-publishing/

How It Works Book Of Incredible Earth Imagine

Publishing

https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-incredible-
earth-imagine-publishing-2/

How It Works Book of the Human Body Imagine Publishing

https://textbookfull.com/product/how-it-works-book-of-the-human-
body-imagine-publishing/
 BIGGEST FASTEST TALLEST LONGEST GREATEST
Why did Inside
Were dinosaurs Triceratops dinosaur
feathered? have horns? anatomy

The weird
and the
wonderful

From egg
to adult
BOOK OF

Underwater
monsters Terrors of
the sky

Armoured
giants Why grow
large spines?

Incredible
evolutions

How
to find
fossils
Preserved
plates

How fast did

T-rex run?

What did
Spinosaurus
hunt?

History’s
deadliest
predators

AN IN-DEPTH LOOK AT THE WORLD’S MOST INCREDIBLE DINOSAURS

 WELCOME TO

BOOK OF

At first glance, dinosaurs seem like the product of a wild imagination

– how could such weird and wonderful creatures ever have existed on
our Earth? Before the extinction event that changed their world forever,
dinosaurs and their reptilian relatives of the sea and sky ruled the
prehistoric world. From Allosaurus to Zuniceratops, travel back in time
to the age of the dinosaurs with the How It Works Book of Dinosaurs
and discover these “terrible lizards” for yourself. We’ve gathered some
of the most amazing creatures and got right under their skin so we can
demonstrate to you how they worked. Did the Tyrannosaurus rex hunt
or scavenge? Why did herbivores grow so massive? Find out how the
dinosaurs survived and thrived, about the mass extinction event that
ended it all, and what these ancient creatures left behind for us to find…
 BOOK OF

Future Publishing Ltd

Richmond House
33 Richmond Hill
Bournemouth
Dorset BH2 6EZ
+44 (0) 1202 586200
Website www.futureplc.com
Creative Director Aaron Asadi
Editorial Director Ross Andrews
Editor In Chief Jon White
Production Editor Ross Hamilton
Senior Art Editor Greg Whitaker
Assistant Designer Briony Duguid
Cover images Thinkstock; DK images

Printed by
William Gibbons, 26 Planetary Road, Willenhall,
West Midlands, WV13 3XT
Distributed in the UK, Eire & the Rest of the World by
Marketforce, 5 Churchill Place, Canary Wharf, London, E14 5HU.

0203 787 9060 www.marketforce.co.uk
Distributed in Australia by
Gordon & Gotch Australia Pty Ltd, 26 Rodborough Road,
Frenchs Forest, NSW, 2086 Australia
+61 2 9972 8800 www.gordongotch.com.au
Disclaimer
The publisher cannot accept responsibility for any unsolicited material lost or
damaged in the post. All text and layout is the copyright of Future Publishing
Limited. Nothing in this bookazine may be reproduced in whole or part without
the written permission of the publisher. All copyrights are recognised and used
VSHFLÀFDOO\IRUWKHSXUSRVHRIFULWLFLVPDQGUHYLHZ$OWKRXJKWKHERRND]LQHKDV
endeavoured to ensure all information is correct at time of print, prices and
DYDLODELOLW\PD\FKDQJH7KLVERRND]LQHLVIXOO\LQGHSHQGHQWDQGQRWDIÀOLDWHGLQDQ\
way with the companies mentioned herein.

How It Works Book of Dinosaurs Fourth Edition

© 2016 Future Publishing Limited

Part of the

bookazine series
 BOOK OF
DINOSAURS

CONTENTS
Most amazing Dinosaurs Dinosaurs’
dinosaurs legacy
008 The world’s most 070 What was inside a 106 Death of the dinosaurs
amazing dinosaurs dinosaur egg?
108 What are fossils?
072 The world’s
The prehistoric biggest dinosaurs 112 Finding fossils
world 076 Dinosaur defence 116 101 dinosaur
questions answered
038 A to Z of the dinosaurs 078 The cleverest dinosaur
046 What was a dinosaur? 080 Diplodocus
048 How did the dinosaurs’ 082 Triceratops
world evolve? 084 Velociraptor
050 Where did 086 Stegosaurus
dinosaurs live?
088 Tyrannosaurus rex
060 Prehistoric monsters
090 Brachiosaurus
066 The dinosaurs’
neighbours 092 Ankylosaurus
094 Apatosaurus
096 Polar dinosaurs
038
A is for amber
098 10 deadliest dinosaurs

050 Where did

they live?

©Thinkstock; SPL; Alamy; JM Luijt; Michael S Engel; Ian Jackson/Art Agency

006
 The biggest
dinosaur
072 The
ancient
world
048

Velociraptor
060
Prehistoric
myths vs monsters
reality
084 008
Amazing
dinosaurs

066
Dinosaurs’
neighbours

007
 MOST AMAZING DINOSAURS

THE WORLD’S
MOST
AMAZING
DINOSAURS
Over 500 types of dinosaur
existed before they died out 65
million years ago. Here’s 26 of
the biggest, fiercest and weirdest
known to palaeontologists today

008
DID YOU KNOW? MYA is short for ‘million years ago.’ So if you see 56 MYA it means 56 million years ago

009
 MOST AMAZING DINOSAURS

Long-lived
T-rex was able to live for
Tyrannosaurus rex
up to 30 years (‘Tyrant lizard king’)
Carnivore
Cretaceous period, 67-66 MYA
Found in: Western North America
Lived in: Forests with swamps and rivers

Balance
T-rex’s huge head was
balanced by its heavy tail

Scales or feathers?
T-rex may have had feathers
on at least part of its giant
body, just like a bird

Fact
The largest T-rex
skulls
ever to be found
are
1.5m across, and
some of the T-re
x
Clawed grip teeth were up to
Although T-rex’s arms 30cm long
were small, each with
two claws, they were
strong, able to grip
prey or push itself off
the floor

Dino skill
Tyrannosaurus rex
T-rex may have had one of the most vicious bites
of any animal to have lived, many times stronger
than lions and sharks and capable of crunching
bone and ripping apart its prey.
Killer rating: 5/5
Speed: 3/5
Defence: 3/5

010
DID YOU KNOW? T-rex jaws were so powerful they could crunch through bone

Stegosaurus
(‘Roof lizard’)
Herbivore
Late Jurassic period, 150 MYA
Found in: Europe and Eastern North America
Lived in: Forests and vegetated plains

Hefty giant Bony plates

Dino skill
Stegosaurus
Stegosaurus had sharp 60-90cm-long
tail spikes that it could swing at an
attacker to defend itself.
Stegosaurus weighed
about 5,000kg – that’s
Stegosaurus had 17 plates
along its back
about half as much as a
double-decker bus

Killer rating: 1/5

Speed: 1/5
Defence: 3/5

Fact
Stegosaurus’
back plates may
have
functioned as a ty
pe Tail spikes
of air conditionin The spike at the end of a
g. Stegosaurus’s tail was
Air cooled the bl
ood called a thagomiser
running through
the plates

Fossilised remains
This is a bony plate from
the back of a Stegosaurus

Slow and steady

Its short, stumpy legs
meant that Stegosaurus
could barely walk faster
than a human being

Brain power
Stegosaurus was not a very
smart dinosaur – it had a brain
no larger than a dog’s

011
 MOST AMAZING DINOSAURS

Triceratops Dino skill

(‘Three-horn face’) Triceratops
Herbivore Combat ready
Triceratops’ three horns and frill were
used for courtships and combat, using
them to take on and beat the dreaded
Late Cretaceous, 67-65 MYA Powerful horns helped Tyrannosaurus rex.
protect from predators
Found in: Western North America Killer rating: 2/5
Speed: 2/5
Lived in: Forests with prairies Defence: 4/5

Heavy skull
Triceratops were big-heads
– the largest triceratops
skulls found by dinosaur-
fossil hunters are over 2m in
length

Colourful frill
The large frill was
probably used to attract
a mate, like a peacock’s
feathers, but it could
also have doubled up as
a way of keeping their
blood cool

Heavyweight
Triceratops weighed the
same as two West
African elephants – that’s
almost 12 tonnes

Fact
During their lifet
im
Triceratops woul e
d go
through between
a
massive 400 to
800
teeth as they brow
sed
on ferns

012
DID YOU KNOW? Velociraptors probably hunted as individuals, rather than in a pack

Velociraptor
(‘Swift plunderer’)
Carnivore
Cretaceous period, 75-71 MYA
Found in: China, Mongolia
Lived in: Desert
Feathered fiend
Warm-blooded Though long thought to be scaly (as
Velociraptors were probably pictured here), it’s now believed that
warm-blooded velociraptors had feathers that were
used for display, covering nests or
providing added speed when running

Fact
In the Jurassic Pa
rk films
Velociraptors we
re tall and
scaly, but in reali
ty th
were more like lar ey
ge
birds and were m
uch,
much smaller

Small size
Velociraptors were small,
like a large chicken

Dino skill
Velociraptor
Velociraptors were loners, hunting
other small dinosaurs by launching
surprise attacks and then chasing
down their prey.
Killer rating: 2/5 Pounce
Speed: 2/5 They had very
Defence: 4/5 strong back legs
and sharp claws
on their feet

Hunting
Their curved claw
was a frightening
weapon, able to stab
and cut open prey
 MOST AMAZING DINOSAURS

Brachiosaurus
(‘Arm lizard’)
Herbivore
Jurassic period, 150 MYA
Factnstantly
Small skull
Found in: North America Brachiosaurus had
a tiny head
Lived in: Forests Brachiosaurus co
that it ate
ate. It’s thought
d 400kg
between 200 an
of plants ev er y day –
’s like ea tin g 400 to
th at
80 0 lettu ce s

Earth-shaker
Adult Brachiosaurus
Foraging weighed over 100 tonnes
Dino skill Brachiosaurus may have
often held its long neck
parallel to the ground to sift
Brachiosaurus through the undergrowth for
Brachiosaurus just spent its day food, as well as to reach up
lumbering around, so wasn’t
particularly skilful, but it was so large
to leaves on trees
that no predator could harm it.
Killer rating: 1/5
Speed: 1/5
Defence: 4/5

Vertebra
This is a bone from the long
neck of the Brachiosaurus
called a vertebra

Extra height
Unlike many other dinosaurs,
their front legs were longer
than their back legs, which
provided additional elevation
for their neck and head
DID YOU KNOW? Dinosaurs are more closely related to birds than Pteranodons

Pteranodon
(‘Toothless wing’)
Carnivore
Late Cretaceous, 88-80 MYA Ptera
Fact
nod
reptile ons were fl
Found in: North America the sa s that live ying
m d
Lived in: Coastal/lake areas dinos e times a at
aurs. s the
scoop T h ey wo
up fi uld
rivers sh from
to eat

Head wear
The raised crests at
the back of their heads
may have been used
to attract mates, as

Dino skill well as help change

direction in flight Leathery wings
Pteranodons had
Pteranodon no feathers
Pteranodons were able to walk on four
legs when on the ground, using their
claws attached to their wings.

Killer rating: 2/5

Speed: 4/5
Defence: 4/5

Fish eater
Pteranodons are
thought to have been
able to swim on the
surface of water,
dipping their beaks
beneath the waves to
grab fish

Massive wingspan
Males had a 3m wingspan

Clawed hands Crest

These creatures had small The male Pteranodon
hands with four claws on them sternbergi had a larger
upright crest on top of the
head compared to females’
smaller crest
 MOST AMAZING DINOSAURS

Allosaurus Eyesight
(‘Different lizard’) Forward-facing eyes
helped focus on prey
Carnivore
Late Jurassic, 155-150 MYA
Found in: North America
Lived in: Semi-arid plains and forests

Keeping balance
Dino skill Its large and terrifying
skull was balanced by
Allosaurus its heavy tail, so that it
didn’t fall forward all
Jaw strength
Allosaurus was able to sniff out its Its mighty jaws could clamp down
prey, like Stegosaurus and Diplodocus, the time hard on its prey, but not as hard as
with a keen sense of smell.
an alligator, for example
Killer rating: 4/5
Speed: 4/5
Defence: 4/5

Fact ward-
Allosaurus’ back
cm -lo ng teeth
facing, 10 d
meant that it ulco
us ly pu sh its
continuo
n
Claws prey further dow
Razor-sharp claws its m ou th

Allosaurus skull
This is what the skull of an
Allosaurus looks like

Shorter stride
Their legs weren’t as
long as a Tyrannosaur’s
and they couldn’t run
as fast
DID YOU KNOW? Separated by millions of years, T-rex and Spinosaurus would never have met

Spinosaurus Largest carnivore

Spinosaurus was taller
than T-rex
(‘Spine lizard’)
Carnivore
Cretaceous period, 112-97 MYA
Found in: North Africa
Lived in: Forests Spino
s
Fact
meat- aurus is th
eating e larg
has ev d est
er exis inosaur tha
th a n a ted, b t
ig
consis T-rex. Its d ger
ted o iet
land a f fish and
nimals

Sail back
The giant 1.5m spine,
sometimes called its
‘sail’, could have been
used to attract mates,
control body
temperature and warn
off competitors

Crocodile-like
Its head was the
longest of any
carnivorous dinosaur,
the size of a human
being, and was shaped
like a crocodile’s head
Dino skill
Spinosaurus
Its teeth were arranged in a ‘fish trap’
at the front of its mouth to better
catch slippery fish, while its nostrils
were turned inward, so it could eat
and breathe at the same time while in
the water.
Killer rating: 4/5
Speed: 4/5
Grasping arms Defence: 4/5
Claws on its small
arms could grab prey
 MOST AMAZING DINOSAURS

Argentinosaurus Egg production

Intelligence
Its small brain meant that
Argentinosaurus was not
(‘Argentine lizard’) particularly intelligent
Adult Argentinosaurs would
Herbivore lay dozens of eggs each year

Cretaceous, 95 MYA
Found in: Argentina Armoured
We can tell from fossil finds
Lived in: Forests that its skin was armoured

Slow mover
Argentinosaurus was
incredibly slow and walked at
8km/h – a human could beat
it in a walking race

Manure
Argentinosaurus would have A rg e n
Fact
t
produced 15 litres’ worth of the la inosaurus w
dino droppings each time walk t rgest anim as
h a
– that’s about five big had to e Earth. B l to
buckets of poo in one go grow abies
25,00 am
0 time assive
origin s th
al size eir

Dino skill
Argentinosaurus
Argentinosaurus had the ability to stand up
on its back legs, then come crashing down
on any attackers.
Killer rating: 2/5
Speed: 1/5
Defence: 3/5

018
DID YOU KNOW? Carnotaurus was given its name due to the bull-like horns on its head

Carnotaurus
(‘Meat-eating bull’)
Carnivore
Late Cretaceous, 70 MYA
Found in: Argentina
Poor vision Lived in: Lake environments
Carnotaurus had small eyes,
so its vision was not very
good. Combined with not
being able to turn easily, it
probably just smashed
through obstacles

C arno
ta
Fact
fast, f urus could
aster
Searching smell but it than t run very
c o he T-r
very w u ld ex ,
ell, so not turn
It used its sense of
smell to hunt to cha it tend
rg ed
straig e prey in
ht line
s
Scaly hide
Carnotaurus’ scales were
small and pebble-like

Dino skill
Carnotaurus
With the horns on its forehead and
muscular neck, Carnotaurus could
head-butt its prey into submission.
Killer rating: 5/5
Speed: 4/5
Defence: 4/5

Strong thighs
Carnotaurus had powerful
thigh muscles that were
so big they weighed twice
as much as a human
being. The Carnotaurus
as a whole weighed the
same as a small car
Skull
The skull of a
Carnotaurus
 MOST AMAZING DINOSAURS
Breathing out
When breathing out it would push

Plesiosaurus the air out through its nostrils

(‘Close to lizard’)
Carnivore
Early Jurassic, 195 MYA
Found in: England
Lived in: Forests

Breathing in
The Plesiosaurus
would breathe in
through its mouth

Streamlined
Smooth skin helped the
Plesiosaurus swim

Flippers
Plesiosaurus had flippers to
push itself through the
water at about 16km/h,
which is slower than
today’s dolphins or whales

As we
Fact
ll
Sneak attack Plesio as eating fi
stone saurs also sh,
Plesiosaurus’s eyes were on
the side of its head, so that
s, w
diges hich helpe
t th e fi
ate Dino skill
it could look up at its prey, d
grind sh by
and attack from below down ing them
insid
Plesiosaurus
stoma e their
The long neck of the Plesiosaurus has
40 bones compared to human necks
chs that only have seven. This long neck
allowed the Plesiosaurus to reach food
in tight spaces.
Killer rating: 3/5
Speed: 2/5
Defence: 2/5
Fishy feast
Needle-like teeth were
able to trap fish

020
DID YOU KNOW? Diplodocus could replace teeth at a rate of one tooth every 35 days

Diplodocus
(‘Double beam lizard’)
Herbivore

Facust’ tail was Jurassic, 154-150 MYA

Found in: North America
The Diplodoc
apon,
an impressive we an Lived in: Forests, plains and rivers
sw in g it at
it could
enemy faster than
a
sound – just like
whiplash
Long tail
The long tail helped the
Diplodocus to balance

Spiny back
Spines like an iguana
ran along its back

Vertebra
The neck and tail of a
Diplodocus had 100
bones or vertebrae

Double beam
The ‘double beam’ meaning of the
Diplodocus’s name is for the
double v-shaped bones on the
underside of its tail, which
provided support for the tail

Anatomy
Diplodocus was built like a
suspension bridge, with
the four legs acting like the
pair of towers from which
a long bridge is suspended

Dino skill
Diplodocus
An extra-long claw on its thumb
allowed Diplodocus to rake through
branches and vegetation for food,
as well as using the claw to defend
itself from predators.
Killer rating: 1/5
Speed: 3/5
Defence: 3/5

021
MOST AMAZING DINOSAURS
Striped tail
Feathers on its tail were
bands of orange and white
Sinosauropteryx
‘Chinese lizard wing’)
Carnivore
Cretaceous period, 135-120 MYA
Found in: China

Bird-like Lived in: Lakes

Sinosauropteryx is the earliest
known bird-like dinosaur
Camouflage
Hatching young The feathers might also have
Sinosauropteryx was able to been used for camouflage
lay two eggs at a time, which
it would sit on to incubate
until they hatched

Dino skill
Sinosauropteryx
Sinosauropteryx had a strong stomach
– poisonous small mammals were to
be found on its menu.
Killer rating: 3/5
Insulation Speed: 3/5
Feathers covered the body of
Defence: 2/5
Sinosauropteryx, providing
insulation to keep this reptile
warm, meaning it may have
been warm-blooded Fossil finds
Fossil evidence like this
showed scientists that
Sinosauropteryx had feathers

Fact was the

Sinosauropteryx lour
first to ha ve its co
sc rib ed . Its fe athers
de
ish -b rown,
were redd
th ba nd s of orange
wi
and wh ite
DID YOU KNOW? Ankylosaurus likely weighed up to four tonnes

Ankylosaurus Dino skill

(‘Fused lizard’) Ankylosaurus
Herbivore Its club-like tail was a vicious weapon that
the Ankylosaurus could use to defend itself
from attack.
Cretaceous, 70-65 MYA Killer rating: 3/5
Found in: South America Spiky defence Speed: 3/5
Two rows of spikes ran along its Defence: 5/5
Lived in: Coastal plains body, plus there were two large
horns from the back of its head
that it could defend itself with

Small brained
The Ankylosaurus had a
small brain

Ank y
Fact
like a losaurus w
ta as
plates nk and had built
of bon s
th e sk e fuse trong
that w in on d into
as imp its back
to eve enetrable
n T-re
x

Breaking bones
Powerful club-tail could
break an attacker’s bones

Early impression
This is an old sketch of an
Ankylosaur’s skeleton, before
the tail club was discovered

Five-toed
Ankylosaurus probably had
five toes on each foot Vulnerable Bone head
The underside of its belly Its entire head was
was the only place the covered in bony plates
Ankylosaurus was not
armoured – flipping it over
was the only way to kill it

023
 MOST AMAZING DINOSAURS

Archaeopteryx Sharp teeth

Sharp teeth made Archaeopteryx
an efficient predator
(‘First bird’)
Carnivore
Jurassic period, 150 MYA
Found in: Germany
Lived in: Subtropical islands

Fly or glide?
It is unclear whether
Archaeopteryx was able to flap
its wings and fly, or more likely
whether it could just glide

Dark feathers
Tips of feathers coloured black

A s we
ll
Fact
the Ar as being a
c din
the fir haeopteryx osaur,
s t kno is also
was a w
bout t n bird and
a pige he siz
on , e of
had m although it
ore te
eth

Killer claws
Archaeopteryx had three
Dino skill
claws on each wing, plus
killing claws on its feet, with
Archaeopteryx
Its wings were made for gliding only short
which would hunt for insects distances – instead Archaeopteryx was well
and small reptiles adapted to spending most of its time living
in trees.
Killer rating: 2/5
Speed: 2/5
Defence: 2/5
DID YOU KNOW? Theropods were ancestrally carnivorous

Compsognathus
(‘Elegant jaw’)
Carnivore
Late Jurassic, 155-145 MYA
Found in: Germany and France
Lived in: Lagoons

Equilibrium
Sharp sight To help it run fast, its long tail
Large eyes with binocular helped to give the
vision aided hunting Compsognathus balance

Comp
Fact
time f sognathus
or ha
– a wh chewing it d no
ole Ba s food
has b e va r
en fou isaurus
Comp nd in
fossilis sognathus
ed sto ’
Short arms ma ch Pointed teeth
Compsognathus had short It had a small pointed head
arms with two clawed fingers with sharp teeth
on each hand

Deadly
Sharp claws made
Compsognathus a Complete skeleton
deadly dinosaur Compsognathus skeletons
might have looked like this

Dino skill
Compsognathus
Compsognathus may have been small, but
they were incredibly fast, able to run at
60km/h – that’s half as fast as cheetahs – to
escape predators and to catch small prey.
Killer rating: 2/5
Speed: 4/5
Defence: 1/5
 MOST AMAZING DINOSAURS

Deadly grip
Herrerasaurus Dino skill Inwardly curving teeth allowed it
to hang onto its prey
(‘Herrera’s lizard’) Herrerasaurus
Carnivore One of the first dinosaurs, Herrerasaurus
had an semi-opposable thumb among its
claws, allowing it to grab more firmly onto
Late Triassic, 231 MYA its prey

Found in: Argentina Killer rating: 4/5

Speed: 4/5
Lived in: River floodplains with active volcanoes Defence: 2/5

Grasping jaws
Its lower jaw was jointed,
allowing it to slide back and
forth to grasp and bite prey

Long reach
Longer arms than
Com
Fact
T-rex or Allosaurus Herre pared to T-
ra re
It live saurus was x,
d in a
all din time w tiny.
small, os were fa hen
m ea irly
a top ning it was
p re d a
tor

Sawing bite
It could slide its lower jaw
forward and backward in a
sawing bite
Big feet
Herrerasaurus had big feet,
which, along with its strong
legs and powerful thigh
muscles, meant it could gallop
quite fast, up to 40km/h
DID YOU KNOW? The Jurassic Coast in South-West England stretches 95 miles

Pachycephalosaurus Dino skill

(‘Thick-headed lizard’) Pachycephalosaurus
Herbivore Pachycephalosaurus would use its domed head to ram
the sides of other animals that attacked it.

Late Cretaceous, 65-75 MYA Killer rating: 1/5

Speed: 2/5
Found in: North America, Isle of Wight, Defence: 3/5
Mongolia, Madagascar
Lived in: Coastal regions

Armoured skull
Bony dome protected
its small brain

Big eyes
Bow
Fact
It had large eyes compared to
Pachy down to ro
many other dinosaurs ce p yalt
a crow halosaurus y!
its he n o f spikes wore
a
protec d, which w on
ted b as
bony y a large,
dome
Herd life
Pachycephalosaurus found additional safety in
numbers – they lived in herds, feeding on plants
with their small, sharp teeth

Five fingers
Hands with five-fingered claws

Fighting fit
Some scientists think they
used their thick skulls for
fighting each other
Running from danger
Despite the powerful legs,
Pachycephalosaurus was not
much of a sprinter, although its
first line of defence from
attackers would have been to run
 MOST AMAZING DINOSAURS

Deinonychus
(‘Terrible claw’)
Carnivore
Early Cretaceous, 110 MYA
Found in: North America
Lived in: Swamps

Intelligent
Deinonychus had quite large
brains compared to other
dinosaurs, making them Proficient predator
some of the smartest A flexible neck helped it
dinosaurs around attack from all angles

Slash and tear

Large claw used for
slashing prey

Bird-like Dino skill

Some scientists think the
legs closely resembled
eagles and hawks
Deinonychus
Deinonychus is named after its large,
hooked claw on the second toe of each foot,
which it would use to slash at its prey.

Pack hunter Killer rating: 4/5

Deinonychus were
Speed: 3/5
quite small so they Defence: 3/5
may have hunted in
packs to catch prey
larger than themselves Long fingers

Birds
ar
Fact They had long fingers
with claws at end, the
evolve e thought wrist bone is shown in red
df to h
and it rom dinosa ave
Deino w a s fossils urs,
n
led sc ychus that of
ientis fir s t
the co ts to mak
nnect e
ion

028
DID YOU KNOW? Lipoleurodon was the apex predator of its time and location

Liopleurodon Dino skill

(‘Smooth-sided teeth’) Liopleurodon
Carnivore In the dark seas of the Jurassic era, the

Fact
Liopleurodon used its keen sense of smell to
sniff out prey that had the misfortune to
Mid-Jurassic, 160-155 MYA swim past it.
Liople Killer rating: 4/5
Found in: Europe u ro
deadli don, the se Speed: 3/5
Lived in: The sea killer, est reptilia a’s Defence: 0/5
wou n
its pre ld ambush
surpris y w ith
e at ta a
ck

Sharp teeth Heavyweight

Teeth as big and sharp as Liopleurodon weighed 2.5
kitchen knives would crunch tonnes – that’s about the
down on prey same as 13 dolphins

Flippers
The rear two flippers were
larger than the front

Speed
The Liopleurodon’s four
flippers propelled it through
the water, but not very fast,
swimming at only 10kmh

Super size
The Liopleurodon was longer
than a sperm whale

029
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Niin, minä ajattelen, että herrasväki ajattelee, että tänä päivänä
on paha ilma, mutta silloin olisi teidän pitänyt nähdä —

— Mitä sitten?

— Niin, sillä kertaa kuin —

Ääni tukkeutui yhtäkkiä.

— Sillä kertaa kuin minä menetin veljeni.

— Vai niin, putosiko hän?

— Juuri täällä Nokiaukealla, niin.

— No kuinka se tapahtui?

— Tavallisella tavalla. Ei tietty mitään ennenkuin hyökyaalto

huuhtoi kantta — ja Adolf, joka seisoi kannella, seurasi mukana. Ja
minä jäin istumaan ruoriin. Oh, herra Jumala, minä istuin ruorissa!

— Eihän se ollut teidän vikanne.

— Ei ei. Mutta olipa kuin olisi sydämen kulku seisahtunut. Sillä

herrasväki saa tietää, kuinka minä pidin veljestäni —

Hän ei voinut muutamiin hetkiin puhua.

— Nähkääs, pidinhän minä kyllä isästä ja äidistä — sillä isä ei ollut

niinkään kovin äkäinen meille lapsille, ja äiti antoi meille aina
kahvikostuketta säännöllisesti ja kaikkea, mitä pitikin — molemmat
saivat Jumalan kiitos kristillisen hautauksen — mutta niin kun minä
pidin veljestäni Adolfista, sitä ei voi kukaan ajatella. Mutta niinhän on
asian laita aina kaksosten kesken.
 — Vai niin, te olitte kaksoset.

— Äitini ei saanut koskaan muuta kuin kaksosia! Ja siitä oli isä

aina äkeissään. — Nähkääs, kaksi vanhempaa veljestä olivat
muuttaneet Norjaan, niin että Adolf ja minä jäimme kotiin. Ja me
olimme yhdessä koko vuoden.

— Niin, minä muistan sen kyllä — puuttui puheesen laivuri

ruorissa. — Me kutsuimme teitä aina »kaksikoukuksi.» Nähkääs
herrasväki, kun joku saa kaksi kalaa yhdellä haavaa, kutsutaan sitä
saantia kaksikoukuksi.

— Niin, — jatkoi Ninus — Kauvan me olimme yhdessä emmekä

koskaan riidelleet tai tapelleet. Onko moista? Mutta sitten tuli hän.
Per Månssonin tytär. Kyllä se oli kurjaa. En unhota koskaan sitä iltaa,
kun Adolf meni ja osti kaikenlaista rihkamaa hänelle. Nähkääs, tuli
sellainen reppuri laukku selässä, ja hänellä oli mukanaan niin paljon
sellaista korua, josta naiset pitävät — huivikankaita ja sellaista
ripsutinta. Ja Adolf hän vaan osti ja osti.

— Oletko hullu — sanoin minä — tahdotko sinä päästä rahoistasi?

Niin kun niiden eteen saa riehkaistakin.

— Se ei kuulu sinuun, sen sinä tiedät — sanoi Adolf.

— Se oli ensimäinen paha sana, jonka hän minulle sanoi. Ja eikö

ole kummallista, mitä, että juuri rakkaus, niinkuin sanotaan, tekee
ihmisen häijyksi. Sillä asia oli tiettävästi niin, että Adolf oli katsonut
Lottaa ihan hulluuteen asti. Ja kun minä sain sen tietää, tulin minä
aivan päiväpöllöksi — sillä samoin se juuri oli minunkin laitani, vaikka
minä en mennytkään hänelle koruja ostamaan.
 Niin me sitten elimme ja vaikenimme ja olimme vaiti. Eikä se ollut
hauskaa. Ja sunnuntaina me menimme kirkkoon — ei niin paljon
uskonnon tähden, mutta nähkääs, Lotta istui siellä penkissä — ja
korea hän oli kasvoilleen ja korea oli hänen päähineensä — se,
jonka hän oli saanut Adolfilta. Vaikka kyllä hänellä muuten oli varoja
itselläänkin — sillä Per Månssonilla oli kyllä rahoja arkun pohjalla.

— No, saiko veljenne tietää, että tekin piditte hänestä?

— Tietysti hän sai. Sillä minä puhuin Lotalle — ja sanoin hänelle,

että pidin häntä rakkaampana kuin kukaan koskaan, ja että jos hän
pitäisi minusta, saisi hän vielä koreamman huivin kuin Adolfin
antama.

Herranen aika, saanko sen! — sanoi silloin Lotta. — Sillä hän oli
hulluna kaikkeen, joka sinistä ja punaista oli.

— Sinä pität sitten minusta? — sanoin minä.

— Teillä ei ole suurta eroa — sanoi hän. — Te näytätte yhtä

kauniilta kumpikin, sillähän se on kuitti! — Totta totisesti sanoi hän
niin — ja mehän olimmekin kaksoset. Ja silloin täytyi minun nauraa.
Ja silloin sain minä aimo muiskun. — —

— No, entäs huivi? kysyin minä, kun Ninus oli vähän vaiennut.

— Niin, sen sain minä haettaa kaupungista. Ja se oli kaksi kertaa

niin kallis kuin Adolfin antama.

— Silloin Ninuskin menetti rahansa?

— Kyllä, rakkaus on semmoista. Mutta kyllä olikin huivi kaksi

kertaa kauniimpi kuin Adolfin. Se oli vielä aivan kuin silkkiä, niin
pehmeä ja hieno se oli. Ja Lotta otti sen päähänsä seuraavana
sunnuntaina, ja hän oli niin sievä, että pappikin häntä katseli, ja sinä
pyhänä ei ollut paljon hartautta kirkossa. Mutta kirkonmenojen
jälkeen tuli Adolf hänen luokseen.

— Mistä olet sinä saanut sen huivin? — kysyi hän.

— Oh, sen on Ninus minulle antanut — sanoi Lotta. — Hän on niin

hyvä poika.

Nähkääs, minä seisoin taampana ja kuuntelin, vaikka he eivät

minua nähneet.

— Missä on minun huivini sitten? — kysyi Adolf.

Se on kotona arkussa. Sitä minä saan käyttää jokapäiväisenä,

olen ajatellut.

Mutta silloin muuttuivat Adolfin kasvot ilkeännäköisiksi.

— Kyllä olet koko tallukka! — kirkui hän. — Ja jumalista minä —!

Ja hän kohotti nyrkkiään.

Mutta samassa näki hän minut, laski kätensä ja meni tiehensä.

Mutta hän oli vielä aivan harmaa.

Ja meidän välimme oli pitkän aikaa niin tuskallinen. Ja kylä tietysti

siitä puheli. Ja totta tosiaan saimme me tietää, että emme enään
ollet kaksosia. Mutta kuka tulisi kaksikoukuksi Lotan kanssa, siitä oli
kerrassaan mahdoton saada selvää. Sillä kuinka nyt olikaan,
kumpikaan meistä ei tahtonut mennä naimisiin hänen kanssaan. Me
ajattelimme tietysti kumpikin, että tästä tällaisesta piti tulla jokin
loppu.
 Mutta sitten tuli se kerta kuin me olimme yhdessä kalastamassa ja
silloin oli kova luodetuuli ja silloin hukkui hän. Ja herra avita, kuinka
kuumalta minun ruumiissani tuntui — sillä nythän minä voin ottaa
Lotan tekemättä mitään pahaa veljelleni. Hänhän oli kuitenkin
kuollut.

— No, teittekö sen?

— En, nähkääs, sitä minä en tehnyt. Sillä minä sain kuulla, että
ihmiset olivat sanoneet minun purjehtiessa hukuttaneen veljeni.
Mutta se oli ijankaikkinen valhe! Ja todistaakseni sen, en minä
ottanut Lottaa. Sillä joskaan minun veljeni ei koskaan ollut pitänyt
niin paljo samasta tytöstä kuin minä, en minä kuitenkaan olisi voinut
tehdä hänelle mitään pahaa. Muistakaa se!

— Hyvänen aika, eihän sitä kukaan ole sanonutkaan.

— Kyllä, niin ne silloin sanoivat. Ja sitä minä en voi heille koskaan

anteeksi antaa. Mutta ennenkuin minä otan Lotan, otan minä
liikkaavan Marketan, joka minua ajelee. Hän on ruma kuin
paholainen, mutta se ei tee mitään!

Mutta silloin piti laivurinkin ruorissa nauraa.

— Laske keulapurje!

Ja Ninus rientää keulapurjetta laskemaan.

Lumen alla.
 Ystäväni joka on kotoisin tunturiseuduilta, kertoi:

Tammikuussa eräänä yönä oli niin ankara lumisade, että se

kerrassaan uhkasi haudata koko kartanon. Aamusella katselivat
kinokset akkunasta sisään.

Mutta meidän onnistui lapioida tie rakennusten välille.

Seuraavana yönä satoi taas lunta. Ja vaivoin voimme me pitää tiet

kulkukunnossa. Ne muistuttivat nyt vallihautoja, joiden pohjalla me
vaeltelimme.

Olimme valmistautuneet siihen, että talvi tulisi katkaisemaan

meiltä yhteyden muiden ihmisten kanssa — se ei ole mitään niin
harvinaista täällä pohjoisessa. Ja kellarimme olivat ruokaa ja juomaa
täynnä. Me luulimme voivamme kestää oikein pitkän ajan.

Kun me heräsimme kolmantena aamuna, löysimme itsemme

haudasta — pimeätä kaikkialla. Lumiraja oli akkunan yläpuolella.
Mutta me voimme vielä ylisen aukosta katsella seutua, jossa
huoneitten katot ylenivät lumikentästä, ja vuoret ja hongikot
kohosivat tummina joukkoina. Laaksosta näkyi kirkontorni. Nyt oli
tullut kellonsoitoille loppu. Ihmiset olivat kuolleita toisilleen.

Meitä oli seitsemän elävänä haudattua kartanossa: isä, äiti, serkku

Elin ja minä, muonarenki, hänen vaimonsa ja meidän piikamme.

Nyt piti toisen toistaan huvittaa.

Elin soitti piaanoa ja minun piti lukea ääneen. Isä istui ja hypisteli
viimeisiä sanomalehtiä — uuden postin saantiin olisi pitkä aika. Äiti
koetteli kyökissä laitella mieliruokiamme. Piikamme tiesi nyt, ettei
hän tulisi tapaamaan sulhastaan ensi lauantai-iltana.
 Ensi ajat kuluivat. Meillä oli puheenainetta kylliksi, ulkomaailma oli
mielissämme vielä selväpiirteisenä.

Mutta vähitellen tulivat unelmat, äänettömyys. Me voimme istua

surumielisen vaiteliaina takkavalkean ääressä pitkät ajat.

Lopuksi tuli paha tuuli. Isästä oli ruoka huonoa — vaikka äiti teki
kaksi torstaita viikossa, jos torstai merkitsee silavaa ja pannukakkua.
Elin väitti, että minä luin kehnosti, ja minä sanoin että hän soitti
väärin. Otaksuttavasti äiti vuorostaan riiteli piialle kyökissä.

Menin muonarengin luo katsomaan, kuinka siellä jaksettiin. Hän

makasi ja kuorenasi — eukko polki rukkia.

— Makaatko sinä ja röhkit, kun herra tulee!

— Että ei pidä saada olla rauhassa! — murisi hän. — Vai niin,

herra! — Hän nousi ylös. — Se oli oikein, että herra tuli täälläkin
pistäytymään. Mitäs sinne »yläpuolelle» kuuluu? Herra näkee,
kuinka täällä meillä on. Jos minulla olisi edes yksi lapsi, mutta
vaimoni ei ole antanut minulle yhtäkään.

— Voisipa kysyä, kenenkä syy se on — mutisi vaimo.

— Kehräätkö sinä ettei kuule toista korvaansa! — riiteli mies.

Vaimo lakkasi.

— Kuinka on karjan laita? — kysyin minä.

— Elukoilla ei ole mitään hätää. Tora on jo saamaisillaan.

— Vai niin.
 — Kun voisi vaan pitää tiet auki.

— Jos olisi kulkea suksilla ylisen aukosta.

— Ja hiihtää pois jonkun toisen ylisille. Herra menisi niin näkisi,

kuinka syvälle pääsisi.

— Nukkuva seutu — mutisin minä.

— Papilla on hyvät päivät — puuttui vaimo puheesen. — Hänen ei

tarvitse saarnata.

Koetimme nauraa.

Kissa hyppäsi polvilleni hyräjämään.

— Mirri on vaan aina yhtä iloinen — sanoin minä.

— Se on meillä lapsen asemesta — arveli vaimo.

Minä palasin yläpuolelle. Astuessani saliin istuivat kaikki tapansa

mukaan puoliksi torkkuen lampun valossa. Isä tutki Ruotsin lakia, äiti
ompeli pöytäliinaa, Elin luki erästä romaania.

Minä vaivuin tylsiin unelmiin…

Ajattelin: Minun pitää ryhtyä johonkin. Niin aloin sitten punoa

siimaa. Mutta kevääsen oli pitkä aika. Se oli samaa kuin hyvän työn
tekeminen tullakseen taivaan valtakuntaan.

Muutamana päivänä kysyi Elin:

— Eikö sinulla ole mitään lukemista?

 Nähtävästi oli hänen varastonsa nyt loppunut.

— Kyllä, vanha Robin-poika.

Sen sanoin minä vain suututtaakseni häntä.

— Äh, Robinpoika! Kuinka tyhmästi!

Niin meni hän äkeissään.

Minun täytyi keksiä jotakin ajan vietteeksi. Lopuksi minä keksinkin.

— Tiedätkö mitä — sanoin minä — jos sinä opettaisit minua

piaanoa soittamaan.

Hän nauroi kohti kulkkuaan.

— Niin, mutta sillä tavalla saisimme me kumpikin jotakin

tekemistä. Ja sinä saisit riidellä oppilaallesi niin paljon kuin haluttaisi.

Tämä näytti voittavan hänet. Me alotimme.

Minä olin kerrassaan auttamaton, ja yhtä myötään löi hän minua

sormille. Mutta me pitkitimme sitä kahdeksan päivää — hänestä se
varmaan oli hauskaa.

Istuimme hyvin lähekkäin vieretysten…

Mutta lopulta aloin minä katsella paljo enemmän häntä kuin

nuotteja.
Silloin punastui hän ja sanoi, etten minä kelvannut pianistiksi.

Niin me sitten lopetimme.

 Nyt oli hänen vuoronsa esitellä jotakin. Hän arveli, että menisimme
lypsyä katsomaan. Sen me teimmekin.

Kumpikin lehmänsä ääressä istuivat raintoineen palleillaan

muonarengin vaimo ja piika. He puristelivat lehmäin ruumeneita, niin
että kaunis valkoinen maito juosta siritti.

He eivät puhuneet sanaakaan toisilleen. Luulin pian huomaavani

syyn. Joka kerta kuin renki kulki heinäsylyys sylissä sivuitse, katseli
piika häneen lempeästi. Vaimo oli tietysti huomannut tämän ja siksi
oli hän niin kostomietteissään…

Silloin huudahti Elin:

— Minä tahdon oppia lypsämään!

— Voi tuota neitiä! — arveli piika.

Mutta hän sai tahtonsa täytetyksi. Se huvitti häntä monta päivää.

Hän oli oikein ylpeä sentähden, että taisi lypsää.

Minusta näytti hän sievältä istuessaan pallilla lehmän ääressä ja

nänniä näpliessään.

Minä olisin maalannut hänet — jos olisin osannut…

— Äiti oli ottanut Raamatun, josta luki ääneen isälle. Mutta isä istui
ja odotteli kokonaista vuosikertaa »Matti Meikäläistä.» Jos sen taas
piti olla raamattua, niin silloin kertomus Susannasta.

Niin kului aika. Olimme jo helmikuussa. Ei mitään kirjaa luettu

niinkuin allakkaa. Kun Elinin syntymäpäivä tuli, virkistimme itseämme
lasillisella viiniä ja söimme kunnon tortun.
 Mutta muuten elimme me yhtämittaisesssa
välinpitämättömyydessä. Ruoka pantiin pöydälle koneellisesti — me
söimme koneellisesti. Keskustelu supistui sanoihin »hyvä päivä»,
»hyvää yötä», »kiitoksia ruoasta.»

Sanomattomasti ikävöitsimme me jotakin keskeytystä

yksitoikkoisuuteen.

Kuka voi kuvailla iloamme, kun renki muutamana aamuna törmäsi

kertomaan, että Tora oli saanut vasikan!

Istuimme aamiaispöydässä — Elin ja minä syöksyimme suoraa

päätä navettaan.

Siellä seisoi Tora pahnoillaan ja pikku vasikka läheisessä

pilttuussa.

Elin oli kerrassaan ihastunut, hän ei ollut koskaan nähnyt niin

sievää eläintä. Hän sanoi tahtovansa sen ylös huoneesensa.

Nyt alkoi alituinen juokseminen vasikan katsontaan. Me olimme

löytäneet esineen, joka voi herättää meissä kiintymystä. Ja kerran
pakoon säikäytetty ystävyytemme palasi takaisin.

Me hyväilimme vasikkaa ja annoimme sen nuoleksia käsiämme.

Kilpailimme huomataksemme elukassa uusia kehitysasteita.

— Kas, se saa oikeat pienet sarvet.

— Ja kynnet — liitin minä.

— Nyt se voi kohta käydä.

— Se kasvaa päivä päivältä.

 — Sillä on oikein miellyttävät silmät.

Mutta silloin piti meidän nauraa…

Ilomme ei ollut pitkällinen.

Muutamana päivänä kuulin rengin sanovan isälle, että vasikassa

näkyy sairauden oireita, jonkatähden se täytyy lopettaa.

Ikävää oli rengistä täyttää tämä työ. Nyt olivat asiat kahta
hullummin.
Elin oikein laihtui.

Hän kaunistui. Minä sanoin sen hänelle. Mutta silloin aivan kuin
piaanon ääressä, hän — punastui — ja minä menin sanaakaan
sanomatta huoneeseni.

Otin asian omalta kannaltani ja aloin hyräillä erästä laulua.

Seuraavana päivänä kirjoitin hänelle runon ja panin sen hänen

ruokaliinansa väliin.

Pöydässä kaikki hämmästyivät.

— Enhän minä tiennyt, että sinä kirjoittaisit runoja — arveli äiti.

— En minäkään — vastasin minä. —

Isä ainoastaan nauroi.

Elin istui ja koetti olla vakavana. Mutta hänen täytyi pitää

nenäliinaa suunsa edessä. Luonnollisesti väitti hän, että minä olin
varastanut värssyt. Minua kuten muitakin pikku runoilijoita — suututti
hän.
 Eräänä aamuna sanoi isä:

— Nyt on meillä maaliskuun viidestoista päivä.

Me katsoimme kaikki toisiimme hiljaisesti toivoen vankeutemme

loppumista.

Samana päivänä menin minä ylös ullakkoon. Silloin pysähdyin

minä kuuntelemaan omituista ääntä.

Minä huusin Elinille, hän tuli.

— Laskepas korvasi ullakon luukulle! Kuuletko jotakin?

— Siellä suveaa! — huudahti hän. — Siellä suveaa!

Niin, suveamaan se alkoi. Avasimme luukun. Katolta tippui vesi.

Ilma kosketti miellyttävästi kasvoihin. Ja me näimme taivaan kuin
neulan silmän läpi.

Kuni hullut kiidimme alas isän ja äidin luo. Isäni sanoi, että näinä
päivinä ei kukaan saanut mennä käytäviin — alas laskeutuva lumi
voisi haudata alleen.

Seudun suhiseva ja helmeilevä lumensulamisaika oli paraillaan.

Elin ja minä istuimme yhtämittaa ylisen luukulla. Nojauduimme ulos
aukosta ja katselimme, kuinka lumi pitkin talon seinää laskeutui.

Ja taivaskin avautui vähitellen eteemme yhä vapaampana ja

sinisempänä.
Ja aurinko paistoi yhä lämpimämmin.

— Katsokaa kevättä! — huudahdin minä.

 Ja jonkin sanomattoman suloisen onnen tunteissa vedin minä
Elinin luokseni ja suutelin häntä.

Oli kuin olisi soinut huoneen jokaisessa neljässä nurkassa —

kaikki oli lumen sulamista…

Pian voimme seista ulkona pihalla ja edessämme oli avoin

ympäristö.

Ja kun me siinä seisoimme, uuden näyn huikaisemina, kuului

kellojen kaikua.

— Nyt saa pappi taas saarnata — arveli muonarengin vaimo, joka

kissa sylissä seisoi portailla. Mirri katseli aurinkoa.

Mutta äiti huusi:

— Älä seiso siinä töllistelemässä, vaan mene kellariin. Meillä pitää

tänään olla isän parasta viiniä.

Ja isä piti pienen puheen pöydässä. Ja kevään malja juotiin. Ja

sitten
Elinin ja minun.

Sekä isä että äiti sanoivat, että he sen kyllä olivat ymmärtäneet jo
aikoja sitten. Ainoa, mikä heitä suututti, oli se, etteivät he itse enään
olleet nuoria.

Tupa.
 Laivuri Pietari Ollinpoika oli purjehtinut monella merellä ja oli hän
nyt vanha ja valkea. Nyt viimeksi oli hän ollut haaksirikossa
Pohjanmerellä. Ja perin köyhänä miehenä palasi hän
synnyinseuduilleen kalastajakylään.

Ja kun hän nyt istui tuttaviensa ja ystäviensä joukossa, oli hän niin
vakava ja raskasmielinen. Mutta toiset keräsivät hänelle rahoja.
Kertyi juuri niin paljon, että hän voi rakentaa pienen tuvan. Kiittäen
otti ukko rahat vastaan. Hän oli pakoitettu siihen.

Toiset kysyivät, mihinkä hän tupansa rakentaisi.

Silloin katsoi hän ulos merelle ja hänen äänensä muuttui

vihaiseksi:

— En tänne, sanoi hän. — En meren rannalle. Sisämaahan. Minä

olen väsynyt mereen.

Silloin vaikenivat toiset.

— On häntäkin!… — ajattelivat he.

— Mutta poikasi? — kysyi joku. — Eikös hänestä tule merimies?

— Ei, Herran nimessä — sitä hänestä ei tule. Minä en tahdo häntä

menettää. Hän tulee muuttamaan tupaan minun kanssani ja
elämään luonani, siksi kuin kuolen. Etkö sinä tahdo, poika?

— Kuten tahdotte, isä — vastasi tämä.

— Hyi saakuri, pitääkö hänen tonkia maata! — lausui muudan

nuori laivuri.

— Täytyy tyytyä osaansa — sanoi poika. — Minä en jätä ukkoa.

 Niin sai Pietari Ollinpoika maakaistaleensa muutamassa sisämaan
pitäjässä. Ja rakennusaineita sai hän. Silloin alkoi hän ja poika
kohottaa tupaa.

Se oli ahdas. Mutta he sopivat.

Heillä oli perunamaansa ja ruispeltotilkku. He viljelivät maata

eivätkä nähneet merta yhteen vuoteen.

Mutta kun vuosi oli kulunut ja kevät tuli ja myrskyt törmäsivät

sisämaahan ja ilmassa hajahti meren tuoksu, silloin ukko meni
seudun korkeimmalle vuorelle. Hän oli poissa kauvan, ja poika
ihmetteli, että mihinkä hän on mennyt. Vihdoinkin palasi hän
laaksoon.

— Missä isä on ollut?

— Ulkona kävelemässä.

— Teidän ei pitäisi kävellä niin paljon. Te ette jaksa.

— Oh, jaksan kyllä. Ja kyllähän istua jaksaakin. — Pietari

Ollinpoika oli istunut vuorella pari tuntia ja katsellut merelle päin,
vaikka hän ei nähnyt merta.

Ikävä häntä vaivasi. Mutta sitä hän ei tahtonut ilmaista pojalle.

Mutta ikävä kasvoi. Ja kerran oli ukko poissa koko päivän.

Turhaan poika häntä etsi.

Illalla tuli hän takaisin. Ja nyt puhui hän suunsa puhtaaksi. Hän oli
ollut kalastusrannikon nimismiehen puheilla kuulustelemassa,
voisiko hän saada itselleen tonttimaata synnyinkalliollaan. Siellä oli
eräs saatavissa.

— Ja nyt muutan minä — sanoi hän. — Minä olen väsynyt

maahan.

Silloin alkoi poika nauraa hohottaa.

— Haluatteko niin, isä? Eihän ole kauvan siitä kuin tulimme tänne.

— Minusta kyllin kauvan.

— Entäs tupa?

— Sen otamme mukaan.

Seutukuntalaiset saivat suuret silmät kun tupaa ruvettiin alas

repimään. Mutta puretuksi se tuli, ja pian tulikin. Se vedettiin
kuormissa vuonolle, ja niin purjehtivat isä ja poika kalastajakylään.

Kun ukko sai nähdä meren, kostuivat hänen silmänsä, ja poika

laski leikkiä:

— Luulen, että suolavesi tekee pahaa isän silmille.

Kalapaikalla hämmästyttiin, kun nähtiin heidän palajavan.

— Vanha väki ei koskaan tiedä, mitä tahtoo — arvelivat nuoret

laivurit.

— Oletteko hulluja? — huusi Pietari Ollinpoika. — Luuletteko te,

että mereen voi kyllästyä! Joskin se anastaa niin paljon, ei siltä voi
olla siitä pitämättä.
 — No, pojasta? — kysyttiin. — Mikä hänestä tulee?

— Merimies hänestä pitää tulla! Ja Jumala varjelkoon — vakuutti

hän pojalle — sitä päivää, kun sinä taas menet maata tonkimaan.

— Ettekö pelkää menettävänne häntä?

— Jos minä hänet menetän, on se kaikessa tapauksessa meri,

joka hänet ottaa — vastasi ukko vakavasti.

Ja niin salvoivat he tuvan uudelleen uloimmalle kukkulalle. Ja

siellä istuu Pietari Ollinpoika vielä tänäkin päivänä ja katselee
merelle, jossa hänen poikansa on.

Siihen hän ei enään koskaan kyllästy.

Vahinkolaukaus.

Kymmenennen kerran puhutteli nyt Kerttu isäänsä. Tämä istui

tuvan pöydän ääressä ja kuunteli synkkänä. Nyrkkiin puristettua
kättään piti hän pöydällä.

Hän antoi tyttärensä puhua loppuun. Mutta hänen suupielensä,

värähtelivät, suuri laivuripartansa vavahteli ja silmissä loisti outo
leimu kun ne liikkuivat jäykkien kulmakarvojen alapuolella.

Kun tytär oli puhunut loppuun ja ääntänyt viimeisen rukoilevan:

»Isä» — sanoi hän ankarasti:

— Kyllä olet kalu!

 — Niin, mutta minä pidän hänestä niin paljon.

— Niin, sinulla on hurjat silmät kuin apinalla, niin pian kuin vaan
saat jonkun nähdä. Sinun täytyy heretä katselemasta, sanon minä.
Sillä minä en sitä tahdo.

— Hän on niin kunnon poika, isä.

— Kyllä, hän juo ja tappelee kuin husaari. Hänhän on oikea

tappelupukari. Eikö hän antanut Joonakselle sinimarjaa silmiin
äskettäin, niin että poika ei voinut nähdä kahdeksaan päivään.

— Kyllä, mutta nyt näkee hän taas.

— Sinä tulet onnettomaksi mokoman kanssa, sanon minä.

— Siitä minä en välitä, kunhan vaan saan hänet.

— Sinä olet riivattu!

— Niin, se minä olen.

— Etkö sinä voi ottaa jotakin toista, jotakuta niistä, jotka ovat
syntyneet ja kasvaneet täällä saarella. Miksi sinä välttämättömästi
tahtoisit ottaa vierasseutulaisen? Joonas ja sinä olette kasvaneet
yhdessä, pienokaisista asti — ota hänet, tyttäreni?

— Minä en tahdo häntä.

— Hän ei tee mitään pahaa. Hän elää säännöllisesti.

— Voi kylläkin elää. Mutta rakkaus on toinen asia, niin. Ja se ei

salli itseänsä komennettavan. Niin, että nyt sen tiedätte, isä.
 — Saakurin tyttö!

Ukko Karlsson löi kädellä pöytään.

— Nyt minä en enään tahdo kuulla tästä sanaakaan, kuuletko!

— Silloin saatte pitää huolta siitä, että Pentti muuttaa johonkin

toiseen kaupunkiin — sillä niin kauvan kuin hän asuu täällä, en minä
voi olla häntä katselematta.

— Niin, se on hullusti, että hän tuli asumaan meille. Mutta se on

niin tässä maailmassa — että sillä, jolla on valta, sillä se on. Ja hyi
sentään, että täytyy suosia luonaan väkeä, jota ei voi suvaita. Soisin
että hän räjähtäisi ilmaan koko kivihakkiomonsa kanssa, niin loppuisi
tämä kurjuus.

Jonkinlainen elämänraskaus näytti rasittavan vanhaa laivuria —

hän istui raskaasti eteensä tuijottaen.

— Räjähtäisi ilmaan, sanotte Te! — kuului samassa ääni ovelta.

Siinä seisoi Pentti. Hän oli kuullut ukon viimeiset sanat.

— Mitä te tahdotte räjähyttää ilmaan, vanhus? Oletteko suuttunut

elämään?

— Minä en puhunut sinulle. — Käytkö sinä pois työstäsi kesken

rupeaman?

— Tahdoin saada jotakin juodakseni. Eikö sinulla ole maitopisaraa,

Kerttu?

— Kyllä, tulet saamaan.