Atlas of Diagnostically Challenging

Melanocytic Neoplasms 1st Edition

Caterina Longo
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/atlas-of-diagnostically-challenging-melanocytic-neopl
asms-1st-edition-caterina-longo/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Diagnosing the Less Common Skin Tumors Clinical

Appearance and Dermoscopy Correlation 1st Edition
Caterina Longo

https://textbookfull.com/product/diagnosing-the-less-common-skin-
tumors-clinical-appearance-and-dermoscopy-correlation-1st-
edition-caterina-longo/

Pathology of Testicular and Penile Neoplasms 1st

Edition Maurizio Colecchia (Eds.)

https://textbookfull.com/product/pathology-of-testicular-and-
penile-neoplasms-1st-edition-maurizio-colecchia-eds/

The Physics of Cancer 1st Edition Caterina A. M. La

Porta

https://textbookfull.com/product/the-physics-of-cancer-1st-
edition-caterina-a-m-la-porta/

Hitler and the Habsburgs the Führer s vendetta against

the Austrian royals First Diversion Books Edition James
Longo [Longo

https://textbookfull.com/product/hitler-and-the-habsburgs-the-
fuhrer-s-vendetta-against-the-austrian-royals-first-diversion-
books-edition-james-longo-longo/
Materials for Chemical Sensing 1st Edition Thiago Regis
Longo Cesar Paixão

https://textbookfull.com/product/materials-for-chemical-
sensing-1st-edition-thiago-regis-longo-cesar-paixao/

Harrison’s Hematology and Oncology 3rd Edition Dan L.

Longo

https://textbookfull.com/product/harrisons-hematology-and-
oncology-3rd-edition-dan-l-longo/

Plasma Cell Neoplasms: A Morphologic, Cytogenetic and

Immunophenotypic Approach 1st Edition Michael A. Linden

https://textbookfull.com/product/plasma-cell-neoplasms-a-
morphologic-cytogenetic-and-immunophenotypic-approach-1st-
edition-michael-a-linden/

Memory, Forgetting and the Moving Image 1st Edition

Caterina Albano (Auth.)

https://textbookfull.com/product/memory-forgetting-and-the-
moving-image-1st-edition-caterina-albano-auth/

Wyvern Academy Path of Ascension V 1st Edition Atlas

Kane Grayson Sinclair Kane Atlas

https://textbookfull.com/product/wyvern-academy-path-of-
ascension-v-1st-edition-atlas-kane-grayson-sinclair-kane-atlas/
Atlas of Diagnostically
Challenging
Melanocytic Neoplasms

Caterina Longo
Giuseppe Argenziano
Aimilios Lallas
Elvira Moscarella
Simonetta Piana

123
Atlas of Diagnostically Challenging
Melanocytic Neoplasms
Caterina Longo • Giuseppe Argenziano
Aimilios Lallas • Elvira Moscarella  
Simonetta Piana

Atlas of Diagnostically
Challenging Melanocytic
Neoplasms
Caterina Longo Giuseppe Argenziano
Dermatology and Skin Cancer Unit Dermatology Unit
Arcispedale Santa Maria Nuova-IRCCS University of Campania
Department of Dermatology Naples
University of Modena and Reggio Emilia Italy
Reggio Emilia
Italy Elvira Moscarella
Dermatology and Skin Cancer Unit
Aimilios Lallas Arcispedale Santa Maria Nuova-IRCCS
First Department of Dermatology Reggio Emilia
Aristotle University Italy
Thessaloniki
Greece

Simonetta Piana
Pathology Unit
Arcispedale Santa Maria Nuova-IRCCS
Reggio Emilia
Italy

ISBN 978-3-319-48651-2    ISBN 978-3-319-48653-6 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-319-48653-6

Library of Congress Control Number: 2017955686

© Springer International Publishing AG 2018

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or
part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way,
and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in
this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor
the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains
neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

I must definitely applaud the original idea of Caterina Longo of producing

this atlas, which is a superb collection of cases outlining the diagnostic chal-
lenges we are facing every day with melanocytic tumors. For clinicians man-
aging patients with melanoma, it is clear-cut that differentiating melanoma
from benign melanocytic lesions can be very difficult at times. In the last 20
years, the practice changed dramatically because of the introduction of new
tools for the preoperative diagnosis. Especially the introduction of dermos-
copy and confocal microscopy allowed clinicians to improve their ability to
recognize the many faces of melanocytic tumors with a quasi-histopathologic
accuracy. However, there is a group of lesions that still are difficult to diag-
nose because of their equivocal clinical and/or histopathologic features. In
these cases, only a careful clinic-pathologic correlation is the method to rich
more closely the final diagnosis and, thus, the correct patient management.
What I learned in the last 20 years is that nobody has 100% diagnostic accu-
racy, neither the clinician nor the pathologist. In difficult cases only an open-­
minded discussion among clinicians and pathologists is able to make the
difference. Only by integrating all the possible information, the history, the
clinical data, and the histopathologic features might we reach a more reason-
able management of our patients. The aim of this book is indeed to illustrate
this method, the clinic-pathologic correlation of difficult cases!

Naples, Italy Giuseppe Argenziano, M.D., Ph.D.

v
Contents

1 Flat Solitary Pigmented Lesions in the Elderly����������������������������   1

Case 1������������������������������������������������������������������������������������������������   2
Case 2������������������������������������������������������������������������������������������������   5
Case 3������������������������������������������������������������������������������������������������   8
Case 4������������������������������������������������������������������������������������������������ 11
Case 5������������������������������������������������������������������������������������������������ 14
Suggested Reading���������������������������������������������������������������������������� 17
2 Melanocytic Atypical Lesions in Patients
with Multiple Nevi���������������������������������������������������������������������������� 19
Case 1������������������������������������������������������������������������������������������������ 20
Case 2������������������������������������������������������������������������������������������������ 23
Case 3������������������������������������������������������������������������������������������������ 26
Case 4������������������������������������������������������������������������������������������������ 29
Case 5������������������������������������������������������������������������������������������������ 32
Suggested Reading���������������������������������������������������������������������������� 35
3 Lesions on the Head and Neck�������������������������������������������������������� 37
Case 1������������������������������������������������������������������������������������������������ 38
Case 2������������������������������������������������������������������������������������������������ 42
Case 3������������������������������������������������������������������������������������������������ 45
Case 4������������������������������������������������������������������������������������������������ 48
Case 5������������������������������������������������������������������������������������������������ 51
Suggested Reading���������������������������������������������������������������������������� 54
4 Recurrent Nevi and Nevi with Sclerosing Features
and Inflammation���������������������������������������������������������������������������� 55
Case 1������������������������������������������������������������������������������������������������ 57
Case 2������������������������������������������������������������������������������������������������ 60
Case 3������������������������������������������������������������������������������������������������ 64
Case 4������������������������������������������������������������������������������������������������ 66
Case 5������������������������������������������������������������������������������������������������ 69
Suggested Reading���������������������������������������������������������������������������� 72
5 Spitzoid Lesions�������������������������������������������������������������������������������� 73
Case 1������������������������������������������������������������������������������������������������ 74
Case 2������������������������������������������������������������������������������������������������ 78
Case 3������������������������������������������������������������������������������������������������ 81
Case 4������������������������������������������������������������������������������������������������ 84

vii
viii Contents

Case 5����������������������������������������������������������������������������������������������   87

Case 6����������������������������������������������������������������������������������������������   90
Case 7����������������������������������������������������������������������������������������������   93
Case 8����������������������������������������������������������������������������������������������   96
Case 9����������������������������������������������������������������������������������������������   99
Case 10���������������������������������������������������������������������������������������������� 102
Suggested Reading���������������������������������������������������������������������������� 104
6 Lesions with Regression������������������������������������������������������������������ 105
Case 1������������������������������������������������������������������������������������������������ 106
Case 2������������������������������������������������������������������������������������������������ 109
Case 3������������������������������������������������������������������������������������������������ 112
Suggested Reading���������������������������������������������������������������������������� 115
7 Acral Lesions������������������������������������������������������������������������������������ 117
Case 1������������������������������������������������������������������������������������������������ 118
Case 2������������������������������������������������������������������������������������������������ 121
Case 3������������������������������������������������������������������������������������������������ 124
Suggested Reading���������������������������������������������������������������������������� 127
8 Melanoma Incognito������������������������������������������������������������������������ 129
Case 1������������������������������������������������������������������������������������������������ 130
Case 2������������������������������������������������������������������������������������������������ 133
Case 3������������������������������������������������������������������������������������������������ 136
Case 4������������������������������������������������������������������������������������������������ 139
Case 5������������������������������������������������������������������������������������������������ 142
Suggested Reading���������������������������������������������������������������������������� 144
 Flat Solitary Pigmented Lesions
in the Elderly
The sentence “we are born and we will die with-
out nevi” summarizes one of the key components
of the diagnosis of atypical lesions in the elderly.
Epidemiologic data demonstrate that the nevus
count and prevailing nevus patterns are strongly
influenced by age. Notably, nevus count increases
from childhood to midlife and decreases thereaf-
ter. In light of these findings, if evolving nevi in
adolescence are an expected finding and there-
fore do not require further interventions, a mela-
nocytic skin lesion showing signs of growth in
the elderly should raise the index for malignancy.
Furthermore, any flat acquired melanocytic
lesion in this age should be considered with cau-
tion since the majority of lesions in the elderly
are persistent intradermal nevi (congenital type).
Firstly termed as atypical lentiginous junctional
melanocytic proliferations, indeed they are
regarded nowadays as melanomas.
Clinically, these atypical lentiginous junc-
tional melanocytic proliferations of the elderly
are commonly located on the upper back, shoul-
ders, or extremities. They are solitary, often
large (>8 mm), ill-defined macules with differ-
ent shades of black, brown, and gray.
Dermoscopically, these lesions are typified by a
more or less atypical pigmented network, diffuse
structureless brown pigmentation, and areas of
regression. Studies employing digital dermo-
© Springer International Publishing AG 2018
C. Longo et al., Atlas of Diagnostically Challenging Melanocytic Neoplasms,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-48653-6_1
1
scopic follow-up suggest that these melanomas
belong to a group of slow-growing tumors, which
may grow in situ for several years. Their histo-
logic diagnosis can be very difficult as they are
cytologically bland and show scant epidermotro-
pism and very little atypia. In the early phases,
only a numerical increase of the melanocytes,
scattered along the basal epidermis, can be noted.
The alternation of single cells and irregular nests,
with skip areas, usually within a sun-­damaged
skin, is an important histological clue for a diag-
nosis of early in situ melanoma.
What is a common finding in this age group is
the presence of several benign non-melanocytic
skin lesions such as seborrheic keratosis, angio-
mas, or solar lentigos. Thus, the clues to identify
flat melanomas are the following: solitary flat
pigmented lesions, large size, with network and
regression on dermoscopy. Conversely, the pres-
ence of rough surface, comedo-like openings,
fingerprinting, and red lacunae should be
regarded as benign clues. However, the recogni-
tion of incipient melanomas should always be
based on clinical data, patient’s phenotype, and
history.
This section depicts the clinical and dermo-
scopic features of common and problematic
melanocytic tumors in the elderly while trying to
provide clues and rules for the correct diagnosis.
1
2 1
Case 1
Patient: Female, 62 years old
Anatomic site of the lesion: Right leg
History of the lesion: Acquired lesion, present
since a few years
Management: Although the dermoscopic
aspect revealed the presence of few criteria for
melanoma diagnosis, the lesion was excised to
rule out melanoma diagnosis since it was a larger
and darker lesion in the context of the patient’s
other nevi.
Fig. 1.1 Flat pigmented lesion in the
context of a patient with multiple
small-sized moles
Flat Solitary Pigmented Lesions in the Elderly
First histopathologic diagnosis: Junctional
nevus
Second histopathologic diagnosis after clini-
copathologic consultation: Junctional nevus ver-
sus early melanoma in situ. The latter hypothesis
seemed the most likely.
Key message: Slow-growing melanomas can
show very bland cytological features. The corre-
lation among clinical data (in this case, patient’s
age), dermoscopic characteristics, and histologi-
cal features is mandatory.
Case 1 3

Fig. 1.2 Flat pigmented

macule and darker
compared to the
surrounding lesions with
irregular borders

Fig. 1.3
Dermoscopically the
lesion was typified by
the presence of atypical
pigmented network, with
the presence of wider
skin markings
4 1 Flat Solitary Pigmented Lesions in the Elderly

Fig. 1.4 On histology,

the lesion was a very
bland junctional
melanocytic
proliferation, mainly
arranged in single cells
or forming little nests.
Neither marked cellular
atypia nor
epidermotropism was
present

Fig. 1.5 The

melanocytic
proliferation was limited
to the basal epidermal
layer but it was
continuous
Case 2 5

Case 2 Key message: The well-known melanoma-­

Patient: Male, 67 years old
Anatomic site of the lesion: Upper back
History of the lesion: Appeared several years
earlier
Management: The dermoscopic findings were
interpreted as suggestive of regression, and, there-
fore, the lesion was excised to rule out melanoma.
First histopathologic diagnosis: Junctional nevus
Second histopathologic diagnosis after clinico-
pathologic consultation: Early in situ melanoma
specific dermoscopic criteria were investigated
mainly in the context of invasive melanoma.
Melanoma in situ usually does not display fully
developed melanoma-specific criteria, but is
characterized by only subtle dermoscopic fea-
tures. The most frequent dermoscopic criteria of
melanoma in situ are atypical network and
regression. Consequently, a lesion displaying
the latter features should be excised, especially
in elderly patients in which reticular nevi are
rarely seen.

Fig. 1.6 A flat

pigmented lesion on the
upper back,
characterized by
light-brown color,
relatively irregular
border, and a maximum
diameter of 6 mm
6 1 Flat Solitary Pigmented Lesions in the Elderly

Fig. 1.7
Dermoscopically, the
lesion displayed a
reticular pattern.
However, the network
was not distributed
symmetrically all over
the surface of the lesion,
a large part of which
was hypopigmented. A
few white lines and gray
dots were also present

Fig. 1.8 Histologically,

the lesion was
constituted by a basally
located, continuous
proliferation of
melanocytes. The
epidermis was
hyperplastic with fusion
of the rete ridges
Case 2 7

Figs. 1.9 and 1.10 The

overall appearance was
of a “dysplastic nevus.”
Some hyperchromatic
atypical melanocytes
were seen in the
epidermis. In the dermis,
fibrosis, some
lymphocytes, and some
melanophages were
noted
8 1
Case 3
Patient: Male, 76 years old
Anatomic site of the lesion: Middle back
History of the lesion: Unknown. A history of
melanoma in situ on the trunk 20 years before
Management: The lesion was excised to rule
out a melanoma.
Fig. 1.11 Solitary lesion in the context of a patient
without nevi
Fig. 1.12 Flat pigmented lesion
with a maximum diameter of
8 mm
Flat Solitary Pigmented Lesions in the Elderly
Histologic diagnosis: Lentiginous melanoma
in situ
Key message: Notably, the clinicopatho-
logic correlation (in this case, age of the patient
and dermoscopy) is crucial when histological
features are subtle. The overall analysis of all
morphologic aspects can help to avoid
underdiagnosis.
Case 3 9

Fig. 1.13 Dermoscopically

the lesion displayed an
atypical pigmented network,
focal inverse network, and
barely visible gray color
around the hair follicles

Fig. 1.14 On histology

the lesion was relatively
large, with ill-defined
margins
10 1 Flat Solitary Pigmented Lesions in the Elderly

Fig. 1.15 At high-­

power view, there was a
continuous, lentiginous
melanocytic
proliferation, basally
located

Fig. 1.16 Even if

melanocytes were not
strikingly atypical, this
pattern of growth is
more likely to be seen in
melanoma in situ
Case 4 11

Case 4 Key message: From a clinical point of view,

Patient: Female, 60 years old
Anatomic site of the lesion: Back
History of the lesion: Unknown
Management: The presence of regression,
especially as it covered almost 50% of the lesion,
prompted a surgical excision.
Histopathologic diagnosis: Compound nevus
with lentiginous junctional hyperpigmented
component
the lesion was solitary and revealed a worrisome
dermoscopic aspect with atypical hyperpig-
mented network and regression. These features
are remarkably linked with melanoma diagnosis.
However, in few cases, a worrisome dermoscopic
aspect is not mirrored by a corresponding histo-
pathologic diagnosis of melanoma, and we can
explain the overall clinical morphology by the
presence of hyperpigmentation that might be
misleading.

Fig. 1.17 Clinically the

lesion was a dark-brown
flat lesion with a
diameter of 7 mm in this
patient with a few nevi
and solar lentigos
12 1 Flat Solitary Pigmented Lesions in the Elderly

Fig. 1.18 Dermo-

scopically, the lesion
showed an atypical
pigment network at the
periphery and a large
central area of regression

Fig. 1.19 Histologically,

the lesion showed a
junctional
hyperpigmented
component and some
eccentric, small dermal
melanocytes
Case 4 13

Fig. 1.20 The dermal

melanocytes were
cytologically bland,
apparently mature, and
with so-called ancient
features

Fig. 1.21 At the

junction, melanocytes
were hyperpigmented
and showed “random
atypia.” Upward
migration through the
epidermis was absent
14 1 Flat Solitary Pigmented Lesions in the Elderly

Case 5 age of the patient and the actinic damage, the

Patient: Male, 75 years old
Anatomic site of the lesion: Back
History of the lesion: No relevant history
Management: The lesion was excised to rule
out melanoma.
First histopathologic diagnosis: Junctional
nevus
Second histopathologic diagnosis after clini-
copathologic consultation: The critical analysis
of the clinical and dermoscopic pictures prompted
a revision of the original diagnosis. Due to the
lesion was interpreted as an in situ melanoma.
Key message: A good clinicopathologic cor-
relation in the management of junctional melano-
cytic proliferations in the elderly is extremely
important. As the histologic diagnosis of early in
situ melanoma can occasionally be difficult, cli-
nicians must provide the dermatopathologist with
essential clinical information and eventually crit-
ically review a pathologic report of a junctional
or atypical lentiginous nevus, if it does not cor-
relate with the clinical context of the patient.

Fig. 1.22 The patient

had moderate sun
damage and multiple
solar lentigos and
seborrheic keratoses.
Among them, there was
a flat pigmented macule
on the back
Case 5 15

Fig. 1.23 Close-up

clinical examination
revealed a dark-brown
lesion with a diameter of
approximately 0.7 cm,
with a slightly
hypopigmented center
and irregular borders

Fig. 1.24 Dermo-

scopically, the lesion was
characterized by
atypical network and
regression structures. In
the center of the lesion,
fading of the dermoscopic
structures was noticed,
with multiple gray dots
and globules
16 1 Flat Solitary Pigmented Lesions in the Elderly

Fig. 1.25 On a
background of severe
sun-induced elastosis, a
thin, continuous
melanocytic proliferation
with mild cytological
atypia is present

Fig. 1.26 Within a

slightly hyperplastic
epidermis, melanocytes
were haphazardly
juxtaposed
Suggested Reading 17

Suggested Reading 7. Sardá SP, Suárez R, Malvehy Guilera J. Glowing in

the dark: use of confocal microscopy in dark pig-
mented lesions. Dermatol Clin. 2016;34(4):431–42.
1. Argenziano G, Kittler H, Ferrara G, Rubegni P,
8. Okamura JM, Barr RJ, Cantos KA. Benign atypical junc-
Malvehy J, Puig S, Cowell L, Stanganelli I, De Giorgi
tional melanocytic hyperplasia associated with intrader-
V, Thomas L, Bahadoran P, Menzies SW, Piccolo
mal nevi: a common finding that may be confused with
D, Marghoob AA, Zalaudek I. Slow-growing mela-
melanoma in situ. Mod Pathol. 2000;13(8):857–60.
noma: a dermoscopy follow-up study. Br J Dermatol.
9. Kerl H, Wolf IH, Kerl K, Ceroni L, Kutzner H,
2010;162(2):267–73.
Argenyi ZB. Ancient melanocytic nevus. A simula-
2. Borsari S, Longo C, Piana S, Moscarella E, Lallas
tor of malignant melanoma. Am J Dematopathol.
A, Alfano R, Argenziano G. When the ‘Ugly
2011;33(2):127–30.
Duckling’ Loses Brothers, It Becomes the ‘Only
10. Ferrara G, Argenyi Z, Argenziano G, Cerio R, Cerroni
Son of a Widowed Mother’. Dermatology. 2015;
L, Di Blasi A, Feudale EA, Giorgio CM, Massone C,
231(3):222–3.
Nappi O, Tomasini C, Urso C, Zalaudek I, Kittler H,
3. Seidenari S, Bassoli S, Borsari S, et al. Variegated
Soyer HP. The influence of clinical information in the
dermoscopy of in situ melanoma. Dermatology.
histopathologic diagnosis of melanocytic skin neo-
2012;224:262–70.
plasms. PLoS One. 2009;4(4):e5375.
4. Argenziano G, Kittler H, Ferrara G, et al. Slow-­
11. Longo C, Piana S, Lallas A, Moscarella E, Lombardi
growing melanoma: a dermoscopy follow-up study.
M, Raucci M, Pellacani G, Argenziano G. Routine
Br J Dermatol. 2010;162:267–73.
clinical-pathologic correlation of pigmented skin
5. Zalaudek I, Cota C, Ferrara G, Moscarella E,
tumors can influence patient management. PLoS One.
Guitera P, Longo C, Piana S, Argenziano G. Flat
2015;10(9):e0136031.
pigmented macules on sun-damaged skin of the
12. Ferrara G, Annessi G, Argenyi Z, Argenziano
head/neck: junctional nevus, atypical lentigi-
G, Beltraminelli H, Cerio R, Cerroni L, Cota C,
nous nevus, or melanoma in situ? Clin Dermatol.
Simonetti S, Stefanato CM, Zalaudek I, Kittler H,
2014;32(1):88–93.
Soyer HP. Prior knowledge of the clinical picture
6. Massi D, De Giorgi V, Carli P, Santucci M. Diagnostic
does not introduce bias in the histopathologic diag-
significance of the blue hue in dermoscopy of mela-
nosis of melanocytic skin lesions. J Cutan Pathol.
nocytic lesions: a dermoscopic-pathologic study. Am
2015;42(12):953–8.
J Dermatopathol. 2001;23(5):463–9.
 Melanocytic Atypical Lesions
in Patients with Multiple Nevi
In patients with multiple nevi, management goals
include early diagnosis of melanoma while
avoiding unnecessary excisions of benign lesions.
Dealing with patients with multiple melano-
cytic lesions, the clinical information should
include the patient’s age, skin photo-type, body
location, changes, and genetic background.
In the physical examination of patient lesions,
a comparative analysis approach is advocated to
detect an ugly duckling lesion. According to this
strategy, melanocytic lesions in patients tend to
follow a predominant pattern of colors and size.
The ugly duckling lesion differs from other
patient lesions. This strategy has been postulated
as more efficient for the detection of melanoma
in patients with multiple nevi with respect to the
analytical approach of the ABCD (asymmetry,
border irregularity, color variegation, diameter
greater than 6 mm) rule.
However, the ugly duckling sign is not always
sufficient to discriminate an early melanoma in
the context of patients with many atypical look-
ing nevi. In fact, melanoma in these patients may
be similar to other lesions, and the correlation of
the clinical atypia with histopathologic atypia or
even melanoma is extremely low.
In patients with multiple atypical nevi, early
melanomas cannot always be distinguished with
© Springer International Publishing AG 2018
C. Longo et al., Atlas of Diagnostically Challenging Melanocytic Neoplasms,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-48653-6_2
2
accuracy, even with the use of dermoscopy by expe-
rienced dermatologists.
For such cases, a dermoscopic comparative
approach was postulated. It is well-known that
one or two predominant dermoscopic patterns can
be found in patients with multiple nevi. According
to this concept, the key point in the examination of
individuals with multiple nevi is the identification
of their predominant nevus pattern (defined as the
pattern observed in more than 30% of all melano-
cytic lesions), which then allows the recognition
of atypical lesions that deviate from this pattern.
An additional consideration in patients with
high risk for melanoma is that the predominant
nevus pattern of patients with melanoma seems
to differ from that of the healthy population.
In recent studies, a dermoscopic complex or
multicomponent pattern (defined in melanocytic
lesions exhibiting both network and globules,
with or without structureless areas) was found
significantly more frequently in melanoma
patients than in controls, who usually have nevi
with uniform dermoscopic patterns (i.e., reticular
pattern). As a general rule, individuals with mul-
tiple nevi may benefit from closer surveillance
with dermoscopic digital monitoring compared
to individuals with few nevi or with melanocytic
lesions exhibiting uniform patterns.
19
20 2 Melanocytic Atypical Lesions in Patients with Multiple Nevi
Case 1
Patient: Female, 39 years old
Anatomic site of the lesion: Left thigh
History of the lesion: Appeared several years
ago and gradually enlarged
Management: The lesion was excised to rule
out melanoma.
Histopathologic diagnosis: Compound nevus
Key message: It is well-known that several
nevi of patients with the so-called atypical mole
syndrome might display severe clinical and der-
moscopic atypia. Management of such patients
Fig. 2.1 The patient had several moles
on the trunk and the extremities.
Among them, there was a relatively
large mole on the left thigh
requires a careful clinical and dermoscopic
examination and a morphologic comparison
among the moles in order to detect the “ugly
duckling,” namely, the mole looking clinically or
dermoscopically different. Although this
approach significantly reduces the number of
unnecessary excisions of nevi, still some nevi
will be excised, since their morphologic atypia
extends beyond the tolerable threshold. The his-
topathologic diagnosis of a nevus is acceptable in
the context of relatively young patients with
many atypical moles, even if their clinical and
dermoscopic morphology was worrisome.
Case 1 21

Fig. 2.2 Close-up

clinical examination
revealed a roundish
brown lesion with a
diameter of
approximately 1 cm,
with a slightly
hyperpigmented center
and an irregular border

Fig. 2.3
Dermoscopically, the
lesion was characterized
by uneven distribution
of pigmentation,
irregularly arranged
brown globules, a few
blue-gray globules in the
center, and tan
structureless areas at the
periphery
22 2 Melanocytic Atypical Lesions in Patients with Multiple Nevi

Fig. 2.4 Histologically,

the lesion showed an
evident junctional
component, with some
spitzoid features and
some mature-looking,
congenital-type dermal
nests

Fig. 2.5 Even if

prominent, the
junctional melanocytes
did not show upward
epidermal migration
Case 2 23

Case 2 Key message: The detection of a clinically

Patient: Female, 19 years old
Anatomic site of the lesion: Back
History of the lesion: Present since many
years, recently changed in pigmentation. Many
moles are present on the trunk.
Management: The lesion was excised to rule
out melanoma arising on congenital nevus.
Histopathologic diagnosis: Congenital-type
compound nevus
nodular area arising in the context of a long-­
standing nevus should raise the suspicion of a
melanoma arising on congenital nevus. In der-
moscopy, congenital nevi are characterized by
cobblestone pattern, whereas blue-white veil is a
well-known melanoma feature. Histopathologic
examination is mandatory in these cases to rule
out melanoma.

Fig. 2.6 Close-up

clinical examination
revealed a roundish
pigmented mole, with a
palpable, blue to gray
area in the center of the
lesion
Another random document with
no related content on Scribd:
pilkkaa enää muistavatkaan, vielä vähemmin alkavat sitä
uudestaan."

Siten ajatteli Martti ja hän — pettyi pahoin. Hän ei ollut ainoastaan

jokaisen pahansuovan ajatuksissa, vaan etsivät kylän nuorukaiset
tilaisuutta, voidakseen alkaa vanhan pelin jälleen.

Se tulikin!

Eräänä sunnuntai-iltapäivänä astui Martti ensikerran kapakkaan!

Tupa oli täynnä ihmisiä; muutamat nuorista miehistä joivat, toiset
taas tanssivat — lyhyesti, kaikki huvittelivat. Martti istuutui pöydän
ääreen ja tilasi viiniä. Äkkiä kysyi hänen naapurinsa.

"No, kuinkas sinä tulet tänne? Oletko se todellakin sinä? Tuskin

uskoisin sitä, jollen näkisi irvinaamaasi!"

Huolimatta tästä armottomasta tervetuliaispuheesta, vaikeni Martti,

joka näytti antavan toisille jatkamisen aihetta:

"Käännähän kasvosi! Viini lasissa happanee kateudesta

nähdessään kauniimpaa punaista kuin omansa".

"Katsokaahan, kuinka sympaalin kalkuttaja katselee karsaasti!

Hän tahtoisi mielellään itselleen punaiset housut Martin nahkasta."
—

"Antaisin vaikka mitä, jos hevoseni olisi noin kauniin täplikäs!"

"Mitä tekee hän täällä! Papurikko kuuluu talliin!" —

"Papurikko! — Papurikko! — Hahaha!" Niin sinkoilivat pilkkasanat

läpi huoneen.
 — Tuosta hetkestä lähtien ei Marttia kutsuttu enää "punaiseksi
koiraksi", vaan "papurikoksi".

Kun kaikki puhe ja nauru loppui, puhui Martti enempi surullisena

kuin suuttuneena:

"Taivaan tähden! Miksi kiusaatte te minua, kun en kumminkaan ole

tehnyt teille mitään pahaa. Kuuden vuoden jälkeen astun taas
ensikerran teidän joukkoonne; sopiiko ihmistä ottaa tällä tavoin
vastaan. Pojat! Olkaamme ystäviä. Tahdon unohtaa ja antaa
anteeksi mitä aikaisemmin ja tänään olette minulle tehneet,
ainoastaan yhtä vaadin minä: Rauhaa! Miksi sysäätte takaisin
veljenkäden, jonka ojennan teille? Enkö minäkin ole ihminen niinkuin
te?"

Tuokion vaikenivat kaikki.

"Epäilemättä et!" huudahti sitten eräs.

"Veljenkäsi!" huusi pilkallisesti toinen. "Ei koiranakaan saisi

tuollainen epäluoma olla, vielä vähemmin veljenäni!"

"Olkaa, hylkiöt! Kun ette tahdo ystävyyttäni, niin ottakaa

halveksumiseni; vihalleni olette liian halpoja!"

Näin sanoen jätti Martti pöydän ja sekaantui tanssijoihin. Ei

täälläkään ollut vastaanotto ystävällisempi, hän ei näyttänyt
kumminkaan tahtovan sitä huomata. Martti pyysi lähinnä istuvaa
tyttöä tanssiin; tämä sanoi aivan punaisena, ettei hän tanssi hänen
kanssaan. Hän pyysi toista, joka mitään virkkamatta juoksi pois.
Epäröiden astui hän kolmannen luo, se oli Julia Biro, kylän kaunein
tyttö. Hän ei empinyt hetkeäkään, vaan astui hänen kanssaan
tanssiin, aivankuin olisi Martti ollut nuorukaissakin kaunistus.

Martti tunsi itsensä onnelliseksi.

Hän, pilkattu, jolle jokainen tyttö käänsi selkänsä, hän voi nyt
käsikädessä mennä tanssiin kaunokaisista kauneimman kanssa.

Riemuissaan kuin sotapäällikkö voitokkaan taistelun jälkeen,

palasi hän illalla kotiin. Yö oli vielä autuaampi kuin päivä. Hän uneksi
niin paljosta onnesta, että se tuntui hänestä itsestäänkin liian
paljolta. Hän uneksi, että Julia Biro, kaunis Julia, häntä rakastaa ja
ojentaa hänelle kätensä. He astuivat riviin asettuneiden kyläläisten
keskitse kirkkoon ja joka silmässä näkyi kysymys: "Rakastaako siis
kaunis Julia rumaa nuorukaista ja menee todella hänelle vaimoksi?"
Mutta hän jatkoi ylpeänä matkaansa ja oli vaiti, niin mielellään kun
olisikin hämmästyneille huutanut: "Mitä töllistelette? Niin se on!
Kaunis Julia rakastaa minua, jota te olette alituisesti haukkuneet ja
pilkanneet. Hän tulee nyt vaimokseni ja me elämme onnellisena
elämämme loppuun saakka!"

Kun Martti aamulla heräsi, ajatteli hän:

Hm! Tämä uni on Jumalan sallima. Valveilla en olisi uskaltanut

ajatellakaan maailmaa niin avaraksi. On tosin totta, että ajattelin,
ennenkuin nukuin, Juliaa, mutta ei juolahtanut mieleenikään rakkaus
eikä avioliitto. Taivas! Jos tämä uni toteutuisi! — Kuka olisi minua
onnellisempi!…

Tuosta aamusta lähtein ei Martti ajatellut mitään muuta kuin Julia

Birota. Aamuisin nousi hän häntä ajatellen, iltaisin meni maata häntä
muistellen. Rakkaus kauniiseen Juliaan kiihdytti häntä työhön,
samoinkuin pale sammunutta hiillosta; ja kun hän kalkutteli punaista
rautaa, ajatteli hän sykkivää sydäntään, joka oli vielä tulisempi kuin
hehkuva metalli. "Jos minun sydäntäni lyötäisiin", puheli hän
itsekseen, "niin räiskyisi se vielä voimakkaammin, mutta siitä ei
sinkoilisi kipunoita, vaan timanttisirpaleita, jotka kaikki antaisin
Julialle." — Kuinka tarkastelikaan kelpo nuorukainen sydämensä
auringon nousua! Kuinka usein tähystelikään hän ulos, kulkisiko tyttö
ohitse, ja kun se joskus tapahtui, kun poika sanoi hänelle
aamutervehdyksen ja toinen ystävällisesti hymyillen vastasi —
kuinka onnelliseksi tunsi hän itsensä ja kuinka riemullinen oli hän
työssään aivan kuin maksettaisiin hänen palkkansa kiiltävissä
dukaateissa. — Kerran toi kaunis Julia pytyn pajaan vannotettavaksi;
tähän työhön pani Martti parhaansa, niin että vanteiden täytyy vielä
tänäänkin pysyä kiinni.

Sunnuntai-iltoina meni hän kylän kapakkaan. Nuoret miehet eivät

antaneet pilkan puuttua, mutta mitä huoli hän siitä! Olihan siellä
kaunis Julia, joka otti hänet aina ystävällisesti vastaan eikä koskaan
kieltäynyt tanssimasta! Ainoastaan yhdestä ei hän voinut olla
välittämättä: nuorukaisten härnäämisestä häntä, "papurikkoa",
"valakalla"…

Herra Lorenz Ratolla oli kolme tytärtä, joista vanhin oli Lotta,
"valakaksi" haukuttu, koska hänen hiuksensa, kulmakarvansa ja
silmäripsensä oli vaaleat kuin valkein pellava. Aikaisemmin
haukuttiin häntä "kaniiniksi"; uuden pilkkanimen sai hän vasta siihen
aikaan, jolloin Martti uudessa kasteessa nimitettiin "papurikoksi".
Lotta sai vähemmän pilkkaa kärsiä kuin punatäplä-poskinen
sepänkisälli, kumminkin oli hän murheellisempi kuin Martti, koska
luonto oli hänet erittäin herkällä sydämellä siunannut tai — kironnut.
Hän voi, ensikerran kuultuaan tämän pilkkanimen, itkeä koko päivän.
Hän ei kuvitellut itselleen, että hyvä luontoäiti olisi antanut hänelle
kauneuden lahjoja; kuitenkaan ei se olisi häntä loukannut, jos hänet
olisi jätetty rauhaan. Kun kaikki häntä hylkivät, karttoi hän eläviä ja
pakeni kuolleiden asuntoon, villipensaikon ympyröimään
kirkkotarhaan, missä matalien hautakumpujen välissä kohosivat
akasiapuut, joiden varjossa hänen oli tapana kävellä. Hämärähetkinä
lauleli hän kaihomielisiä lauluja; kun syksy lähestyi, niin sitoi hän
akasian kirjavista kukista seppeleen ja koristi sillä sen haudan
puuristin, jossa hänen äitinsä lepäsi.

"Oi", valitteli hän usein huoaten, "miksi ei ole sydämeni tuon kukan
kaltainen! Kuihdu kuin tämä, sinuahan ei kukaan tarvitse! Ja
kuitenkin — miten voisin minä rakastaa!"

Siten raateli häntä ajatusten risteikkö, hän ei uskaltanut itsekään

tunnustaa, ketä hän rakasti. — Ja sitten alotti hän taas surullisen
laulunsa, ketään tahi mitään ajattelematta. Kun tuohon aikaan
ihmisiä kulki kirkkomaan ohitse, sanoi toinen toiselle: "Kuules, kuinka
pöllö rääkkyy! Se on valakan laulu."

"Uskotkos, veliseni, hänestä tulee vanhaksi tultuaan noita, joka

sekottaa maitoa vereen ja noituu lapset keskosiksi äitinsä
kohdussa…"

Lotan sisaret naitiin jo nuorina, sillä tytöt olivat kauneita ja isä

varakas. Välistä ilmaantui hänelle kosija, mutta tämä sai kieltävän
vastauksen:

"Ette te minua kosia tahdo, vaan isäni omaisuutta. Ei teitä ole

sydämenne matkalle kehottanut, ja minä olen jo kylliksi onneton,
pitäisikö minun tulla vielä onnettomammaksi. Menkää! Jumala
kanssanne! —"
 Sellaisella vastauksella oli Lotan tapana lähettää kosijat pois.
Mutta siihen oli vielä tärkeämpikin syy, jonka tahdon nyt ilmaista,
mutta jota tyttö ei olisi kaiken maailman hyvyyksistä tunnustanut.
Hän rakasti Martti Csigolyaa.

"Valakka" rakasti "papurikkoa".

Kun hän kuuli kuinka pojat pilkkasivat Marttia, koski se häneen

kipeämmin kuin oma tuskansa. — Raukka ei aavistanut, millaista
inhoa Martti tunsi häntä kohtaan, joka tunne vähitellen kasvoi
vihaksi, sillä päivä päivältä eneni pilkka, joka sitoi hänet tyttöön.
Lopuksi ei "papurikkoa" enää mainittu muuten kuin "valakan"
yhteydessä.

Ja samalla kun hänen vihansa Lottaa kohtaan kasvoi, kasvoi

hänen rakkautensa myös kauniiseen Juliaan, joka oli aina hyvä ja
aina ystävällinen hänelle.

*****

Martti täytti kaksikolmatta vuotta, kun hänen enonsa kuoli; hän peri
pajan ja tuli mestariksi. Vaikkakaan ei vainajan ja hänen sisarensa
pojan välillä vallinnut mikään sydämellinen suhde, suri poika
kuitenkin vilpittömästi miehen kuolemaa, miehen, joka oli ollut hänen
ainoa hyväntekijänsä.

Suruvuoden kuluttua otti hän mustan surunauhan hatustaan ja

hänen ensimäinen ajatuksensa oli — pyytää Julia Biron kättä.
Mielellään olisi hän lähettänyt jonkun toisen kosimaan puolestaan,
mutta hänellä ei ollut ainoatakaan ystävää!…
 Martti pukeutui hopeanappiseen juhlapukuunsa, mutta pani sen
kuitenkin takaisin; hänestä oli jokapäiväinen puku ensi käynnillä
paljon sopivampi. Hän ei myöskään pitänyt muodollisuuksista eikä
osannut niitä oikein noudattaa. Yksinkertaisena, nahkaesiliina
edessä ja paidan hihat ylös käärittyinä asteli hän illalla Julian kotiin.
Siten ei kukaan voinut aavistaa, mitä varten hän meni sinne. —

Taivaan peittivät mustat pilvet, jotka kaiken synkensivät. Joskus

ainoastaan pilkisti niiden lomitse täysikuu ja silloin oli hetkisen
valoisampaa. Hiljaisuus ympärillä! Ainoastaan kaukaa kirkkomaalta
kaikui kaihomielinen laulu — "valakan" laulu!…

Julia Biro istui pihapenkillä mulperipuun alla ja soitti huuliharppua.

Martti lähestyi häntä ja sanoi iltatervehdyksen, johon tuli vastaus.

Hän istuutui tytön viereen, molemmat vaikenivat. Tyttö alkoi taas
soittaa huuliharppua; vihdoin pani hän sen pois ja sanoi vaikenevalle
nuorukaiselle:

"Miksi olet niin vaiti, Martti?"

"Mitä pitäisi minun puhua?"

"Yhdentekevää! Älä vaan istu noin äänetönnä kuin kivikuva."

"Jospa sinä soittaisit!"

"Olisipa sekin sitten jotain! En osaa ollenkaan hyvin ja sitäpaitsi on

huuliharppukin jo kelvoton."

"Älä usko sitä, Julia! Sinä soitat mestarillisesti ja soitin ei ole

ollenkaan kelvoton. Soita vaan! Minusta kuuluu se suloisemmalta
kuin Gazsiksen viulunsoitto ja hän osaa soittaa viulua. Sellaista
mustalaista kuin hän ei ole mailla eikä halmeilla. Soita toki, Julia,
pyydän!" —

"Kylliksi tänään. — Nyt on sinun vuorosi. Kerro!"

"Mitä pitäisi minun kertoa, enhän osaa mitään!"

"Etkö mitään! — Toisinaanhan voit puhua niin paljon, ettei siitä tule
loppuakaan."

"Kyllä ennen, mutta nyt!"

"Miksi et nyt?"

"Koska sydäntäni painaa jokin."

"Onko sinulle tapahtunut jotain pahaa?"

Papurikko ja valakka.

"Ei! Tahi kyllä! Kuinka olettaa."

"No puhuhan toki selvemmin, Martti."

"Pitääkö minun? Minähän tekisin sen niin mielelläni, jos vaan

pääsisin alkuun."

"Ala jatkosta, kun et tiedä alkua."

"Oi, Julia! Sinun on helppo laskea leikkiä. Minun sijassani kävisi se

sinulta huonommin."

"Mitähän se sitten onkaan?"

"Arvaas!"
 "En voi arvata."

"Niinpä tahdon sanoa sen sinulle. Jumala nähköön! Minua

värisyttää, kun sitä ajattelen. Mutta yhdentekevä! Ennemmin tai
myöhemmin täytyy sen tapahtua! Siis — — Olkoon menneeksi! — —
Näetkös, minusta tuntuu juuri siltä kuin pitäisi minun tarttua
hehkuvaan rautaan ilman pihtejä. — Mutta ei, siihenkin voin vielä
tarttua paljoa ennemmin kuin — kuin — — Sinä olet hyväsydäminen
olento! Kerron sinulle kaiken, mikä mieltäni painaa."

"Niinpä puhu, äläkä sammaltele sinne tänne!"

"Olet oikeassa, Julia! Näetkös kuinka hullu olen! — Nyt olisin jo

aikoja ohitse, sen sijaan, etten ole vielä alussakaan. Niin, jospa ei
asia olisi niin arka. Mutta sama se, aivan sama! Minkä täytyy olla,
sen täytyy olla ja kun sen täytyy olla, niin se on! — Mutta enhän voi
äkkipäätä hypätä keskelle, siis sievän verkkaan vähitellen.
Kuuntelethan sinä, Julia?"

"Miksi en kuuntelisi?"

"Huomaa siis! Sillä asia ansaitsee tulla huomatuksi ja jos ei se tule

huomioon otetuksi, niin on kaikki puhuminen turhaa. —
Ymmärräthän!"

"Minähän kuuntelen tarkkaavaisesti. —Jospa vaan tietäisin, mitä

oikeastaan tahdot sanoa."

"Niin — siinä olisikin alku! — No kuulehan!… Voi tuhatta, kuinka

pian sentään tämän mulperipuun hedelmät ovat kypsyneet; kun
äskettäin kuljin ohitse, näkyi tuskin ainoatakaan."

"No jouduhan! Eihän tämä suuri kierteleminen olisi ollut tarpeen."

 "Ei olisi ollut! Johtui äkkiä mieleeni, kun huoaten katsoin taivaalle,
kuinka Radar, josta on kirjotettu: 'Radar kohotti katseensa taivasta
kohden.' — Mutta sehän ei kuulu tähän!"

"Älä puhu yhä tuota, vaan sitä, mikä todella kuuluu tähän."

"Kärsivällisyyttä! Ei se käy niin pian! — Olen jo asiassa. — Siis,

enoni on kuollut, levätköön hän rauhassa, ja jätti jälkeensä minulle
pajan; nyt olen mestari. Ymmärrätkö minua! — Mutta ei ainoastaan
paja jäänyt minulle, vaan myöskin talo, komea talo, missä vaikka
kirkkoherra voisi asua. Sitäpaitsi vielä peltoja, viinitarhoja ja paljon
muuta. Kaikki yhteen luettuina ei suinkaan ole vähän. Sehän voi
elättää kahdenkin. Eikö niin, Julia! Mitä ajattelet?"

"Se on totta!"

"Katsohan! — Olen siis ajatellut: miksi olla yksin kun kahdellekin

on sijaa kylliksi. Minä menen naimisiin! — Olen jo valinnut,
arvaahan, Julia, kuka se on!"

"Minähän sanoin jo sinulle, etten voi arvata."

"Kärsivällisyyttä! — Tunnet hänet heti kun kuvailen hänet sinulle:

Kaunis, hyvä, rakas tyttö — Mutta ei, se ei ole kyllin selvästi! —
Kaunein, parhain tyttö maailmassa, enkeli! — No, nyt tunnet sinä
hänet
kumminkin."

"En tunne. Tunnen niin vähän tyttöjä, että minä —"

"Tämän tunnet varmasti. Siis?" —

"Taivas tietäköön, kuka hän on."

 "Näinhän jo, etten tätä tietä tule perille. Siis suoraan sanottuna:
Tuo tyttö, rakas Julia, olet — sinä!"

"Minä?"

"Sinä!"

"Hahaha!"

"Miksi naurat, Julia?"

"Hahaha!"

"Älä toki naura, minusta tuntuu kuin pitäisi minun itkeä."

"Totisesti en voi pidättää nauruani. — Hahaha!"

"Nauratko sinä — minulle!"

"En sinulle! — Mene, Martti, sano, että se oli leikkiä."

"Hukka minut periköön, jos olen puhunut pilaa", sanoi Martti, joka
oli selityksensä aikana noussut ylös ja käveli rauhatonna ympärinsä,
jääden äkkiä seisomaan.

"Sitä en olisi kumminkaan uskonut sinusta, Martti!"

"Mitä?"

"Kysytkö vielä? — etkö ole vielä koskaan katsonut peiliin!" —

"Niinkö se onkin! Hahaha!… Olet oikeassa, Julia, aivan oikeassa!

Oli narrimaista minulta, toivoa sinua vaimokseni. Mutta yhtä toivon
sydämestäni. Kohdatkoon sinua Jumalan rangaistus sellaisena kuin
hän vihassaan voi rangaista!" —

"Kiitos kaunis hyväntahtoisuudestasi, Martti! Siten siis palkitset

minulle ystävällisyyden, jota olen sinulle osottanut."

"Kirottu hyvyytesi, joka villitsi minut! Olisit karttanut minua kuten

toisetkin. Mutta leikkisällä tuulella ollessasi huvitti sinua heittää
koukkusi minuun ja raastaa sydän rinnastani. Et sinä säälistä ollut
ystävällinen halveksitulle, vaan siksi, koska sinulle johtui mieleen
viekotella minut. Minä sokea narri, en nähnyt, että hyvyytesi oli vaan
itserakkautta, en aavistanut, että nauraisit pilkallisesti minulle vasten
kasvoja silloin, kun minä tunnen tosituskaa. Ja siksi sanon sinulle
vielä kerran: Kohdatkoon sinua Jumalan rangaistus!"

"Minä taas kiitän vielä kerran, mestari Martti, siunauksestanne. Nyt

ainakin tiedätte, etten välitä teistä. Menkää! Löytyyhän kylässä
kylliksi tyttöjä. Koettakaa — 'valakan' luona! Siinä olisi sopiva pari."

Pilkallisesti nauraen juoksi hän sisään, sulkien oven jälkeensä.

Mestari Csigolyan valtasi tuskan, vihan ja häpeän sekainen tunne.
Liikkumatonna kuin hedelmiä kantava mulperipuu seisoi hän
hetkisen; vähitellen palasi hän järkiinsä ja huomasi turhaksi
harmitella kelvottoman tytön tähden. Hän naurahti itsekseen, meni
kotiin, meni vuoteeseen ja — nukkui!… Ei, hän ei nukkunut! Koko
yön kierittelihe hän vuoteellaan, niin että se oli vähällä laueta
liitteistään…

*****

Voimakas kuin ruumiinsakin oli myös Martin sielu, tätä sai hän
kiittää siitä, että oli toipunut myrkystä, jota Julia Biro oli vuodattanut
hänen elonsa maljaan. Tosin valtasi hänet ensi päivinä
epäonnistuneen kosinnan jälkeen ollessaan työssä usein ajatus: eikö
olisi parempi, jos raudan sijasta asettaisit pääkallosi alasimelle ja
antaisit lyödä siihen raskaimmalla vasaralla? — Lyönti vaan ja —
kaikki olisi ohi!

Vähitellen väistyivät kumminkin nämä raskaat ajatukset, hän

rauhottui ja koko hänen elämäntoivomuksensa näytti olevan
juominen. Ihmisten joukkoon ei hän kumminkaan tahtonut mennä,
sillä hän pelkäsi enentynyttä pilkkaa. Mutta sittemmin arveli hän, että
hänet voitaisiin merkitä pelkuriksi, siksi päätti hän mennä
seuraavana lepopäivänä kapakkaan…

Kun hän astui sisään, otettiin hänet pilkalla ja naurulla vastaan.

"Terve, Martti! Koska on häät?" —

"Kutsuthan minut toki pitoihin!" —

"Minulle kuuluu ensi tanssi morsiamen kanssa!" —

"Onnenpoika, kuinka kauniin vaimon hän saa!" —

"Kuinka käy sitten 'valakalle?'" —

"'Valakka' raukka! Hän kuolee tuskaan."

Martti pysyi rauhallisena. — Kun melu väheni, sanoi hän:

"Oletteko jo lopussa?"

"Eipä kaukanakaan siitä!" huusi eräs nuorukaisista.

"No joutukaa sitten, sillä tahdon puhua teille sanasen."

 "Kuulkaa! kuulkaa!" kuului ääni joukosta.

"Tahdon vaan sanoa teille, että loppukoon täksi päivää ja

ainaiseksi tuo pilkka."

"Katsokaahan! Minusta näyttää hän uhkaavalta!" huusi joku.

"Martti uhkaa, ettekä te edes juokse pakoon! — Hei isäntä! Ovi auki,
että voisimme paeta." —

"Sen voitkin tehdä, poika!" vastasi Martti. "Myöhemmin kenties et

voisi päästäkään enää ovelle."

"Oho! Katsokaas vaan, katsokaas!"

"Sen saat kyllä nähdä, tai paremmin sanottu, et saa nähdä, sillä
paiskaan tämän pullon kasvojasi vasten."

"Todellakin!"

"Varmasti! Ja nyt käsken sinua olemaan haukkumatta minua

kauvempaa jos silmäsi ovat sinulle rakkaat."

"Käsketkö minua! Sinä! — Ja vaikka irvinaamasi toinenkin puoli

olisi yhtä punainen kuin — —"

Hän ei voinut lopettaa lausettaan.

"Tuoss' on! — Olkoon omasi samoin", huusi Martti ja heitti pullon

nuorukaisen päähän, niin että tämä verta virraten hoiperteli
taaksepäin.

Raivoten hyppäsi siten satutettu Martin kimppuun ja antoi hänelle

kepiniskun, jolloin nuori seppä tarttui vastustajaansa kurkkuun ja olisi
vähällä kuristanut hänet, jolleivät toiset olisi riistäneet pois hänen
käsiään. Nyt hyökkäsivät kaikki Martin kimppuun, mutta toinen
toisensa jälkeen lensi ulos kapakan ovesta.

Kun viimeinen oli kyytinsä saanut, astui Martti paljastetuin puukoin

esiin ja huusi:

"Kas niin! — Nyt olette vielä päässeet jokseenkin vähällä, mutta

jos vastaisuudessa uskallatte tulla tielleni, maksaa se henkenne.
Ymmärrättekö!"

Näin sanoen palasi hän jälleen istuimelleen, tilasi viiniä ja — joi.

Ulkona neuvottelivat nuorukaiset kauvan aikaa siitä, mitä olisi

tehtävä; vihdoin päättivät he rynnätä sisään ja hyökätä joukolla
Martin kimppuun. Mutta kun jokainen tahtoi olla toisena eikä kukaan
ensimäisenä, hajautuivat he suuttuneina.

Voittonsa ylpeäksi paisuttamana joi Martti lasin toisensa perästä,

niin että hän illalla kotiin mennessään asteli hyvin epävarmoin
askelin. Mutta kun hän erkani päätieltä, poiketen eräälle sivutielle,
karkasi hänen kimppuunsa takaapäin kolme nuorukaista. Eräs huusi:

"Tässä hän on! Lyökää hänet maahan!"

He kuristivat kurkusta Marttia, joka avuttomana vaipui maahan,

sitten paukuttivat he häntä vielä päähän. Senjälkeen kiiruhtivat he
pois, jättäen elottomalta näyttävän makaamaan.

Tähän aikaan hiipi "valakka" kirkkomaalta kotiin. Vähällä oli hänkin

vaipua maahan, huomatessaan Martin vertavirtaavan ruumiin; mutta
hän tointui pian, kiiruhti lähimmälle kaivolle, mistä nouti vettä; sitten
pesi ja sitoi hän tajuttoman. Kun hänen kasvonsa olivat veritahroista
puhdistetut, aukaisi hän silmänsä ja sammalsi: "Oi, sepä vasta oli
paha uni!"

"Näitkö ehkä unta, että sinut hakattiin maahan?" kysyi tyttö.

"Kyllä!"

"Se ei ollut mikään uni, vaan kauhea todellisuus. — Kuka löi sinut
maahan?"

"En tiedä!… Mutta mitä tahdot sinä täältä?"

"Tahdon auttaa sinua! — Kuljin tästä ohitse ja näin silloin sinun

avuttomana makaavan. —"

"Kiitos! — Nyt voit mennä! —"

"Ethän sinä voi ilman tukea mennä kotiin."

"Mitä se sinua liikuttaa! Mene Jumalan nimeen, en voi kärsiä

sinua."

"Martti!"

"Laputa tiehesi!"

Nyyhkyttäen lähti tyttö pois. Martti, joka katui kovia, kiittämättömiä

sanojaan eikä voinut nousta ylös omin voimin, koetti lepyttää
loukattua:

"Älähän toki itke! Eihän ollut tarkoitus niin paha. Enhän tiedä
oikein mitä puhunkaan. Tulehan, ole hyvä, auta minua jaloilleni."

Se onnistui tytölle suurella vaivalla.

 "Kiitos!" soperteli Martti. "Kiitos! — Mutta tunnen, etten yksin
pääse kotiin; tahdotko saattaa minua?"

"Mielelläni!" vastasi tyttö. Hän tarttui hänen käteensä ja Martti

nojautui häneen; hellävaroen kuin äiti kuletti tyttö hänet asuntoonsa.
Ovelle saavuttua kiitti Martti auttajaansa ja sanoi hänelle, että hän
tulisi vaan tarpeen tullen hänen luokseen, sillä hän tekisi niin
mielellään vastapalveluksen.

Lotta tunsi itsensä onnelliseksi.

Martti makasi muutamia päiviä voimatonna vuoteella. Useammin

kuin kerran tahtoi "valakka" mennä tervehtimään sairasta, mutta
kääntyi aina puolitiestä arkana takaisin.

Ja kumminkin, kuinka mielellään olisi hän mennyt häntä

katsomaan!

Ei päivällä eikä yöllä mennyt Martti hänen mielestään. Kun hän

näki tämän unissaan täysin terveenä — kuinka iloitsikaan, hän!
Nähdessään hänet kuolemansairaana makaavan — kuinka
murheellinen olikaan tyttö parka ja kuinka hän itki!…

Martti toipui…

Kun hän ensikerran jätti sairashuoneen virkistyäkseen raittiissa

ilmassa, näki hän kaukana kylässä hääpukuisia ihmisiä ja nauhoilla
ja kirjavilla vaatteilla koristettuja hevosia. Iloisia riemun säveliä kaikui
eräästä talosta, jonka hän hyvin tunsi, hänen korviinsa. Hän astui
lähemmäksi, katsellakseen yli aidan, mutta vetäytyi pian takaisin,
kun vaunut, joissa istui morsian — Julia Biro, ajoivat ohitse. Hän
meni naimisiin naapurikylän kauneimman nuorukaisen kanssa.
 "Ole onnellinen!" sopersi Martti. "Ole onnellinen hänen kanssaan
koko elämäsi ajan! — Hyvä onkin, että hän menee pois!… Näen
häntä harvemmin ja unohdan."

Ja hän unohti hänet niinkuin kaikki!

Hän karttoi kapakkaa, ei pelosta; etevämmyytensä oli hän jo heille

näyttänyt, heittäessään koko poikalauman ovesta ulos. Pelkurit!
Suoraan häntä vastaan eivät he uskaltaneet astua; takaapäin
hyökkäsivät he hänen kimppuunsa ja vielä sellaiseen aikaan, jolloin
hän ei ollut aivan selvä. Sen lajisten kanssa ei hän tahtonut
seurustella.

Hiljaa ja yksitoikkosesti vietti hän aikansa osaksi pajassa, osaksi

tuvassa äitinsä luona, joka topakasti hoiti taloutta.

Ketään muita vieraita ei heillä käynyt kuin Lotta — "valakka".

Taivas tietäköön, minkä tekosyyn nojalla hän tuli kerta

tervehtimään Csigolya vanhusta, joka pyysi häntä tulemaan
useamminkin. Ja Lotta tuli. — Martti karttoi alussa hänen
läheisyyttään, sittemmin puhui hän jonkun sanan hänen kanssaan ja
lopuksi näki hän mielellään hänen tulevan ja oli ikävissään hänen
lähteissään. Hän ei huomannut enää Lotan omituista ulkomuotoa —
rumaksi häntä ei voinut sanoa — ja hän tuli yhä enemmän
huomaamaan, että Lotta oli parempi kaikkia muita tyttöjä…

Julia Biron näki hän enää ainoastaan kerran elämässään; ja

hänen sydämeensä koski silloin, koski katkerasti. Julian uudessa
kodissa majaili sotilaita ja kaunis Julia rakastui erääseen korpraaliin.
Kun tämän täytyi lähteä pois, pakeni nuori rouva hänen kanssaan.
Puoliso ajoi pakolaista takaa ja toi hänet väkisin takaisin. Se oli
silloin kuin Martti näki entisen rakastettunsa, jota suuttunut miehensä
ajoi lyöden edellään pitkin katuja. Itkien astui hän hevosen edellä;
lyönnit ja häpeä kirvelivät kovasti.

"Vaimo raukka!" puheli Martti itsekseen. "Parempi sinun olisi ollut,

jos et olisi ajanut minua pilkaten pois. — Ei sentään! Se ei olisi ollut
sen parempi, sillä vielä armottomammin olisin minä sinua rangaissut,
jos olisin saanut sinut kiinni uskottomuudesta."…

Tähän tapaan, ilman onnea ja onnettomuutta kului yksi — kaksi —

kolme vuotta. Nuorukaiset ja neitoset menivät naimisiin;
Vanhemmista pojista oli Martti ainoa naimaton ja tytöistä "valakka".
Martti ei ajatellutkaan avioliittoa, vielä vähemmin johtui hänen
mieleensä se, että Lotta olisi hänelle sopiva puoliso. Ja tyttö kätki
rakkautensa kuten aarteen!

Eräänä päivänä — se oli juhlapäivä — tuli Lotta taas viemisille.

Vanhus oli käymässä naapurissa. Martti istui polttaa tupruttaen

tuvassa, välistä vaipuen mietteisiin, välistä taas jouten katsellen
sinisiä savurenkaita.

"Hyvää päivää, sisareni!" tervehti hän tulijaa.

"Jumalan terveeksi, Martti! — Onko äitimuori saapuvilla?"

"Ei, sydänkäpyseni! Hänelle tuli ikävä minun luonani ja meni

vähän naapuriin pakinoimaan. Huvitelkoon hän."

"No — hyvästi sitten!"

"Mutta ethän toki saa tuolla tavoin juosta pois. Vai onko sinullakin
ikävä minun luonani?"
 "Eihän toki! — Mutta —"

"Mutta istu sitten. Puhelkaamme olen tänään puhelutuulella."

"Se tapahtuu harvoin."

"Niinkö! — Niin, paljo puheleminen väsyttää teitä."

"Minähän kuuntelen mielelläni."

Nyt vaikenivat molemmat ja istuivat hetkisen äänettöminä

vierekkäin. Lotta asetteli esiliinaansa paikoilleen ja Martti kopisteli
verkalleen tupakkia piipustaan. Vihdoin lopetti tyttö hiljaisuuden:

"No puhelkaamme jostakin. Sinähän olet puhetuulella."

"Se on tosi, mutta kummallista ihmisessä on se, ettei hänellä ole

mitään puhumista silloin, kun hän mieluimmin tahtoisi puhua. Mutta
älähän! — Kuules —

"Kuules, sano minulle, miksi et ole mennyt naimisiin, Lotta!

Annapas minulle siihen nyt vastaus."

"Muuten vaan!"

"Olihan sinulla enempi kuin yksi kosija? Eikö niin!"

"Kyllä, mutta en sentään ole mennyt naimisiin."

"Miksi?"

"Koska tiedän, ettei minua kukaan rakasta."