Atlas of Retinal OCT: Optical

Coherence Tomography Darin Goldman

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/atlas-of-retinal-oct-optical-coherence-tomography-dari
n-goldman/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Atlas of Anterior Segment Optical Coherence Tomography

Jorge L. Alió

https://textbookfull.com/product/atlas-of-anterior-segment-
optical-coherence-tomography-jorge-l-alio/

Optical Coherence Tomography in Multiple Sclerosis:

Clinical Applications 1st Edition Axel Petzold (Eds.)

https://textbookfull.com/product/optical-coherence-tomography-in-
multiple-sclerosis-clinical-applications-1st-edition-axel-
petzold-eds/

Spectral Domain Optical Coherence Tomography in Macular

Diseases 1st Edition Carsten H. Meyer

https://textbookfull.com/product/spectral-domain-optical-
coherence-tomography-in-macular-diseases-1st-edition-carsten-h-
meyer/

Handbook of full field optical coherence microscopy

technology and applications 1st Edition Dubois

https://textbookfull.com/product/handbook-of-full-field-optical-
coherence-microscopy-technology-and-applications-1st-edition-
dubois/
Atlas of Wide Field Retinal Angiography and Imaging 1st
Edition Igor Kozak

https://textbookfull.com/product/atlas-of-wide-field-retinal-
angiography-and-imaging-1st-edition-igor-kozak/

Goldman-Cecil Medicine 26th Edition Lee Goldman

https://textbookfull.com/product/goldman-cecil-medicine-26th-
edition-lee-goldman/

The Coherence of Theism Swinburne

https://textbookfull.com/product/the-coherence-of-theism-
swinburne/

Food Safety: Past, Present, and Predictions 1st Edition

Darin Detwiler

https://textbookfull.com/product/food-safety-past-present-and-
predictions-1st-edition-darin-detwiler/

Clinical handbook of emotion focused therapy First

Edition. Edition Goldman

https://textbookfull.com/product/clinical-handbook-of-emotion-
focused-therapy-first-edition-edition-goldman/
Any screen.
Any time.
Anywhere.
Activate the eBook version
of this title at no additional charge.

Expert Consult eBooks give you the power to browse and find content,
view enhanced images, share notes and highlights—both online and offline.

Unlock your eBook today.

1 Visit expertconsult.inkling.com/redeem Scan this QR code to redeem your
eBook through your mobile device:
2 Scratch off your code
3 Type code into “Enter Code” box

4 Click “Redeem”
5 Log in or Sign up
6 Go to “My Library”
Place Peel Off
It’s that easy! Sticker Here

For technical assistance:

email expertconsult.help@elsevier.com
call 1-800-401-9962 (inside the US)
call +1-314-447-8200 (outside the US)
Use of the current edition of the electronic version of this book (eBook) is subject to the terms of the nontransferable, limited license granted on
expertconsult.inkling.com. Access to the eBook is limited to the first individual who redeems the PIN, located on the inside cover of this book,
at expertconsult.inkling.com and may not be transferred to another party by resale, lending, or other means.
2015v1.0
 Atlas of
RETINAL OCT
This page intentionally left blank
Atlas of
RETINAL OCT
Darin R. Goldman MD
Partner, Retina Group of Florida
Affiliate Associate Professor
Charles E. Schmidt College of Medicine
Florida Atlantic University
Boca Raton, FL, USA

Nadia K. Waheed MD, MPH

Assistant Professor of Ophthalmology
New England Eye Center
Tufts Medical Center
Tufts University School of Medicine
Boston, MA, USA

Jay S. Duker MD
Director, New England Eye Center
Professor and Chairman
Department of Ophthalmology
Tufts Medical Center
Tufts University School of Medicine
Boston, MA, USA

For additional content visit

Expertconsult

Edinburgh London New York Oxford Philadelphia St Louis Sydney Toronto

© 2018 Elsevier Inc. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or
mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without
permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further information about
the Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such as the Copyright
Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/
permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher
(other than as may be noted herein).

ISBN 978-0-323-46121-4
eISBN 978-0-323-46122-1

Notices

Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical treatment
may become necessary.

Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating
and using any information, methods, compounds or experiments described herein. Because of rapid
advances in the medical sciences, in particular, independent verification of diagnoses and drug dosages
should be made. To the fullest extent of the law, no responsibility is assumed by Elsevier, authors, editors
or contributors for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability,
negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas
contained in the material herein.

The
publisher’s
policy is to use
paper manufactured
from sustainable forests

For Elsevier

Content Strategist: Russell Gabbedy

Content Development Specialist: Joshua Mearns
Project Manager: Andrew Riley
Designer/Design Direction: Christian Bilbow

Printed in China

PART 1: NORMAL OPTICAL COHERENCE TOMOGRAPHY
Section 1: Normal Optic Nerve.............................................1
Chapter 1.1: Normal Optic Nerve..........................1
Section 2: Normal Retina......................................................4
Chapter: 2.1: Time-Domain OCT...........................4
Chapter: 2.2: Spectral Domain OCT......................5
Chapter: 2.3: Swept-Source OCT..........................6
Section 3: Normal Choroid....................................................7
Chapter 3.1: Normal Choroid.................................7
Section 4: Normal Vitreous ..................................................9
Chapter 4.1: Normal Vitreous...............................9
Section 5: OCT: Artifacts and Errors..................................10
Chapter 5.1: OCT: Artifacts and Errors................10
Chapter 5.2: OCT Angiography Artifacts..............13
PART 2: ISOLATED MACULAR DISORDERS
Section 6: Age-Related Macular Degeneration.................16
Chapter 6.1.1: Drusen.........................................16
Chapter 6.1.2: Geographic Atrophy.....................24
Chapter 6.1.3: Isolated Pigment Epithelial
Detachment......................................................28
Chapter 6.2.1: Type 1 Choroidal Neovascular
Membrane........................................................30
Chapter 6.2.2: Type 2 Choroidal Neovascular
Membrane........................................................32
Chapter 6.2.3: Type 3 Choroidal Neovascular
Membrane........................................................34
Chapter 6.2.4: Subretinal Hemorrhage................35
Chapter 6.2.5: Disciform Scar.............................36
Chapter 6.2.6: Retinal Pigment Epithelial Tear.....37
Chapter 6.2.7: Polypoidal Choroidal
Vasculopathy....................................................38
Section 7: Vitreomacular Interface Disorders....................40
Chapter 7.1: Vitreomacular Adhesion..................40
Chapter 7.2: Vitreomacular Traction....................42
Chapter 7.3: Full-Thickness Macular Hole...........47
Chapter 7.4: Lamellar Macular Hole....................50
Chapter 7.5: Epiretinal Membrane.......................52
Section 8: Central Serous Chorioretinopathy....................55
Chapter 8.1: Central Serous
Chorioretinopathy.............................................55
Section 9: Myopic Degenerative Maculopathies...............59
Chapter 9.1: Myopic Choroidal Neovascular
Membrane........................................................59
Chapter 9.2: Myopic Macular Schisis..................62
Chapter 9.3: Dome-Shaped Macula....................64
Chapter 9.4: Posterior Staphyloma......................66
Contents
Section 10: Hydroxychloroquine Toxicity............................68
Chapter 10.1: Hydroxychloroquine Toxicity..........68
Section 11: Vitelliform Macular Dystrophy...........................72
Chapter 11.1: Vitelliform Dystrophy......................72
Section 12: Macular Telangiectasia......................................73
Chapter 12.1: Macular Telangiectasia..................73
Section 13: Isolated Cystoid Macular Edema......................76
Chapter 13.1: Isolated Cystoid Macular
Edema..............................................................76
Section 14: Other Disorders Affecting the Macula..............78
Chapter 14.1: Angioid Streaks.............................78
Chapter 14.2: X-Linked Juvenile Retinoschisis.....79
Chapter 14.3: Oculocutaneous Albinism..............80
Chapter 14.4: Subretinal Perfluorocarbon............82
PART 3: VASOOCCLUSIVE DISORDERS
Section 15: Diabetic Retinopathy.........................................84
Chapter 15.1: Diabetic Macular Edema...............84
Chapter 15.2: Nonproliferative Diabetic
Retinopathy......................................................86
Chapter 15.3: Proliferative Diabetic
Retinopathy......................................................88
Section 16: Retinal Venous Occlusive Disease ..................90
Chapter 16.1: Branch Retinal Vein
Occlusion.........................................................90
Chapter 16.2: Central Retinal Vein Occlusion......92
Section 17: Retinal Arterial Occlusive Disease....................96
Chapter 17.1: Branch Retinal Artery
Occlusion.........................................................96
Chapter 17.2: Central Retinal Arterial
Occlusion.........................................................98
PART 4: UVEITIS AND INFLAMMATORY DISORDERS
Section 18: Noninfectious Uveitis.......................................100
Chapter 18.1.1: Birdshot
Retinochoroidopathy.......................................100
Chapter 18.1.2: Acute Posterior Multifocal
Placoid Pigment Epitheliopathy.......................103
Chapter 18.1.3: Multiple Evanescent White
Dot Syndrome ...............................................107
Chapter 18.1.4: Serpiginous Choroiditis............109
Chapter 18.1.5: Multifocal Choroiditis
and Panuveitis and Punctate Inner
Choroidopathy................................................111
Chapter 18.2: Vogt-Koyanagi-Harada
Disease...........................................................114
Chapter 18.3: Sympathetic Ophthalmia.............116
v
 Section 19: Infectious Uveitis.............................................119
Chapter 19.1: Toxoplasmic Chorioretinitis.........119
Chapter 19.2: Acute Syphilitic Posterior
Placoid Chorioretinitis.....................................121
Chapter 19.3: Tuberculosis................................124
Contents
Chapter 19.4: Posterior Scleritis........................127
Chapter 19.5: Candida Chorioretinitis................129
Chapter 19.6: Acute Retinal Necrosis
Syndrome.......................................................132
PART 5: RETINAL AND CHOROIDAL TUMORS
Section 20: Choroidal Tumors............................................134
Chapter 20.1: Choroidal Nevus.........................134
Chapter 20.2: Choroidal Melanoma...................135
Chapter 20.3: Solitary Choroidal
Hemangioma..................................................136
Section 21: Retinal Tumors.................................................137
Chapter 21.1: Retinal Capillary
Hemangioma..................................................137
Section 22: Retinal Pigment Epithelium Tumors...............138
Chapter 22.1: Simple Hamartoma of
the RPE..........................................................138
Chapter 22.2: Combined Hamartoma of
the Retina and RPE........................................139
Section 23: Metastatic Choroidal Tumors.........................140
Chapter 23.1: Choroidal Metastases.................140
PART 6: TRAUMA
Section 24: Mechanical Trauma.........................................142
Chapter 24.1: Valsalva Retinopathy...................142
Section 25: Photic Maculopathy.........................................145
Chapter 25.1: Laser Maculopathy......................145
Chapter 25.2: Solar Maculopathy......................146
vi
PART 7: INHERITED RETINAL DEGENERATIONS
Section 26: Retinal Dystrophies.........................................148
Chapter 26.1: Retinitis Pigmentosa....................148
Chapter 26.2: Stargardt Disease.......................149
Chapter 26.3: Best Disease...............................152
Chapter 26.4: Cone Dystrophy..........................154
Chapter 26.5: Malattia Leventinese
(Doyne’s Honeycomb Retinal
Dystrophy)......................................................155
Chapter 26.6: Central Areolar Choroidal
Dystrophy.......................................................157
PART 8: VITREOUS DISORDERS
Section 27: Posterior Vitreous Detachment.......................159
Chapter 27.1: Stages of Posterior Vitreous
Detachment....................................................159
Section 28: Asteroid Hyalosis.............................................162
Chapter 28.1: Asteroid Hyalosis........................162
Section 29: Vitreous Hemorrhage.......................................164
Chapter 29.1: Vitreous Hemorrhage..................164
Section 30: Vitreous Inflammation......................................166
Chapter 30.1: Vitreous Inflammation..................166
PART 9: MISCELLANEOUS RETINAL DISORDERS
Section 31: Peripheral Retinal Abnormalities....................170
Chapter 31.1: Tractional Retinal
Detachment....................................................170
Chapter 31.2: Rhegmatogenous Retinal
Detachment....................................................174
Chapter 31.3: Bullous Retinoschisis...................180
Chapter 31.4: Lattice Degeneration...................183
Chapter 31.5: Myelinated Nerve Fiber Layer......186

Optical coherence tomography (OCT) continues to occupy an
ever-expanding role in the ophthalmic community. OCT is widely
available and forms a requisite portion of the comprehensive
ophthalmic evaluation, particularly as it pertains to the retina.
Although still a relatively young technology that continues to
evolve, OCT has become widely accepted. This acceptance is
due to its non-invasive nature, ease of image acquisition, and
wealth of information that it affords. The quantity of information
conveyed within a typical OCT scan is immense, which can be
daunting to both the beginner and experienced clinician.
Atlas of Retinal OCT grew out of the success of Handbook of
Retinal OCT. The Atlas expands on the images and material in
the handbook, while maintaining a similar and consistent layout
that will be familiar to the reader. This atlas was created to serve
as a supplement to the original text, although the atlas certainly
Preface
can stand alone as an independent reference. We sought to
include a breadth of retinal conditions with a focus on those most
applicable to everyday clinical practice. However, a wide array
of pathology is included to also illustrate unique, less common
OCT findings. Each condition is illustrated with numerous, large,
high-quality OCT images to highlight disease pathology and aid
in disease identification. Additional imaging modalities, such as
fundus photographs and fluorescein angiograms, are included
to supplement OCT images where appropriate.
Atlas of Retinal OCT provides the reader with a high quality,
easy-to-follow visual aid to incorporating OCT scans into the
evaluation and care of your patients. The atlas is designed to
make OCT more comprehensible for both the novice and expert
clinician. We hope that the reader finds this to be a handy and
practical addition to your everyday reference armamentarium.
vii
This page intentionally left blank
 Contributors

A YASIN ALIBHAI, MD NORA W. MUAKKASSA, MD

OCT Research fellow, Ophthalmology, New England Eye New England Eye Center, Tufts Medical Center, Hospital de
Center, Tufts Medical Center, Boston, Massachusetts, USA Olhos do Paraná, Curitiba, Brazil

CAROLINE R. BAUMAL, MD CARLOS A. MOREIRA NETO, MD, PhD

New England Eye Center, Tufts Medical Center, Boston, New England Eye Center, Tufts Medical Center, Hospital de
Massachusetts, USA Olhos do Paraná, Curitiba, Brazil

SHILPA DESAI, MD, FRCP EDUARDO A. NOVAIS, MD

Assistant Professor, Ophthalmology, New England Eye Department of Ophthalmology, Federal University of São
Center/Tufts University Medical Center, Boston, MA, USA Paulo, School of Medicine, São Paulo, Brazil

IVANA N. DESPOTOVIC, MD CARL REBHUN, BA

New England Eye Center, Tufts University School of Medicine, New England Eye Center, Tufts Medical Center, Tufts
Boston, MA, USA University School of Medicine, Boston, USA

JAY S. DUKER, MD LUIZ ROISMAN, MD

Director, New England Eye Center, Professor and Chairman,
Department of Ophthalmology, Tufts Medical Center, Tufts
University School of Medicine, Boston, MA, USA
DANIELA FERRARA, MD, PhD
Assistant Professor of Ophthalmology, Tufts University School
of Medicine, Boston, MA, USA
DARIN R. GOLDMAN, MD
Partner, Retina Group of Florida, Affiliate Associate Professor,
Charles E. Schmidt College of Medicine, Florida Atlantic
University, Boca Raton, FL, USA
Department of Ophthalmology, Federal University of São
Paulo, School of Medicine, São Paulo, Brazil
EDUARDO UCHIYAMA, MD
Retina Group of Florida, Boca Raton, FL, USA
NADIA K. WAHEED, MD, MPH
Assistant Professor of Ophthalmology, New England Eye
Center, Tufts Medical Center, Tufts University School of
Medicine, Boston, MA, USA

ix
This page intentionally left blank
 Acknowledgments

A project such as this requires contributions from many different
groups and individuals to be successful. First and foremost,
the images used in this atlas would not be possible without
our many patients. We are very grateful to these individuals
who trust their care in our hands on a daily basis. Additionally,
we rely on the talented photographers and technical staff at
both the New England Eye Center at Tufts Medical Center and
Retina Group of Florida to obtain the majority of the included
OCT images. Their expertise is reflected in the volume of high
quality images available for inclusion in this project. We would
also like to thank the many co-authors who have contributed
to various chapters throughout the atlas. Additionally, thanks
are due to our fellows whose archive of cases and interesting
images were invaluable to this project. Specifically, we would like
to thank Dr. Chris Or, who provided invaluable feedback on the
final chapters. Lastly, the professionalism and expertise of the
staff at Elsevier is unmatched. We want to thank the entire team
at Elsevier who were critical to the completion of this project,
in particular Russell Gabbedy, Humayra Rahman Khan, Joshua
Mearns, and Andrew Riley.

Dedications
To the memory of my dear sister Candice, whose love, strength
and determination live on in all that she touched. And to my
daughter, Rona, who has added immeasurable joy to our lives.
D.R.G.

To Jujie, Memsie and Ammi, without whom none of this would

have been possible.
N.K.W.

To my colleagues at the New England Eye Center who have

assisted me in bringing innovation to eye care for over 3 decades.
J.S.D.

xi
This page intentionally left blank

Spectral domain OCT (SD-OCT) devices have two scan patterns
to analyze the optic nerve head (ONH): volume scans and line
scans.
Volume Scans
Volume scans acquire a volumetric set of data, centered at
the ONH. It delineates the optic disc margin and optic disc
surface contour and is segmented to obtain the retinal nerve
fiber boundaries. Each device has its own scanning protocol.
The Cirrus HD-OCT identifies the center of the optic disc and
creates a 3.46-mm circle on this location and calculates the
thickness of the retinal nerve fiber layer (RNFL). The Heidelberg
Spectralis creates a cylindrical volume with a diameter of 3.4 mm
through and around the ONH (Duker, Waheed & Goldman 2014).
The Optovue RTVue’s protocol for the ONH consists of a grid
pattern with circular and radial scans that acquires a 4- × 4-mm
volume around the optic nerve. Because different machines use
circles of different diameters around the center of the ONH, the
measurement of RNFL between machines is not comparable
(Duker et al. 2014).
Retinal Nerve Fiber Layer Thickness (RNFL)
OCT devices calculate RNFL thickness as the distance between
the internal limiting membrane and the outer aspect of the RNFL
(Fig. 1).
Ganglion Cell Complex
The ganglion cell complex (GCC) consists of the thickness of
three inner retinal layers: the NFL, the ganglion cell layer, and the
inner plexiform layer. The scan is centered at the fovea, and the
software presents the results as a color-coded map, comparing
to a normative database (Fig. 2).
SECTION 1: NORMAL OPTIC NERVE
Normal Optic Nerve
Carlos A. Moreira Neto | Carl Rebhun 1.1
Optic Nerve Morphology
SD-OCT devices also calculate optic nerve diameter, area, cup,
and rim measurements (see Fig. 1). Each measurement varies
according to age (Cavallotti et al. 2002) and ethnicity (Girkin 2008).
According to Budenz et al. (2007), the mean RNFL thickness in
a normal population is 100.1 µm. Thinner RNFL measurements
were associated with older age. Caucasians had slightly thinner
RNFL thickness than Hispanics or Asians. Persons with smaller
optic disc areas also have thinner RNFL thickness.
Line Scans
Aiming to obtain a higher resolution visualization of structure and
anatomic anomalies at the ONH, line scans provide a single or a
series of high-resolution B-scans similar to the scans obtained
in the macula (Fig. 3).
OCT angiography (OCTA) (Fig. 4) allowed for a greater under-
standing of optic disc vasculature and peripapillary vessel density.
This information provides insight into the role of this vascular
bed in the functioning of the RNFL.
REFERENCES
Budenz DL, Anderson DR, Varma R, et al. Determinants of normal retinal
nerve fiber layer thickness measured by Stratus OCT. Ophthalmology.
2007;114(6):1046–1052.
Cavallotti C, Pacella E, Pescosolido N, et al. Age-related changes in the
human optic nerve. Can J Ophthalmol. 2002;37(7):389–394.
Duker JS, Waheed NK, Goldman DR. Scanning Principles. Handbook of Retinal
OCT. St Louis: Elsevier; 2014.
Girkin CA. Differences in optic nerve structure between individuals of predomi-
nantly African and European ancestry: Implications for disease detection
and pathogenesis. Clin Ophthalmol. 2008;2(1):65–69.
1
 ONH and RNFL OU Analysis: Optic Disc Cube 200¥200 OD OS
RNFL Thickness Map ! OD OS
350
Section 1: Normal Optic Nerve

Average RNFL Thickness 102 m X

RNFL Symmetry X

Rim Area 1.88 mm2 X

175
Disc Area 2.17 mm2 X

Average C/D Ratio 0.36 X

Vertical C/D Ratio 0.32 X

0 m
Cup Volume 0.009 mm3 X

RNFL Deviation Map

Neuroretinal Rim Thickness
m OD
800

400

0
TEMP SUP NAS INF TEMP

Disc Center (0.09,0.12) mm

RNFL Thickness
Extracted Horizontal Tomogram
m OD

200

100

TEMP SUP NAS INF TEMP

Extracted Vertical Tomogram
Diversified:
121 Distribution of Normals

S NA 95% 5% 1%

86 T N 72

I RNFL
Quadrants
RNFL Circular Tomogram 129
93
162 109
113 80

64 65 RNFL
Clock
80 70 Hours
174 74
137

FIG. 1. Normal peripapillary RNFL, neuroretinal rim thickness, and disc area measurements using SD-OCT.

2
 GCC Right / OD
1.1
Thickness Map Signal Strength Index 73 NDB Reference Map
250 6 mm × 6 mm

Average Thickness Thickness (m)

Total 89.28
Superior 88.52

Normal Optic Nerve

Inferior 90.03
200 Intra Eye Difference (S-I) –1.51
FLV (%) 1.058
GLV (%) 6.029

150

T N

Fovea
100

50

p > 5% Within Normal

0 m p > 5% Borderline
p < 1% Outside Normal

FIG. 2. Normal color-coded ganglion cell complex (GCC) thickness using SD-OCT.

FIG. 3. Line scan of the ONH. FIG. 4. OCT angiograph image (3 × 3 mm) of the ONH.

3
 SECTION 2: NORMAL RETINA

Time-Domain OCT
Carlos A. Moreira Neto | Carl Rebhun 2.1
The first OCT image, published by Huang et al. (1991), was REFERENCES
captured using a device that detected light echoes using time Huang D, Swanson EA, Lin CP, et al. Optical coherence tomography. Science.
1991;254(5035):1178–1181.
domain detection. In time domain OCT (TD-OCT) the reference Duker JS, Waheed NK, Goldman DR. Scanning principles. In: Handbook of
arm, with a physically moving mirror, and a sample arm undergo Retinal OCT. St Louis: Elsevier; 2014.
interference, which is used to generate an A-scan. Multiple
A-scans obtained linearly are combined to generate a cross-
sectional B-scan (Duker et al. 2014).

4

Summary
In spectral domain OCT (SD-OCT), a spectral interference
pattern between the reference beam and the sample beam is
obtained simultaneously by a spectrometer and an array detec-
tor. Unlike time domain (TD)-OCT, SD-OCT does not require
a physically moving reference mirror, instead using frequency
information to produce interference patterns. This allows for
much faster acquisition and higher quality images than those with
TD-OCT.
The high resolution provided by SD-OCT allows for visualization
of the microscopic anatomy of the retina (Fig. 1) with more detail
than with TD-OCT.
Spectral Domain OCT
Carlos A. Moreira Neto | Carl Rebhun 2.2
Because the retinal pigment epithelium (RPE) is highly hyper-
reflective with OCT imaging, there is limited penetration of light
beyond it, decreasing the resolution of the choroid (Schuman,
Fujimoto & Duker 2013). Normal mean central foveal thickness is
approximately 225 ± 17 µm as measured by SD-OCT, although
this varies with age and retinal status.
REFERENCE
Schuman J, Fujimoto J, Duker J. Optical Coherence Tomography of Ocular
Diseases. 3rd ed. Thorofare NJ: Slack Inc.; 2013.

Ganglion cell Outer

layer plexiform Outer
Inner plexiform layer nuclear
layer Inner layer Nerve
nuclear fiber
layer layer

Photoreceptors
Choriocapillaris outer segments
RPE/Bruch’s
complex
External
IS/OS/EZ Myoid limiting
zone membrane
S
3
T N

FIG. 1. Normal macula imaged using SD-OCT. IS/OS/EZ, Inner segment/outer segment/ellipsoid zone; RPE, retinal pigment epithelium.

5
 Swept-Source OCT
Carlos A. Moreira Neto | Carl Rebhun 2.3
Summary penetration of the choroid (Fig. 1). In SS-OCT, a narrow-band
light source is rapidly swept through a wide range of frequencies.
Swept source OCT (SS-OCT) is a modified Fourier-domain and The interference pattern is detected on a single or small number
depth-resolved technology that offers potential advantages over of receivers as a function of time.
SD-OCT, including reduced sensitivity roll-off with imaging depth,
higher detection efficiencies, improved imaging range, and better

Inner
Ganglion
plexiform Outer cell
layer plexiform layer
Inner layer
nuclear Outer Nerve
layer nuclear fiber
layer layer

Choriocapillaris
Choroidal larger
vessels
External Myoid
limiting zone
membrane
IS/OS/ RPE/
EZ Bruch’s Choroid/
complex sclera
Photoreceptors junction
outer
segments

FIG. 1. Normal retina imaged using SS-OCT. EZ, ellipsoid zone; IS, inner segments; OS, outer segments; RPE, retinal pigment epithelium.

6

Summary
Enhanced depth imaging (EDI) on commercially available OCT
devices allows for higher quality images of the choroid (Fig. 1).
EDI mode moves the zero-delay line of the spectral domain
(SD)-OCT closer to the choroid, enabling better visualization of
choroidal structures and a more precise measurement of choroidal
thickness than standard OCT scanning protocols. This is useful for
diseases such as central serous chorioretinopathy, in which the
choroidal-scleral interface may be difficult to visualize. Studies of
choroidal thickness in normal subjects and those with pathologic
processes have shown a wide variation in measurements (Fujiwara
et al. 2012; Margolis & Spaide 2009).
SECTION 3: NORMAL CHOROID
Normal Choroid
Carlos A. Moreira Neto | Carl Rebhun 3.1
The choroid is divided into three layers, the choriocapillaris
or smaller blood vessels, Sattler’s layer, and Haller’s layer, or
larger blood vessels (Fig. 2).
REFERENCES
Margolis R, Spaide RF. A pilot study of enhanced depth imaging optical
coherence tomography of the choroid in normal eyes. Am J Ophthalmol.
2009;147(5):811–815.
Fujiwara A, Shiragami C, Shirakata Y, et al. Enhanced depth imaging spectral-
domain optical coherence tomography of subfoveal choroidal thickness in
normal Japanese eyes. Jpn J Ophthalmol. 2012;56(3):230–235.
7
Section 3: Normal Choroid

Choriocapillaris
Larger choroidal Choroid
Stroma
vessels
S S
3 3
T N
Lumens of larger blood
T N
vessels
Choroid/sclera
I I junction
A B
FIG. 1. Chorioretinal OCT image not using EDI (A) and using EDI (B).

Larger choroidal vessels

A B

FIG. 2. En face structural OCT images of choriocapillaris (A) and Haller/Sattler layers (B).

8
 SECTION 4: NORMAL VITREOUS

Summary
Until recently, the anatomy of the vitreous could not be imaged
in vivo. With the use of OCT, a better view and understanding
of vitreous structure has become possible. Along with normal
structure, abnormal vitreous processes such as vitreomacular trac-
tion have been revealed (Duker et al. 2013). High dynamic range
imaging as well as enhanced vitreous imaging techniques, present
on most commercially available OCT devices, allow visualization
of the fluid-filled spaces as well as the collagenous and cellular
structure of the vitreous. Secondary features of vitreous debris
are also often identifiable on SD-OCT (Fig. 1).
Normal Vitreous
Nadia K. Waheed 4.1
Key OCT Features
In OCT of a normal retina the following vitreous structures may
be observed:
• Posterior cortical vitreous (posterior hyaloid) (Fig. 2)
• Retrohyaloid space: Created after posterior vitreous detachment
(Fig. 2).
• Premacular bursa: Liquid space overlying the macula, caused
by liquefaction of the vitreous (Fig. 3).
REFERENCE
Duker JS, Kaiser PK, Binder S, et al. The International Vitreomacular Traction
Study Group classification of vitreomacular adhesion, traction, and macular
hole. Ophthalmology. 2013;120(12):2611–2619.

Posterior cortical vitreous (posterior hyaloid)

Retrohyaloidal space

S
1
N T

FIG. 2. Posterior hyaloid and retrohyaloid spaces.

Vitreous

B Premacular bursa Vitrepapillary adhesion

FIG. 1. Vitreous opacity (arrows) demonstrates shadowing on SS-OCT. FIG. 3. Premacular bursa in a normal patient using SD-OCT.

9
 SECTION 5: OCT: ARTIFACTS AND ERRORS

OCT: Artifacts and Errors

Carlos A. Moreira Neto | Carl Rebhun 5.1
Artifacts can occur during image acquisition or analysis because of • The Early Treatment Diabetic Retinopathy Study (ETDRS) grid
patient, operator, or software factors. Accurate image interpreta- usually can be moved to obtain an accurate measure of the
tion depends on the quality of the image and an understanding foveal thickness.
of the various artifacts that can affect an OCT image (Duker,
Waheed & Goldman 2014).
Software Breakdown
Mirror Artifact • OCT segmentation lines are incorrectly drawn because there
is misidentification of the inner or outer retinal boundaries.
• Occurs only on spectral domain (SD)-OCT. • Vitreomacular surface disorders (epiretinal membrane, vitreo-
• Occurs when the area of interest crosses the zero-delay line macular traction) could cause inner line breakdown.
and results in an inverted image. • Outer retinal/retinal pigment epithelium disorders (age-related
• Reasons macular degeneration, cystoid macular edema) might cause
1. OCT device is pushed too close to the eye. outer line breakdown (Fig. 4).
2. Conditions in which the curvature of the retina is such that
it crosses the zero-delay line, such as retinoschisis, retinal
detachment, an elevated choroidal lesion, or high myopia
Blink Artifact
(Fig. 1). • If a patient blinks during image acquisition, loss of data occurs.
• OCT scans and volumetric maps both show black or white
bars (Fig. 5).
Vignetting
• Occurs when the iris blocks a part of the OCT beam. Motion Artifact
• Loss of signal is seen over one side of the image (Fig. 2).
• Occurs when there is movement of the eye during scan
acquisition.
Misalignment
• OCT image shows distortion or double scanning of the
• This occurs when the fovea is not centered during the volu- same area.
metric scan (Fig. 3). • Blood vessels are misaligned (Fig. 6).
• Most common reason is a patient with poor fixation or incorrect • The fovea may be duplicated.
placement of fixation target by operator. • This is much less common due to better eye tracking software
on current OCT machines.

Real image

Mirror image

Fovea

FIG. 1. Mirror artifact occurring in a high myopic eye.

FIG. 2. Vignetting: Loss of signal over the left side of the image. FIG. 3. Misalignment error. The fovea is not centered because of an
eccentric fixation.

10
 5.1

OCT: Artifacts and Errors

A

FIG. 4. Software breakdown caused by choroidal neovascularization (A) FIG. 6. Motion artifact.
and geographic atrophy (B).

Blink artifact

FIG. 5. Blink artifact.

11
 Out of Range Error
• Occurs when the B-scan is not centered in the preview screen,
resulting in it being shifted out of the scanning range.
• A section of the OCT scan is cut off (Fig. 7).
Section 5: OCT: Artifacts and Errors

REFERENCE
Duker JS, Waheed NK, Goldman DR. Artifacts on OCT. Handbook of Retinal
OCT. St Louis: Elsevier; 2014.

FIG. 7. Out-of-range error. Due to improper positioning of the machine

during image acquisition, the outer retina and the choroid are cut off.

12
 OCT Angiography Artifacts
Carlos A. Moreira Neto | Carl Rebhun 5.2
Artifacts are very common in OCT angiography, and their Segmentation Errors (Fig. 6)
identification is important for appropriate image interpretation
(Ferrara, Waheed & Duker). • Caused by PED, macular edema, or other pathologic process
that disrupts the horizontal alignment of retinal layers.

Blockage Artifacts (Fig. 1)

• Blockage artifacts are caused by lesions that affect light
penetration through ocular tissues, including both the anterior
and posterior segments.
• Anterior segment blockage can be cause by cataract, inflam-
mation, or corneal scar.
• Posterior segment blockage can be caused by intravitreal
hemorrhage or inflammation, floaters, intraretinal or subretinal
hemorrhage, pigment epithelial detachment (PED), or large
drusen.
Shadowing Artifacts (Fig. 7)
• Usually appear in choriocapillary segmentation.
• Caused by PED, hemorrhage, floaters.
REFERENCES
Ferrara D, Waheed NK, Duker JS. Investigating the choriocapillaris and choroidal
vasculature with new optical coherence tomography technologies. Prog
Retin Eye Res. 2016;52:130–155.
Spaide RF, Fujimoto JG, Waheed NK. Image Artifacts in Optical Coherence
Tomography Angiography. Retina. 2015;35(11):2163–2180.

White Line Artifacts (Fig. 2)

• Caused by transverse ocular movements.
• A major cause of artifacts in OCT angiography.
False Positive Flow
• Ocular movements are in the axial direction (arterial pulsation).
• An OCT dataset may be displaced and may have enough
decorrelation to cause the appearance of flow (Ferrara, Waheed
& Duker 2016; Spaide, Fujimoto & Waheed 2015).

Quilting Defects (Fig. 3)

• Related to software correction of ocular movement.
• Caused by multiple saccades in the horizontal and vertical
directions.

False Negative Flow

• Caused by blood flow below a given threshold.
• Vessels seem absent even if they are present.
Projection Artifacts (Fig. 4)
• Superficial vessels are seen in deep and choroidal slabs when
they are not actually present in those slabs (Ferrara et al.
2016; Spaide et al. 2015).

Vessel Duplication (Fig. 5)

• Result of a breakdown in registration of the X and Y scans.
• Caused by eye movement. FIG. 1. Blockage artifact causing a focal loss of signal.

13
 White line
Section 5: OCT: Artifacts and Errors

FIG. 2. White line artifact. FIG. 3. Quilting artifact.

FIG. 4. Projection artifact on deep plexus. Vessels from the superficial FIG. 5. Vessel duplication.
plexus (arrows) are seen in the deep plexus.

14
 5.2

OCT Angiography Artifacts

FIG. 6. Segmentation error (green line) caused by a pigment epithelial detachment.

FIG. 7. Shadowing artifact (arrow) in the choriocapillaris segmentation.

15
Another random document with
no related content on Scribd:
 Miirun talossa jo Eedla suoritteli ensimäisiä kevättöitä. Jooseppi ei
joutanut milloinkaan tupakan taimilavaa laittamaan ja se työ oli jo
varhaisesta lapsuudesta määrätty Eedlalle. Nytkin hän lapiolla
hämmenteli lavan multaa ja porasi, että hänen täytyi aina ukkojen
töitä toimitella.

Iisakki huomasi Eedlan jo kaukaa ja lähelle tultuaan toimitteli

hyvää päivää.

Eedla lakkasi motkottamasta ja käänteli puhisten multaa mitään

virkkamatta.

Miksi Eedla oli aina näin kylmän koppava Iisakille, vaikka tämän
sydän heltyi ja pehmeni joka päivä? Miksi ei tyttö pistänyt lapiotaan
multaan ja tuikannut kättä Iisakille syvään niiaten ja kysynyt, mitä
kuuluu vieraalle? Jos hän olisi näin tehnyt, olisi Iisakki myhähtänyt
ilosta ja arvellut ei muuta kuuluvan kuin hieman sydäntautia vain,
jolle oli nyt tullut tänne saamaan lievitystä.

Mutta tämä tyttö oli kylmä kuin kala järvessä ja nytkin vain käänteli
multaa, ähkäisten joka lapiopistolle.

Iisakki seisoi vieressä neuvottomana. Huomasi siinä navetan

seinuksella vanhan siankaukalon, käänsi sen alassuin ja istui siihen
täyttelemään piippuaan.

— Tupakkamaatako se Eedla siinä laittelee? kysyi…

— Kuka hullu nyt vielä tupakkamaata laittaa, kun on juhannukseen

vielä kuusi viikkoa, kivahti Eedla. Tuo ukko kun ei itse kehtaa tätä
taimilavaansa laitella, niin rupesin multaa kääntelemään.
 — Niin, sitäpä minäkin, että taimilavaa, oikaisi Iisakki. Taisi kasvaa
Eedlan tupakkamaa hyvästi viime kesänä?

— Näkyihän se työntävän vartta, mutta lehdet olivat semmoisia

vaivaisia kurtteloita, sanoi Eedla.

Iisakki hymähti. Pakinatuulellapa tämä Eedla nyt olikin.

— Taisi sentään tulla koko vuodeksi Joosepille käryyttelemistä?

uteli
Iisakki.

— Vielä tuo eilen näkyi noita hienoksi jyskyttävän, jurahti Eedla.

— Siellä Mikkolassa se olisi hyvä tupakkamaa, kehaisi Iisakki.

Kelpaisi siellä Eedlan kasvatella, eikä työntäisikään paljasta vartta,
kasvaisi lehteäkin.

Eedla muljahutti epäluuloisesti Iisakkiin.

— Vai vielä tässä pitäisi kylään lähteä näitä tupakkamaita

penkomaan, niin kuin ei tämä jo riittäisi. Hyh, kelpaisi sitä sitten
laiskojen ukkojen nenänsä alla käryytellä ilmaan akkasen ihmisen
vaivannäköä.

Iisakki istui polvet pystyssä siankaukalolla ja harkitsi, miten voisi

parhaiten asiansa Eedlalle ilmaista.

— Eihän sitä tosin emäntä-ihmiset joutaisikaan tupakkaa

kasvattamaan, ja minä polttelenkin niitä herrastupakoita vain, virkkoi
Iisakki ja tarkasteli salaa Eedlaa, huomasiko tämä mitään.
 Mutta eihän tyttö huomannut. Suotta ei häntä Kolmon puolella
sanottukaan hatarapäiseksi. Näsy tyttö olisi huomannut Iisakin jo
siitä tavasta, millä hän äsken pani piippuunsa, mutta Eedla parka ei
hoksannut vieläkään, vaikka asia jo selvästi sanottiin. Kun sai lavan
käännetyksi, painoi lapion multaan ja lähti keikutellen menemään
tupaan, välittämättä vierastaan. Joku toinen mies olisi jo tässä
tilanteessa kironnut karkeasti, mutta Iisakki ei tiukemmassakaan
paikassa käyttänyt voimasanoja. Painoi nytkin vain hattuaan
lujempaan ja lähti astumaan Eedlan jälkeen. Luonto oli kumminkin
kiehahtanut ja puraisten hammasta, päätti hän kysyä suoraan tytöltä:
tuletko vai et?

— Kuulehan, Eedla, minulla olisi hieman asiaa sinulle, kiirehti

Iisakki sanomaan.

— No mitä?

Eedla seisahti epäluuloisesti.

— Sitä minä tässä vaan olen jo pitkät ajat miettinyt, että

emännättömästä talosta ei ole mihinkään. Pitäisi saada
puuronkeittäjä?

Ja Iisakki katsoi kysyvästi Eedlaan.

— Velliäkö sitten Mikkolassa vaan keitetäänkin? kysyi Eedla

viattomasti ja aikoi mennä edelleen.

— En minä nyt sitä… hätääntyi Iisakki. Minä vaan olen ajatellut,

että jos Eedlan sopisi tulla keittäjäksi.

Eedla ei vieläkään näyttänyt tajuavan Iisakin rehellistä tarjousta.

Katseli vain typerästi Iisakkiin hetkisen ja kääntyi sitten menemään.
 — Jo on siinä tiukkaluontoinen naisihminen, päivitteli Iisakki
jäätyään yksin pihamaalle. Kun pitää mokomalle itsensä paljastaa
ihan pohjia myöten, ennenkuin ymmärtää.

Iisakki meni hiki otsalla tupaan jatkamaan piiritystään.

*****

Tällä välin oltiin myöskin Ylä-Rietulassa suuruksella. Rietula oli

valvonut koko viime yön ja miettinyt naima-asiataan ja sitä, milloin
kävisi Eedlalle tunnustamassa lämpimät, viime aikoina jo polttaviksi
käyneet tunteensa. Rietula istui nyt ruokapöydässä ja ryysti
piimävelliä kuin vihan vimmassa. Hän ei ollut vielä menettänyt
ruokahaluaan, kuten Mikkolan Iisakki. Näyttipä niinkuin ruokahalu
olisi viime aikoina asian johdosta vain parantunut.

Rietula kävi täyttämässä vatinsa piisin nurkalla kolmannen kerran

ja talonväki katseli kauhistuen isännän tavatonta ruokahalua.

Kustaava kysyi jo hätäisesti:

— Mikä sille isännälle on nyt tullut, kun noin kauheasti syö?

Mutta Rietula muljautti vain vihaisesti Kustaavaan, nousi pöydästä,

röyhtäisi pari kertaa niin, että tupa raikui ja pisti puukkonsa seinän
rakoon.

Suutari Horttanaisen eukko tuli tupaan ja, kiirehtimättä istumaan,

kutsui isännän ulos.

— No mitä nyt?

— Voi hyvä isä, kun juoksin niin että henki oli katketa!
 — Ka, mikä nyt? Onko suutari sairas?

— Ei, hyvä isäntä. Nyt on paljon pahempata tekeillä. Kun kuulin,

niin piti kesken syöntini lähteä. Kun se Kyrmyniska kuuluu nyt
meinaavan sitä Miirun Eedlaa… ja kun minä olen vähän kuullut
sellaista, että isäntäkin on katsellut sitä vähän niinkuin sillä silmällä…

— Mitä sinä horiset?

— Voi älkää nyt, hyvä isäntä… Itseltään Miirun Eveliinalta sanoi

Sarvi-Kaisa kuulleensa… ja nyt on Kyrmyniska siellä parhaillaan sitä
Eedlaa kysymässä. Minä niin soisin, että Eedla joutuisi hyvälle
miehelle, kun se Kyrmyniska on semmoinen retku ja…

— Onko se totta? Kyrmyniskako on Miirussa? kysyi Rietula

tiukasti.

— No ukko ei valehtele ja se sanoi nähneensä, ja

pyhävaatteissaan oli oikein ollut…

Rietula pyörähti kamariinsa enempää kuulustelematta. Pisti

verkatakin ylleen ja loikkasi maantielle huohottavan suutarin akan
ohitse, joka jäi vieläkin siunailemaan kovaa juoksuaan.

Ja kun Mikkolan Iisakki ehti tupaan Eedlan jälessä, jytisivät jo

porstuan permantopalkit Rietulan askelten alla, kun hänkin
hengästyneenä kiiruhti etujaan valvomaan.

Hölmistyipä hieman Iisakki nähtyään Rietulan julmistuneen

naaman oviaukossa. Ja huomattuaan Rietulan verkatakin, selvisi
hänelle, millä asioilla Rietulakin Miirussa liikkui.
 Rietula istui penkille ja näytti uhkaavalta. Iisakki istui toisella
penkillä ja katseli neuvottomana eteensä.

— Pahusko sen nyt siihen parhaiksi lennätti? Olisi tässä ehtinyt

saada asiansa valmiiksi, niin olisi Rietula joutanut nuolla näppiään.
Mutta älä nuolase, ennenkuin tipahtaa. Mies tässä nyt olen minäkin.

Sulhaspojat kynivät takkuisia korvallisiaan ja katselivat uhitellen

toisiaan. Eedla puuhaili hellan ääressä heistä välittämättä ja, kenpä
tiesi, aavistamattakaan, että hänestä käytiin ankaraa taistelua,
kenties kohta käsirysyynkin.

Eedla pyörähti ulos ja Iisakki astui heti hänen jälkeensä. Mutta

eipä malttanut Rietulakaan istua, vaan jytisteli toisten jälkeen hänkin.
Eedla pyörähti askareissaan takaisin tupaan ja nyt seisoivat
kilpakosijat porstuassa vastakkain.

— Piruako sinä kuljet täällä toisen morsianta ajelemassa, jyrähti

Rietula.

— Omaani minä olen vain katsellut, kivahti Iisakki.

— Vai omaasi! Minunpa se onkin!

— Vai sinun! Eedla ei huoli sinusta, vaikka voissa itsesi paistaisit!

— Voi hele…!

— Niin se on! Ja minä sen otan!

Emäntä sattui tulemaan parhaiksi ja kesken jäi hosaaminen, joka

pian olisi luultavasti kehittynyt veriseksi tappeluksi.
 Eveliina käski vieraat tupaan ja, arvaten miesten asian, kutsui
tyttärensä kahden kesken puheilleen.

— Se on Iisakki tullut kosimaan sinua ja eikö liene Rietulakin

niissä aikeissa. Mutta minä sanon, että Rietula saa potkut. Täältä ei
anneta akkoja Kolmon puolelle. Iisakki on säyseä mies ja rikas.
Häneltä sopii kyllä kihlat ottaa.

Eedla ei sanonut sanaakaan, istua lekotti vain ja katseli esiliinansa

helmoja.

— No, mitä sinä sanot? kysyi Eveliina.

— Mitäpä minä… Minulla ei ole mitään väliä, kuka vaan, virkkoi

Eedla.

— No jo minä kuulen…! Vai ei ole mitään väliä. Taitaisit mennä

vaikka mustalaiselle. Mutta koska se niin on, niin minun täytyy ryhtyä
siihen asiaan.

Ja Eveliina pyörähti ulos, raotti tuvan ovea ja virkkoi:

— Tule hän, Iisakki, tänne kamariin!

Iisakkia ei tarvinnut kahdesti käskeä. Heittäen mennessään

vahingoniloisen silmäyksen kilpailijaansa, astui hän kamariin. Mutta
Rietulakin aikoi tulla vatvomaan oikeuksiaan, ja kun Iisakki veti
kamarin ovea kiinni, olivat jo Rietulan kynnet tarttuneet oven laitaan
kiinni.

— Älä sinä tule!

Ja Eveliina pukkasi Rietulaa ja paukautti oven lukkoon.

 Rietula kirosi porstuassa, että kartano kajahti. Tällä kertaa suostui
hän poistumaan, mutta uhkasi tulla uudestaan ja ottaa Eedlan vaikka
kappaleina.

— Vai täältä ne pitäisi Kolmon ukoille akat antaa, pauhasi Eveliina.

Ei tule semmoista tuskaa, että tästä talosta, ainakaan Rietulalle!
Olkoon vaikka kahdesti lautamies!

Eveliinan puhe oli Iisakin sydämelle niinkuin hunajaa.

— Niin… tuota… minähän tässä olen Eedlaa jo pitemmän aikaa

mielessäni hautonut, puheli Iisakki. Onhan se Mikkola iso talo eikä
ole muita perijöitä. Kyllä siinä sopii emäntänä keikutella.

— Sopii hyvinkin, vahvisti Eveliina. Laita vaan, Eedla, itsesi niin

että pääset pappilaan, kun Iisakki tulee noutamaan.

— Oikeinko sitä pitää pappilaankin, mutisi Eedla.

— No mitenkäs! Kovat kirjat ne toki siellä tehdäänkin.

Kumpainenko talo ne laittaa kuuliaiset? kysyi sitten emäntä Iisakilta.

— Kyllä minä laitan, ja laitankin semmoiset, ett'ei koko pitäjässä

ole ennemmin nähty. Kihloja tästä vain pitää mennä puuhaamaan.

Asia oli päätetty ja emäntä kiehautti kahvit ja tarjosi tulevalle

vävypojalleen.

— Mutta mitenkäs sitten, äiti, jos Rietula tulee minua tahtomaan,

arveli Eedla, kun Iisakki oli jo lähtenyt.

— Kyllä tuo tyttö on koko leuhkana, kun aprikoi tuommoisia ja

vielä kyselee. Jos Rietula tulee tahtomaan, niin polkaiset jalkaa ja
sanot että en! Ja sillä hyvä.

— Mutta kyllä minä vaan pelkään sittenkin, että Rietula minut nai.

Eveliina sai jälleen aloittaa saarnan tyttärelleen siitä, mitenkä pitää

ihmisen olla vähämielisen, jotta pelkää turhan päiväisiä.

Iisakki asteli ylävästi peltojensa pientareilla. Ei koskaan ollut

hänen rintaansa avarruttanut sellainen riemu kuin tänään. Ja miten
luontokin oli sopusoinnussa hänen mielialojensa kanssa. Miten
lämpimästi värähtelivät päivänsäteet peltojen tuoreessa mullassa ja
miten suloisesti kiuru viserteli kattojen yläpuolella.

Oli niinkuin sunnuntai tämä siunattu Vappukuun ensimäinen päivä.

XII.

Kolmon emännillä oli lystiä pyykkirannassa joen sillan vieressä.

Toukokuun aurinkoinen päivä lämmitti, ja lipeäpata porisi iloisesti
kivien välissä.

Korpijoen eukot olivat muuttaneet pyykkirantansa vähän

alemmaksi ja sattuivat hekin nyt samana päivänä pyykkirannalleen.

— Tässä onkin paljon parempi ranta ja vesikin on puhtaampaa,

arveli yksi.

— Niin vain. Siellä kolmolaiset sotkivatkin aina veden rytkyillään,

ettei puhdasta saanut, varsinkaan, jos satuttiin pyykille samana
päivänä, arveli toinen.

— Niin oli. Kun nyt vaan pysyisivät pyykkirannallaan eivätkä

muuttaisi tänne.

Kolmon pyykkirannalla keskusteltiin myöskin, mutta paljon

tärkeämmistä asioista. Ylä-Rietulan isännän ja Mikkolan Iisakin
naima-asia oli siellä pohdittavana ja se synnytti vilkasta mielipiteiden
vaihtoa.
 — Kuuluu Miirun Eveliina luvanneen tyttärensä Iisakille. Jo on
siinä hullu ihminen, kun ei osaa valvoa tyttärensä etua. Pääsisi
lautamiehelle ja rikkaaseen taloon.

— Parasta onkin, kun pysyy puolellaan, kivahti Möttösen Taava,

joka salaisesti toivoi pääsevänsä Rietulan emännäksi.

— Kun kuului olleen se Eedla semmoinen löyhkä, ettei ollut

osannut sanoa sitä eikä tätä, kun sulhaset tulivat. Äitinsä oli pitänyt
puuttua asiaan, ja kun se pitää sitä Iisakkia mukamas parempana,
niin sille lupasi ja puhui valmiiksi.

— Kuka sitä puhui?

— Sarvi-Kaisa oli puhunut Rietulan Kustaavalle.

— Voi hyvä isä! Vai semmoinen tuppelo tästä Eedlasta… No

näkeehän sen päällekin päin, että typerä se raukka on.

— Ja semmoista sitten tämä Rietulan lautamies… Kun mies saisi

vaikka kirkonkylän röökinöitä, niin puutuppas nyt tuommoiseen!

— Ja se Eedla kun on vähäkuuloinenkin.

— Älä?

— No varmasti!

— Jo minä nyt ihmettelen sitä lautamiestä!

— Viiraahan se viisastakin, kun sattuu.

Pesupata porisi ja jutut luistivat. Jokainen korpijokelaisista sai

osansa. Ei säästetty Nuusperiakaan, joka istui nytkin polvet pystyssä
osuuskaupan rappusilla ja nautinnolla paistatteli päivää ja heitteli
karamelleja pojille, jotka tappelivat hänen huvikseen.

Kolmon eukkojen likavesi virtaili joessa jo korpijokelaistenkin

pyykkirannalle. Ja siitä nousi melu.

Räätäli Romppasen eukko sen ensiksi huomasi ja kivahti

pyttytoverilleen:

— Katso nyt, mikä kura sieltä sillan rannasta tulee! Joko ne

kutjakkeet taas ovat niitä ryysyjään kurnuttamassa!

Mikkolan Iisakki oli huomannut, että molempien kylien

vaimoihmiset olivat pyykillä ja, tietäen heidän välinsä vielä
kireämmäksi kuin miesten, oli hän yleisen rauhan ja Korpijoen
naisten kunnian puolesta varuillaan, jos tappelu syntyisi. Nytkin, kun
Romppasen akka oli huomionsa lausunut, oli hän kuullut sen ja
laskeutui osuuskaupan törmälle siltä varalta, että taistelu akkojen
kesken syttyisi.

Romppasen akalla on pöyhkeä luonto. Niinpä hän ei nytkään

suvainnut, että kolmolaiset likasivat heidän pesuvetensä. Akka
paapersi sillan korvaan ja aloitti:

— Onko ne korpijokelaisten vaatteet niin syntisiä, että teidän pitää

laskea likavetenne niiden huuhteeksi!

— Älä tolita! Virta se tuo sinne likavedet, ettäs nyt ymmärrät ja

häpeät! vastattiin aivan oikeutetusti Kolmon puolelta. Ja sitten
vähitellen kehkeytyi keskustelu, joka on sopivin sivuuttaa
selostamatta.
 Toran kiihkeimmilleen kehittyessä juoksi suutari Horttanaisen akka
sillan kautta Korpijoen puolelle aseenaan miehensä likaiset ja märät
housut. Tämä kävi niin nopeasti, ettei Romppasen akka
huomannutkaan, ennenkuin sai iskun korvalliselleen suutarin
housuilla.

Romppasen akalla ei ollut asetta ja hän oli vähällä hätääntyä,

mutta pyykkitovereita ehti apuun aseineen.

— Tuos' on märkä säkki, lyö sillä!

— Ja tässä karttu, jos kovempata asetta tarvitaan!

Romppasen akka sai rullalle kierretyn säkin ja antoi sillä

Horttanaisen akalle sellaisen iskun, että tämä horjahti pahasti.

Mutta Horttanaisen akka katsoi edullisemmaksi käydä käsin

vastustajaansa, ja kierien käsirysyssä pyllähtivät akat jokeen.

— Nyt se tappaa suutarin eukon! huudettiin Kolmon puolella ja

riennettiin apuun, ja ennenkuin Romppasen akka sai apua omalta
puoleltaan, revittiin häneltä vaatteet ja ilkosen alasti, jaloissa vain
pieksulätät, sai hän puolustautua julmaa akkalaumaa vastaan.

Mutta apu joutui ja taistelu kävi yhä kuumemmaksi. Räätäli

Romppanen oli lähtenyt käymään osuuskaupassa ja näki nyt tämän
surkean temmellyksen joen äyräällä ja eukkonsa aatamin puvussa
tukka hajalla häilämässä. Räätälille tuli hätä:

— Joko ne tappavat sinut, rakas Amalia! Tule pois, tule, rakas

Amalia, sukkelaan, muuten ne repivät nahkankin päältäsi!
 Mutta räätälin hätähuuto kaikui kuuroille korville. Hänen avionsa
läiskäytteli kartulla iskuja puolelle ja toiselle, ja verissä päin täytyi
akkalauman vihdoin hajaantua.

Iisakki oli aikonut mennä eroittamaan akkoja, mutta ei uskaltanut.

Sen sijaan naureskeli hän ja päivitteli:

— Voi hyvä isä… nyt meni kylien viimeinenkin maine. Ei sitä enää
paljoa ollutkaan, mutta sekin vähä nyt meni ijäksi.

Akat keräilivät hajalle heitetyt vaatteensa ja jatkoivat poraten

työtään, joka räätälin ja suutarin akkojen takia oli hetkeksi
keskeytynyt.

Rietulakin oli huomannut akkojen tappelunäytelmän ja,

siepattuaan tallin naulasta hevospiiskan, lähti hän sovittamaan
riitapuolia, mutta joutui sillalle vasta, kun taistelu oli tauonnut ja
asianomaiset jatkoivat keskeytynyttä työtään.

— Jo tuli nyt yhteinen häpeä kumpaisellekin kylälle, arveli

Rietulakin palatessaan pihaansa.
XIII.

Hiljainen kesä-yö.

Äänet ovat kylistä vaienneet. Ei kuulu muuta kuin jostain

kauempaa koirien haukahtelu yökulkijoille ja karjatarhoissa kalahtaa
silloin tällöin karjan kello. Lehmisavut ovat jääneet kytemään, ja savu
nousee niistä rauhallisena ja yhtyy matalaksi pilveksi, joka painuu
joelle, siellä sekoittuen joesta nousevaan heikkoon usvaan.

On lämmin kesä-yö, ja Kolmojärvessä kutevat lahnat.

Illallisen jälkeen on Iisakki nostanut verkkokimpun olalleen ja hiljaa

painunut karjapolulle, joka luikertaen vie Kolmojärven rantaan.

Lahna on arka kala, ja hiljaa liikkuu Iisakki laitellessaan verkkoja

venheeseen. Ei uskalla lyödä venheen tappia, vaan hartiovoimalla
sen painaa vesireikään. Köyttelee vaatteita hankoihin, etteivät tullot
nariseisi ja siitä lahnaparvet säikkyisi rantapuolelta syvyyteen.

Kun kaikki on kunnossa, seisahtaa Iisakki ja tähystelee tyveneelle

järvelle, joka uneksien pehmeässä valossa kuvastelee saariaan ja
rantojaan.
 Tuolla! Siellä on lahnaparvi, kiireesti vain verkot veteen!

Venhe soluu hiljaa veden pinnalla. Katsellessaan vaalean taivaan

kajastusta veteen ja lehtoisia, tuoksuvia rantoja, hertyy Iisakin mieli
herkän helläksi. Kasvot siliävät valoisaan hymyyn ja käsi pitelee
airoa hellävaroen kuin lasta kädestä.

Saatuaan verkot lasketuksi, vetää Iisakki venheen hiljaa

rantakivelle ja virittää risuista tulen rannalle ison korpikuusen
juurelle.

Onpa siinä nyt lysti piippuvalkea, kun vaan olisi Eedla toisella
puolella istumassa ja kahvia keittelemässä…

Muisti siinä Iisakki isien neuvon, ettei saanut kalaa kudettaessa

naista ajatella ja hänkin pudisti Eedlan pois mielestään, ettei
kalaonni menisi ainakaan nyt ensimäisenä yönä. On niin lysti
päästellä rupipäitä lahnoja verkosta ja kutsua Eedla aamulla
sompiaiskeitolle.

— Keh, joko se taas riipaisi mietteet naiseen. No, ei se mitään,

kun ei enempää…

Piippu oli unohtunut mantereen rantaan vesikivelle ja sitä täytyi

lähteä noutamaan. Vene lipui hiljaa miehen meloessa.

— Olisi pitänyt pyytää Eedla airomieheksi… No, heh, kah, kun

taas hipaisi ajatuksen lanka sitä Eedlaa.

Mutta pian sai Iisakki muutakin ajattelemista. Rietula oli myöskin

kerännyt aitan orrelta lahnaverkot ja sovitellen ne olalleen lähti
hänkin Kolmojärven rantaan päätellen, että nyt saa siellä yksin,
rauhassa kalastella.
 Rietula löi venheen tapin kiinni niin, että kajahti ja kaiku metsän
rajasta vastasi. Työnsi sitten kolistellen venheen vesille ja kurkkuaan
karautellen meloi ruohistoon.

Kuultuaan ensimäisen tapin iskun, hätkähti Iisakki. Kuka kehveli

se sillätavoin kolisteli ja karkoitti lahnat, jotka olivat jo syväyksen
rinnassa nousemassa? Kukapa muu kuin Rietula, se ijänikuinen
kiusankappale!

Iisakin sisälmyksiä kirveli niin, että salpasi henkeä. Miksi tuli

kiusanhenki toisen kalavesille ja lahnakierrokselle? Lempojako se
aina kiertää ja kähnii toisen omaa, niinkuin sitäkin Eedlaa… Jos tuli,
niin miksi ei tullut yhtä hiljaa kuin hänkin? Miksi löi, riivattu, tappia
niin lujasti, että lahnaparvi kaikkosi?

Iisakki veti venheensä rantakiville ja kohensi riutuvaa tulta. Ja siinä

sivussa piti silmällä Rietulan aikeita.

Rietula laski verkkonsa selkäpuolelle Iisakin verkkojen eteen ja

veti saaren rantaan venheensä. Yhä karautteli hän kurkkuaan.

Mutta Iisakki hymähti:

— Jopa nyt Rietula erehtyi, kun luuli kalat kiertävänsä minun

verkoistani. Maapuolelta ne tulevat, jos ovat tullakseen. Karauttele
nyt siellä vaan kurkkuasi, vanha varis! Iisakki tässä nyt kalat keittää
tänä yönä!

Miehet istuivat ja kyyräsivät toisiaan. Kapea salmi oli välissä, niin

että hiljainenkin puhe olisi yli kuulunut, mutta eivätpä miehet
toisilleen mitään virkkaneet, vaan kumpainenkin hautoi povessaan
mustia mietteitään, ehkä vielä enemmän Rietula, jota kaiveli vielä
keväällinen kosintakäyntinsä Miirussa.

Tuli keski-yö, ja Iisakki nosteli jo verkkojaan. Siellä täällä potki

niissä kookkaita lahnoja ja Rietula katseli silmät punaisina
kivenheiton päästä Iisakin kalansaalista ja salamyhkäistä iloa.
Hänkin oli jo muuttanut venheensä mantereen puolelle silmättyään
verkkojaan, jotka olivat tyhjät.

Päästettyään kalat verkoista, mätti Iisakki ne yksin lukien vasuun

ja heitettyään viimeisen, oli Rietula jo melkein hänen viereensä
kävellyt ja virkkoi:

— Sinun yksinomaisuuttasiko ne lahnatkin lienevät, kun kivesit ne

verkkoihisi. Sitä sanoin isävainajalle, kun tänne Hämeestä muutit,
että nyt tuli liika kalavesille ja riistamaille ja niin kävikin. Sinä aina
anastat parhaat kalapaikat ja…

— Älä joutavia… Siellähän ne ovat verkkosi. Laske semmoisille

paikoille kuin haluat.

Keskustelu, joka tällä kertaa kävi sangen säädyllisesti, katkesi

yht'äkkiä, kun metsästä kuului älähdys, jota pian seurasi kaikuva
möyryntä. Mikkolan äkäinen sonni oli huomannut miehet ja tuli
juosten ja mölyten rantaan.

Miesparat hätääntyivät niin, etteivät hoksanneet turvautua

venheisiinsä, vaan Iisakki pötki puuhun, joka oli hänen venheensä
kohdalla ja alimmilla oksillaan antoi hyvän tuen painavalle miehelle.

Rietula pyörähteli hädissään osaamatta lähteä venheelleen, ja

sonni asteli silmät nurin päässä häntä kohti.
 — Nouse puuhun, huomautti Iisakki. Tuos' on mänty. Nouse
sukkelaan!
Kuka piru sen sonnin on irti päästänyt!?

Puussa, johon Rietula kapusi, ei ollut tukevia alaoksia ja kaareva

vatsa oli vielä esteenä kiivetessä. Avuttomasti mulkoili miesparka,
tavoitellen alaoksia, jotka olivat vielä hyvän matkan päässä käsien
ulottuvilta.

— Reisi! komensi Iisakki. Jollet nyt ponnista, niin putoat pian

sonnin niskaan!

Rietula ponnisti ja pääsi vihdoinkin tukeville oksille.

— Älä hellitä rungosta, muuten putoat, neuvoi vielä Iisakki.

Rietula kekotti korkeudessa ja mänty heilui ankarasta painosta.

Jopa lähti hänenkin suustaan sanoja.

— Kun ei vaan tämä puu katkeaisi, virkkoi.

— Kun olet hiljaa, niin jos tuo kestäisi.

Sonni mölähteli ja kuopi maata vihansa vimmassa. Huomattuaan,

että hänen uhrinsa nousivat jonnekin korkeuteen, alkoi hän puskea
puita ja varsinkin sitä, jossa Rietula sydän kuuluvasti takoen istui.

— Kuka kehno sen on irti päästänyt, ihmetteli Iisakki vieläkin. Ja

mistä se meidät huomasi?

— Itse sinä riivattu olet sen päästänyt irti, kivahti Rietula. Jos
minulla nyt olisi pyssy, niin pian siltä lähtisi sisu!
 — Vai pyssyllä sinä… kun se onkin palkittu sonni, vieläpä Kuopion
näyttelyssä.

— Vaikk' olisi saanut kultamitalin, niin kyllä se kaatuisi! Mutta nyt

tämä puu katkeaa!

Ja Rietula kouristi runkoa syliinsä kuin hengen hädässä.

Mutta eihän puu kaatunut. Huomattuaan sen, lakkasi sonni sitä

puskemasta ja tuhkaistuaan muutaman kerran sieraimiinsa, paneutui
se pitkäkseen.

— Katsohan juutasta! ihmetteli Iisakki. Se nähtävästi arvaa, että ei

ne miehet kehtaa kauan puussa istua, ja se jäi odottamaan…

— Vielä sinä sitä viisauttasi…! …tana! murisi Rietula ja kaiveli

taskujaan nähtävästi aikoen pistää piipun käryämään aikansa
kuluksi. Mutta tupakkavehkeet olivat jääneet venheen tuhdolle.

Iisakkia nauratti, huomatessaan naapurinsa toivottomat yritykset.

Itse hän veteli makeita savuja niin, että koppa ritisi ja savupilvi
lainehti oksien lomassa.

— Täältä saisit piipun, kun ylettyisin antamaan, virkkoi hän

suopeasti.
Puut olivatkin niin lähekkäin, että oksat hipoivat toisiaan.

Iisakki taittoi pitkän oksan puustaan, sitoi piipun ja tupakkamassin

sen nenään ja ojensi Rietulalle.

— Otahan tuosta… On niitä keinoja, jos on pahoja päiviäkin.