Textbook Junk Drawer Geometry 50 Awesome Activities That Don T Cost A Thing Bobby Mercer Ebook All Chapter PDF

Junk Drawer Geometry 50 Awesome
Activities That Don t Cost a Thing

Bobby Mercer
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/junk-drawer-geometry-50-awesome-activities-that-do
n-t-cost-a-thing-bobby-mercer/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Coding for Kids Python Learn to Code with 50 Awesome

Games and Activities 2019th Edition Adrienne B. Tacke
https://textbookfull.com/product/coding-for-kids-python-learn-to-
code-with-50-awesome-games-and-activities-2019th-edition-
adrienne-b-tacke/
Designing UX Forms Create Forms That Don t Drive Your

Users Crazy 1st Edition Jessica Enders
https://textbookfull.com/product/designing-ux-forms-create-forms-
that-don-t-drive-your-users-crazy-1st-edition-jessica-enders/
Cost Accounting, Global Edition Charles T. Horngren
https://textbookfull.com/product/cost-accounting-global-edition-
charles-t-horngren/
Don t go crazy without me a memoir First Edition Lott
https://textbookfull.com/product/don-t-go-crazy-without-me-a-
memoir-first-edition-lott/
Shocking Verses from Islam about Muhammad Allah that
Muslims Don t Want You to Know 1st Edition Ex-Muslims
https://textbookfull.com/product/shocking-verses-from-islam-
about-muhammad-allah-that-muslims-don-t-want-you-to-know-1st-
edition-ex-muslims/
3264 and All That A Second Course in Algebraic Geometry

Intersection Theory Combinatorial Enumerative Geometry
final draft 1st Edition David Eisenbud
https://textbookfull.com/product/3264-and-all-that-a-second-
course-in-algebraic-geometry-intersection-theory-combinatorial-
enumerative-geometry-final-draft-1st-edition-david-eisenbud/
Geometry in a Fréchet Context A Projective Limit

Approach 1st Edition C. T. J. Dodson
https://textbookfull.com/product/geometry-in-a-frechet-context-a-
projective-limit-approach-1st-edition-c-t-j-dodson/
Don t You See 1st Edition M K Moore
https://textbookfull.com/product/don-t-you-see-1st-edition-m-k-
moore/
Don t You Know 1st Edition Moore M K
https://textbookfull.com/product/don-t-you-know-1st-edition-
moore-m-k/
Junk
Drawer
GEOMETRY
50 AWESOME
ACTIVITIES
That Don’t
Cost a Thing
BOBBY MERCER
Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 1 7/11/18 1:14 PM

Copyright © 2019 by Bobby Mercer
All rights reserved
Published by Chicago Review Press Incorporated
814 North Franklin Street
Chicago, Illinois 60610
ISBN 978-0-912777-79-5
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Mercer, Bobby, 1961– author.
Title: Junk drawer geometry : 50 awesome activities that don’t cost a thing /
Bobby Mercer.
Description: Chicago, Illinois : Chicago Review Press Incorporated, [2018] |
Audience: Ages 9+ | Audience: Grades 4 to 6. | Includes index.
Identifiers: LCCN 2018009570 (print) | LCCN 2018012280 (ebook) | ISBN
9780912777801 (adobe pdf ) | ISBN 9780912777818 (epub) | ISBN 9780912777825
(kindle) | ISBN 9780912777795 (trade paper)
Subjects: LCSH: Geometrical constructions—Juvenile literature. |
Geometry—Juvenile literature. | Mathematical recreations—Juvenile
literature.
Classification: LCC QA445.5 (ebook) | LCC QA445.5 .M465 2018 (print) | DDC
516.0078—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018009570
Cover design: Andrew Brozyna

Interior design: Jonathan Hahn
Photo credits: Bobby Mercer
Printed in the United States of America

5 4 3 2 1

To Jennifer, Leslie, Laura, Ethan, and Shannon.
Thanks for always being there.

Contents
Acknowledgments vii
Introduction ix
Student Whiteboards ix
1 Geometry Tools 1
Pencil Compass 1
World’s Simplest Compass 5
Magnetic Triangle Flash Cards 7
Straw Polygon 11
Parallel Lines 16
Paper Protractor 17
Cubic Cardboard Boxes 22
Right Angle String 26
Soup Can Tangents 28
Cereal Box Caliper 32
Angle Machine 36
Yarn and Cardboard Graph Paper 39
Unit Circle Glove 43
X-Y-Z Box 46
2 Geometry Labs 51
A Voyage with Vectors 51
Area and Perimeter Flooring 54
Pipe Cleaner Translations 57
Cheese Cracker Pythagoras 59
Inscribed Angle Circles 61
Linear, Area, and Volume Markers 67
Marshmallow Volume 70
Midsegment Toilet Paper 72

Parallel Paper Plate Proof 75
Radians Are Fun 78
Smartphone Trig 82
Straw Components 85
Straw Triangles 88
Thumbs Up 91
Trig Function Coffee Filter 93
Wheat Cracker Area 98
Diameter of the Sun 101
How Tall Is Your House? 104
3 Fun Geometry Activities 109

Circle Art 109
Circle Art 2 112
Circles into Squares 115
Curved Yarn 119
Flip-Book Fun 123
Freehand Circles 125
Magnet Shapes 127
Math Triangles 130
Mobius Index Card 132
Mobius Strip 135
Paper Cones, Toilet Paper Tubes,
and Flashlight Cones 138
Paper Folding 101 142
Recycled Lines of Symmetry 144
String Ellipses 147
T Puzzle 149
Tangrams 154
Tessellations Are Fun 159
Triangular Circle 163
Glossary 169
Solutions 175

Acknowledgments
B ooks don’t happen without great people helping along the way. Thanks to
Kathy Green, the best agent in the business. Thanks to Jerome Pohlen and
the gifted people at Chicago Review Press for having the courage to publish
a math book for everybody. Thanks to the wonderful people I work with; their
thoughts, ideas, and encouragement mean the world to me. Jon Ezell, Cait-
lin Williams, Hunter Allen, Doug Campbell, and Kristen Korzelius gave me
math inspiration. Team Science—Shannon Haynes, Jennifer Allsbrook, Ethan
Abbott, and Leslie Rhinehart—have been invaluable as shoulders to lean on.
As always, thanks to my wonderful better half, Michele, and my two partners
in hands-on mayhem, Nicole and Jordan.
vii

Introduction
M ath is easy for some and hard for others. If math is easy, the sky’s the
limit for career choices. Many of the top fields for students now involve
STEM—Science, Technology, Engineering, and Math. Math truly is a key
that can unlock many doors to further a young person’s education.
As a lifelong science teacher, I understand that math is the language of
physics and chemistry. Also, science is based on hands-on inquiry learning.
Students learn better if they can touch or see a concept in action. Many of the
activities in this book were developed to help students better grasp geometry
concepts. My high school students always struggle with what a radian is until
they try the “Radians Are Fun” activity. It’s easier to understand when they can
see it. Each activity also contains a section called “Math for the Ages.” This
section will give hints on how to modify activities for different age groups.
An early love of math will lead to higher test scores, but more important,
it leads to a greater understanding of math. And understanding math helps
develop critical thinking skills that transcend subjects. Good musicians usually
get math. Good doctors get math.
One thing I have always tried to do is show students the fun of math and
science. Some activities are designed for teachers or parents to simply reach
students. If students smile about a subject, they are more likely to want to
learn. To teach a student, you have to reach the student. Have fun, enjoy these
activities, and use them as a stepping stone toward math mastery.
Math takes practice. And a great way to see this practice is with an intro-
ductory activity.
Student Whiteboards
Make your own set of classroom whiteboards for under $20.
Adult supervision required
ix

x I n tro d u ctio n
From the Junk Drawer:

 Sheet of white bathroom wall  Power saw
paneling  Sandpaper (optional)
Step 1: Visit your local home improvement store and buy one (or two) sheets
of white bathroom wall paneling. Many home improvement stores are set
up to cut panels for you. If a sales assistant won’t cut the whole panel for
you, they may be willing to split it in half for you, which will make it easier
to get the paneling home. Another option is to ask if the store has any
broken panels. Oftentimes one corner of a panel is damaged and the store
will sell it at a discount. Once you’re home, cut the paneling into 12-by-
16-inch rectangles (making 24 whiteboards per sheet) or 12-by-24-inch
rectangles (16 whiteboards per sheet). The paneling can be cut with a
normal power saw and blade. If you are a high school or middle school
teacher and your school teaches carpentry or woodshop, they will likely be
glad to cut it if you ask. Once the panels are cut, you can use sandpaper to
smooth any sharp edges.

I n tro d uct i o n xi
The Math Behind It

Giving students individual whiteboards is a cheap and easy way to let them
write, calculate, and fix mistakes easily using dry-erase markers. It also makes
classroom monitoring of how students are learning easier because you can
easily see each student’s work. Plus, kids love drawing on them.
Giving whiteboards to my students might be the best thing I ever did in
my teaching career. I created a set 20 years ago that I still use today, either indi-
vidually or in pairs, at least twice a week. The dry-erase ink cleans easily with
paper towels, though I now have a shoebox full of erasers for students to use.
You can buy whiteboards, but two boards from a store will cost you more
than an entire panel of bathroom paneling. For homeschooling, buying a single
board may be the way to go. Store-bought whiteboards have one advantage in
that they usually have a metal backing that makes them magnetic and easy to
mount on walls.
Math for the Ages

The boards are a hit with all ages. Since they’re small and portable, they are
great for car trips or for math or science practice.

1
Geometry Tools
G eometry naturally lends itself to fun tools. Compasses, protractors, and

rulers, just to name a few, are staples in math classrooms. Traditional math
tools are important, and there are easy, inexpensive ways for students to make
some of their own tools. You can also create some new tools out of everyday
objects.
Math is not a spectator sport; it should be experienced. People understand
math better when they touch it. So let’s make some tools to help us learn
geometry.
Pencil Compass
Use two pencils, rubber bands, and scrap cardboard to create perfect small
circles.
Geometry Concepts: Compasses, circles, radius, and diameter

 2 sharpened pencils  Scrap corrugated cardboard
 2 rubber bands  Scrap paper
 Scissors  Pushpin or thumbtack

2 Ju n k D ra we r G e o m et r y
Step 1: Wrap a rubber band several times around the eraser end of two
sharpened pencils that are the same length, binding the pencils together.
You should be able to pull the sharpened ends of the pencils apart.
Step 2: Cut a piece of scrap corrugated cardboard approximately ½ inch wide

by 1½ inches long. Cut a small v out of each short end of the scrap as
shown.
Step 3: Slide the notched cardboard between the two pencils. The rubber
band should be loose enough that you can move the cardboard up and
down. Loosen or tighten the rubber band as needed.

G e o me try To o ls 3
Step 4: Wrap the second rubber band around the two pencils directly below
the notched cardboard piece. This rubber band will keep the cardboard
from sliding. Your compass is ready to use now.
Step 5: Place a sheet of paper on top of a larger scrap of corrugated

cardboard. Use a pushpin or thumbtack to punch a small hole through
the paper and cardboard. Put one pencil point in this hole—you want this
pencil to remain in place. Hold the top of your Pencil Compass with one
hand, then use your other hand to spin the second pencil 360 degrees to
draw a circle.

Step 6: Move the notched cardboard piece up or down between the pencils
to create different-sized circles. With practice, you can stop using the
pushpin and the scrap cardboard under the paper and draw simple circles
all day long with your Pencil Compass.
The Math Behind It

Compasses are one of the most useful tools around (pun intended). Compasses
allow you to draw circles. Store-bought compasses are a staple in most math
classes, but there are several ways to make your own. The distance between
the two pencil points is the radius of your circle. The diameter is the complete
width of your circle.
Math for the Ages

This activity is suitable for all ages. Younger students should use the scrap cor-
rugated cardboard beneath the paper when drawing circles to help steady their
hands.

World’s Simplest Compass

A strip of paper, a pencil, and a thumbtack are all you need to draw circles.
Geometry Concepts: Concentric circles, radius, and diameter

 Strip of heavy paper (like old holiday  Scrap corrugated cardboard
cards or recycled magazine covers)  Ruler
 Thumbtack or pushpin  Pencil
Step 1: Cut a 1-by-6-inch strip of heavy paper. Use a thumbtack or pushpin

to poke a hole through one end of the paper. The hole should be centered.
Mark that point C for center with a pencil.
Step 2: Using a ruler, mark every inch from the hole to the other end of
the paper, as shown. At each mark use the thumbtack to poke a hole big
enough for the pencil’s lead to go through.

Step 3: Put your sheet of paper on top of the corrugated cardboard. Push the
thumbtack through the C point and leave the tack in, but loose enough so
the paper spins. This is your compass! Place your pencil lead through one
of the holes and simply spin it (and the paper with it) around to draw a
circle.
Step 4: Try drawing a bigger or smaller circle by putting your pencil in a new
hole. The circles you draw are called concentric circles.

The Math Behind It

Concentric circles are circles with a common center and different radii. The
distance from the center hole to the hole with the pencil lead is the radius
of the circle. The diameter is the entire distance across the circle, or twice the
radius.
Math for the Ages

This is a safe activity for all ages, especially if you use pushpins. Another option
is to have elementary and middle school students draw six different-sized
circles and then calculate the area of each. Middle and high school students
could graph area on the y-axis and radius on the x-axis for each circle they
drew. The shape of the graph will be a parabola, which reinforces that area
equals pi times the radius of a circle squared (A = π × r 2).
Magnetic Triangle Flash Cards

Create large triangles of all the different types—equilateral, isosceles,
scalene, acute, obtuse, and right—for Triangle Flash Cards.
Geometry Concepts: Different types of triangles

 Scissors  Glue or glue sticks
 Old cereal boxes, file folders, or  Magnets or magnet tape
construction paper  Magnetic surface
 Marker
Step 1: Use scissors to cut out different types of triangles from old cereal
boxes, file folders, or construction paper. Write the type of triangle on one
side with a marker. The common types of triangles are:
Equilateral: each side equal length (and all angles equal)

Isosceles: two sides equal length (and two angles equal)

Scalene: all sides of different lengths

Right: one 90-degree angle
Acute: all angles less than 90 degrees
Obtuse: one angle greater than 90 degrees
Step 2: Use glue to affix a magnet to the back of each triangle. (To hide the
magnets, you can cut a small square of the triangle material and cover the
magnet with another dab of glue.) You can use almost any old magnet
piece, or you can buy magnetic tape in the craft section at most big-box
and dollar stores. You only need a small piece, so a roll will go a long way.
Step 3: Place the triangles with the writing side down on any magnetic
surface, such as a refrigerator, filing cabinet, or whiteboard. Quiz yourself

or friends on the definition and name of each triangle, then flip them over
to see if you’re right.
The Math Behind It

All triangles have three sides, but they are classified based on their angles and
side lengths. Equilateral triangles have three equal sides and three equal angles.
Isosceles triangles have two equal sides and two equal angles. Isosceles trian-
gles can also be acute, obtuse, or right triangles, depending on their angles (see
below). Scalene triangles have three different angles and three different side
lengths.
Right triangles have one angle that is equal to 90 degrees. A right triangle
is also classified as an isosceles triangle if the other two angles are 45 degrees
each. Acute triangles have three different angles, all less than 90 degrees. Acute
triangles can be right, isosceles, or scalene. Obtuse triangles have three differ-
ent angles, but one angle is greater than 90 degrees. They can be isosceles or
scalene, depending on the length of their sides.

This table summarizes the overlap of different types of triangles:
Math for the Ages

Triangles are taught to young children, so this activity is appropriate for almost
all ages. And if children learn this at home, they will have a head start when
they see it in school. In a classroom setting, you could have groups of students
make sets of these magnetized triangles and then place them wherever they’ll
stick in the classroom. The students can quiz themselves or one another on the
different types. This interactive activity gets students out of their seats for a few
minutes. Research shows that students perform better when learning is inter-
spersed with physical activity.
For older children, you could label two angle measurements on one side of
each triangle with the actual number of degrees. Have the students calculate
the missing angle. The interior angles of any triangle add up to 180 degrees.
This activity extension would be a great way to practice and apply this fact.

Straw Polygon
Make a convertible polygon.
Geometry Concepts: Quadrilaterals, squares, rectangles, rhombuses, trape-
zoids, and parallelograms

 Scissors  Four flexible drinking straws
 Two pipe cleaners  Glue (optional)
Step 1: Use your scissors to cut your two pipe cleaners in half, making four
pieces. These pieces will be the corners of your Straw Polygons. Slide
one pipe cleaner piece halfway inside one of your straws. Slide another
straw onto the other end of the same pipe cleaner. Leave a small piece of
the pipe cleaner exposed to be able to bend into a corner. Repeat for the
remaining two straws.
Step 2: Bend one of the straw-pipe cleaner combinations to a 90-degree

angle at the joint where the two straws meet. Repeat for the other straw–
pipe cleaner combination.

Step 3: Slide a cut piece of pipe cleaner into the open end of one of the
already bent straws. Make sure to leave half of the pipe cleaner sticking
out of the straw. Now bend the pipe cleaner at 90 degrees. Slide the other
combination on the other end of the pipe cleaner. Three of your four straws
should now be connected.
Step 4: Bend the last pipe cleaner piece at 90 degrees. Use this piece to make
the fourth corner, so all of the straws are connected. With all four sides
equal in length and all four angles at 90 degrees, you have a square. By
changing angles, you can use the Straw Polygon to show almost all of the
four-sided polygons.

Step 5 (optional): If the square is loose or you want a more permanent

Straw Polygon, use any glue suitable for plastic. Pull one end of the pipe
cleaner piece out of its straw and put glue onto it. Immediately slide it
back into the straw. Repeat for all the other corners. Let the Straw Polygon
dry completely before continuing to Step 6.
Step 6: Grab opposite corners of your Straw Polygon and gently tug. You
now have a rhombus, which is just a lopsided square.

Step 7: Using two hands, stretch out the flexible part of one straw completely,
then do the same for the straw on the opposite side. It is OK if the pipe
cleaner comes out—just slide it back in. With the angles the same as your
rhombus, you now have a parallelogram.
Step 8: Bend all four corners back to 90 degrees and you have a rectangle.
Step 9: Using two hands, slide only the top flexible straw pieces together. If
the bottom angles are equal, you have a trapezoid.

Step 10: Though it’s harder, by squeezing the flexible parts of the straws to
different lengths and making the four inside angles different, you can make
a quadrilateral, where no sides or angles are equal. You could also use the
scissors to change the lengths of the straws if the Straw Polygon is not
glued together.
The Math Behind It

Any four-sided shape is a quadrilateral, so all of the shapes you made are quad-
rilaterals. But quadrilaterals can be further divided into subtypes. A square is
the first quadrilateral students learn about, containing four equal sides and four
equal angles. A rhombus is a tilted square, with four equal-length sides and
equal opposite angles. A stretched-out rhombus with two sets of equal length
sides that are parallel is a parallelogram. A special parallelogram is the familiar
rectangle—it has four right angles. One set of parallel sides means you have a
trapezoid. Quadrilaterals come in many shapes and sizes.
Math for the Ages

The Straw Polygon is an activity for all ages. Younger children may need super-
vision while cutting, and help with the glue, if you choose to use it.

Parallel Lines
Draw perfect parallel lines using two books.
Geometry Concepts: Parallel lines, perpendicular lines

 2 books (or any objects with straight  Scrap paper
lines, like scrap cardboard)  Pencil
Step 1: Lay one book down on a piece of paper. (You could also use a straight
piece of cardboard, like a shoebox lid, or any very straight and hard piece
of plastic. You can even use notebooks.) Place the second book with its
edge firmly against the first at a 90-degree angle, as shown. The edge of the
second book will be perpendicular to the first. Use a pencil to draw a line
along the edge of the second book.
Step 2: Slide the second book down the edge of the first and draw another
line. The line is perfectly parallel to the first. Slide and repeat as many
times as you want.

Another random document with
no related content on Scribd:
Hän piti toisella polvellaan ruorinvartta kiinni pysyäkseen
määrätyssä suunnassa, tarttui kivääriinsä ja laukaisi jonnekin valaan
suuren evän taakse, missä arveli sydämen olevan. Hänen näin
puuhatessaan koira älysi, että jotakin mielenkiintoista oli tekeillä,
hypähti pystyyn, laski etukäpälänsä purren laidalle ja haukkui
vimmatusti tuota outoa mustaa olentoa, joka kieriskeli aalloissa.
Gardnerin hämmästykseksi ei hirviö itse vastannut millään tavalla

tähän laukaukseen, mutta heti alkoi juuri sen kyljen alla hurja liike.
Jokin siellä rupesi vimmatusti pieksemään vettä, ja peto,
käännähtäen ympäri, katseli sinnepäin perin levottomana ja
huolestuneena. Se silitteli jotakin pyrstöllään ikäänkuin sitä
rauhoittaakseen, ja silloin Gardner huomasi, että laukaus oli osunut
pedon poikaseen. Nyt hän tunsi katumusta. Jos hän olisi nähnyt
poikasen, ei hän olisi ampunut emoa eikä pienokaista. Hän ei ollut
kevytmielisen julma, ainoastaan ajattelematon. Muutaman
silmänräpäyksen hän tuijotti epäröiden. Sitten hän, päättäen
poikasen liikkeistä, että se oli saanut kuolettavan haavan, katsoi
parhaaksi tehdä lopun sen kärsimyksistä. Tähdäten erittäin
huolellisesti hän laukaisi taas. Pamaus kajahti kovaa tuskin sadan
jalan päässä olevan saaren kallioseinämästä.
Tällä kertaa Gardner oli ampunut hyvin. Ennenkuin laukauksen

kaiku oli häipynyt, makasi valaanpoikanen hiljaa ja alkoi sitten hyvin
hitaasti painua. Nyt tuli muutaman hetken hiljaisuus, jota häiritsi vain
ruskean koiran kiihkeä haukunta. Valas ui hitaasti puolikaaressa
poikasensa ruumiin ympäri ja pääsi nähtävästi selville siitä, että se
oli kuollut. Sitten se loi pienet silmänsä venettä kohti. Tätä kesti vain
silmänräpäyksen, mutta sittenkin ennätti Gardner käsittää tehneensä
kauhistuttavan virheen. Vaistomaisesti hän suuntasi veneen tuota
kallioista saarta kohti.
Kun hän kiristi ruorinvartta toiselle puolelle, samalla hellittäen
purjetta, näki hän veden kiehuvan valaan mustan ruumiin ympärillä.
Valas oli hyvinkin sadan jalan päässä, mutta sen ryntäys oli niin
kauhistava, että näytti siltä kuin se samassa hetkessä saavuttaisi
hänet. Ulvahtaen koira loikkasi kauvas keulaan. Kun vene sillä
hetkellä oli sivuttain tuohon kauheaan hyökkäykseen, pysyi Gardner
istumassa paikoillaan ja ampui vielä epätoivoisen laukauksen
suoraan lähestyvää tuhoa kohti. Yhtä hyvin hän olisi voinut ampua
hernepyssyllä!
Pyssy putosi hänen jalkoihinsa. Samassa hetkessä tuntui siltä,

kuin pikajuna olisi törmännyt veneeseen. Se ihan nousi vedestä, ja
koko toinen sivu meni mäsäksi. Sillä välin Gardner tunsi, kuinka
hänet lennätettiin suoraan yli puomin. Pudotessaan alas hän kuuli
ruskean koiransa vinkaisevan.
Pelastaakseen sotkeutumasta purjeeseen, joka vettä viistäen

lepatti hänen päällään, hän sukelsi ja kohosi pinnalle noin
viidentoista jalan päässä. Tätä sukellusta samoin kuin purjeen
suomaa silmänräpäyksen piiloa hän epäilemättä sai kiittää
hengestään. Hän oli taitava uimari ja lähti heti saarta kohti
kilpavauhtia, uiden matelevin ottein pää enimmäkseen veden alla.
Valas ei ensin huomannut hänen pakoaan. Onneton koira oli
haukkumisellaan kiinnittänyt sen huomion, ja tämän se tempasi ja
murskasi sinä hetkenä kun se paiskautui veteen. Sitten kohdistaen
raivonsa venehylkyä vastaan se oli repinyt ja ruhjonnut sen
sytykepuiksi tarttuen siihen suurilla leuoillaan ja pudistellen sitä kuin
koira rottaa. Tämän suoritettuaan se oli kääntynyt saarta kohti, ja
sen kamalat silmät osuivat uivaan mieheen tämän halkoessa aaltoja
matkalla rantaan päin.
Sen ryntäys oli kuin torpedon lento, mutta Gardner tarttui jo
vimmatusti kallion reunaan. Tämä oli muodoltaan kuin noin
kahdentoista tuuman levyinen hylly ja ihan vesirajassa. Mies
ymmärsi, että se ei ollut mikään turvapaikka. Mutta jotakuinkin
miehen korkeudella vedestä oli kalliossa syvennys, omituisesti
kovertunut kuin kuvapatsasta pidelläkseen. Epätoivoisen notkeasti
hän ponnahti tähän pienoiseen pakopaikkaan vetäen jalat ylös
perässään ja painautuen mahdollisimman litteänä komeroon.
Samassa hetkessä hän oli tukehtua vaahtoon ja ryöppyyn, kun
hänen takaa-ajajansa ruho kumeasti jymähtäen iski kallioon aivan
hänen jalkainsa alla.
Gardner värisi ja ponnisteli läähättäen tavoittaakseen henkeä

keuhkoihinsa. Hän oli uinut monessa kilpailussa, mutta ei koskaan
tällaisessa. Varovasti kääntyen ja pysyttäytyen litteänä kuin
simpukka syvennyksen seinää vasten, hän tuijotti alas peläten, että
vainooja yrittäisi toista tällaista hurjaa hyppyä paremmalla onnella.
Mutta valas ei näyttänyt haluavan koettaa sitä uudestaan.

Törmäyksen tuottama täräys oli ollut kauhea ja varmaankin vähällä
pusertaa hengen valaan ruumiista. Se uiskenteli nyt hitaasti
edestakaisin pelottavana vanginvartijana. Gardner katsoi sen kylmiin
pieniin silmiin ja värisi nähdessään niissä leimuavan,
ymmärtäväisen, leppymättömän vihan.
Kun hän tunsi itsensä kyllin tointuneeksi punnitakseen

asemaansa, täytyi hänen pakostakin myöntää, että se oli koko lailla
epätoivoinen. Koetellessaan kädellään ulospäin ja ylöspäin niin
pitkälle, kuin ulottui, ei hän tavoittanut mitään ulkonemaa, jonka
avulla olisi ollut toivoa päästä ulos komerosta ja sitten kiivetä ylös
kalliolle. Hän ei ensinkään osannut arvostella, kuinka kauan tuo
kostonhimoinen vartija aikoi pysyä toimessaan, mutta päättäen sen
vääryyden suuruudesta, jolla hän oli valasta loukannut, siitä
täsmällisyydestä, joka ilmeni sen vartioimisessa, ja siitä hurjasta
vimmasta, jota se oli hyökkäyksessään osoittanut, ei hänellä ollut
syytä odottaa, että se pian väsyisi virkaansa. Noissa hedelmällisissä
vesissä hän tiesi sen löytävän runsaasti syömistä, jättämättä
vahtipaikkaansa. Mutta vaikka nuo vedet uhkuivatkin merielämää,
täytyi hänen katkerin mielin myöntää ne perin tyhjiksi laivoista.
Rannikkoalusten oli tapana pysytellä kaukana maasta tällä

kohdalla rantaa salakarien ja hankalain merivirtain takia. Tästä
saaresta ei tosin ollut kuin noin puoli penikulmaa rantaan ‒ hänelle
helppo uimamatka tavallisissa olosuhteissa. Mutta vaikka hänen
vartijansa olisikin ollut poissa näkyvistä, ei hän olisi tuntenut mitään
halua uhmailla jättiläishaikaloja, jotka vaaniskelivat noissa
saaristosalmissa. Alttiina auringon kuumimmalle paahteelle ‒ kallio
hänen ympärillään tuntui epämiellyttävän kuumalta hänen
koskettaessaan ‒ hän ihmetteli, kuinka kauan kestäisi, kunnes helle
ja jano niin valtaisivat hänet, että hänen jalkansa sortuisivat hänen
painonsa alla ja hän suistuisi odottavan vihollisensa kitaan. Tässä
suhteessa hän kuitenkin pian rauhoittui huomatessaan, että aurinko
hyvin pian kulkisi kallion harjan yli ja jättäisi hänet varjoon. Mitä
kuumuuteen tulee, oli hän joltisessakin turvassa seuraavaan
aamuun. Mutta sitten, jos sää yhä pysyisi kauniina, kuinka hän
kestäisi aamupäivän pitkän, sietämättömän helteen, ennenkuin
aurinko taas painuisi kallion taa?
Hän alkoi rukoilla itselleen myrskyä ja pilvien verhoamaa taivasta.

Mutta tähän hän pysähtyi käsittäen pulmallisen tilansa. Jos nousisi
myrsky, tulisi se tähän vuoden aikaan luultavimmin kaakosta, ja
silloin jo ensimäiset kohoavat vedet ahmaisisivat hänet ylävältä
paikaltaan. Hän päätti nopeasti, että on parasta rukoilla vain yleisesti
eikä rohjeta esittää vaarallisia ehdotuksia kaitselmukselle.
Vaistomaisesti kopeloiden taskussaan hän veti esille lionneen,

tippuvan tupakkakukkaronsa ja laatikon märkiä tulitikkuja.
Jälkimäinen sisälsi muutamia vahatikkujakin, ja hänellä oli hämärä
toivo, että nämä huolellisesti kuivattuina ja oikein käsiteltyinä kenties
vielä syttyisivät. Hän levitteli ne tupakan kanssa kuumalle kalliolle
jalkainsa väliin. Häneltä oli tuhon mukana hukkunut piippu, mutta
taskussa oli kirjeitä, joista hän niiden kuivuttua tuumi kiertää
savukkeita. Tämä suunnitelma antoi hänelle jotakin tekemistä ja
auttoi näin kuluttamaan tuon raskaan iltapäivän. Mutta lopulta hän
huomasi, ettei ainoakaan tikuista saanut aikaan edes sähinääkään.
Vihaisena hän heitti niiden hyödyttömät jäännökset mereen.
Yö tuli äkkiä kuten aina näillä leveysasteilla, ja kuutamo lumosi

pitkät mainingit niin tyyniksi kuin kuvastin. Koko yön valas ui
edestakaisin kallion edustalla, kunnes sen liikkeiden muuttumaton
yksitoikkoisuus alkoi hypnotisoida vankia, joka käänsi silmänsä
kallioseinämään päin päästäkseen sen vaikutuksesta. Hän oli
kuolemantuskassa, peläten vaipuvansa uneen uupumuksessaan ja
putoavansa syvennyksestään. Hänen jalkansa olivat pettämäisillään
hänen allaan, eikä komerossa ollut tilaa hänen istahtaa tai edes
kyyristyä vähänkään mukavasti. Vihdoin epätoivoissaan hän päätti
uskaltaa laskea jalkansa riippumaan yli reunan, vaikka vihollinen
silloin voisi niihin ulottua, jos rohkenisi vielä yrittää tuollaista hurjaa
hyppyä ilmaan. Heti kun hän istahti tähän asentoon, ui se
lähemmäksi ja silmäili häntä sanomattoman ilkeästi. Mutta se ei
yrittänyt uudistaa lentävää hyökkäystään. Gardner näki selvästi, että
se ei halunnut toista samanlaista rajua yhteentörmäystä kallion
kanssa.
Vihdoin tuo loputon yö sittenkin päättyi. Kuu oli jo kauan sitten
hävinnyt kallion taa, kun taivaan samettimainen purppura alkoi
ohentua ja jäähtyä, tähdet kalveta ja sammua. Sitten leimahti meren
yli pilvettömän troopillisen aamunkoiton ääretön komeus, ja vetten
välkkyvä pinta näytti kallistuvan aurinkoa vastaanottamaan. Gardner
kokosi kaikki uupuneet voimansa kohdatakseen sen tulikokeen,
jonka tunsi olevan edessään.
Paremmin siihen varustautuakseen hän riisui päältään kevyen

takkinsa ja nuoranpätkillä, jotka löysi taskustaan, laski sen veteen ja
liotti siellä perinpohjin. Valas tuli nuolena katsomaan, mitä hän
puuhasi, mutta hän veti märän takkinsa ylös, ennenkuin valas ehti
siihen tarttua. Hän tunsi, että tämä aate oli tosiaankin mainio
keksintö, sillä pitämällä päätään ja ruumistaan hyvin märkinä, hän
voisi kestää melkein mitä kuumuutta tahansa, ja kun samalla
imeytyisi vettä hänen sisäänsä, saattoi hän toivoa edes hetkeksi
torjuvansa janon tuottamaa ääretöntä tuskaa.
Mutta leppyvän kohtalon määräyksestä hänen koettelemuksensa

oli pian päättyvä. Noin yhdeksän tienoilla aamulla alkoi jostakin
saaren takaa kesken hiljaisuutta kuulua rämeätä, hidastahtista
jyskytystä. Gardnerin korvissa se oli suloisinta soittoa. Pian hän oli
kiskaissut yltään kevyen paitansa ja piteli sitä innokkain käsin. Vielä
hetkinen ‒ ja vahva neljänkymmenen jalan moottorialus tuli näkyviin.
Se oli noin sadanviidenkymmenen yardin päässä ja piti aika melua.
Mutta Gardner karjui kovaa ja liehutti paitaansa ilmassa, ja niin
hänen onnistuikin herättää aluksen huomiota. Se kääntyi kalliota
kohti, mutta pian moottorin ääni lakkasi kuulumasta, ja se kääntyi
taas poispäin. Luotsi oli huomannut Gardnerin vartijan.
Aluksessa oli kolme miestä. Eräs heistä puhutteli vankia.

"Mikä hätänä?" kysyi hän lyhyesti.
"Minä ammuin eilen tuon pedon poikasen", vastasi Gardner, "ja se

murskasi veneeni ja ajoi minut tänne kalliolle."
Laivassa oltiin hetken aikaa ääneti, sitten kapteeni vastasi:
"Kuka vain etsii ikävyyksiä, löytää niitä tavallisesti alkamalla

kujeilla 'murhavalaan' kanssa."
"Olen kyllä itsekin jälkeenpäin ajatellut, että tein erehdyksen",

sanoi Gardner kuivasti. "Mutta se tapahtui eilisaamuna se, ja nyt
olen melkein lopussa. Tulkaa ottamaan minut pois."
Laivassa pidettiin lyhyt neuvottelu. Sillä välin valas yhä jatkoi

vahtikulkuaan kallion edustalla, ikäänkuin ei sellaisia laitoksia kuin
neljänkymmenen jalan moottoriveneitä kannattaisi huomatakaan.
"Teidän täytyy pysytellä siellä vielä vähän aikaa", huusi kapteeni,

"kunnes käymme hakemassa satamasta valaskiväärin. Meillä on
kyllä iso pyssy täällä, mutta on liian uskaliasta käydä semmoisella
valaan kimppuun, sillä jos emme ensi laukauksella tee siitä loppua,
pirstoo se tämän aluksen kymmenessä sekunnissa. Tunnin päästä
palaamme ‒ älkää siis hätäilkö."
"Kiitoksia!" sanoi Gardner, ja laiva hävisi kaukaa kaartaen saaren

taakse.
Vangitulle miehelle tämä tunti tuntui kauhean pitkältä, ja hänellä oli

syytä siunata viileätä likomärkää takkiaan, kunnes hän taas kuuli
moottoriveneen jyskytystä vankilansa takaa. Tällä kertaa se heti
tultuaan näkyviin suuntautui suoraan valasta kohti. Gardner näki sen
sulavasti liukuessa yli tyynen ulapan, että sen kokassa oli omituinen
ampuma-ase ‒ jonkinlainen lyhyt, isosuinen kivääri, jota voi tapin
varassa kääntää. Valas huomasi nyt, että alus laski suoraan sitä
kohden. Se pysähtyi väsymättömässä vartiokulussaan ja silmäili
laivaa uhmaten, epäröiden, tehdäkö hyökkäys vai eikö.
Laiva peruutti potkureillaan, kunnes se pysähtyi, kapteenin

samalla tähdätessä keulassa olevalla aseella. Valtava laukaus
kajahti. Hirviö lennätti itsensä puoleksi ylös vedestä ja putosi sitten
takaisin hirveästi läiskähtäen. Hetken se kieppui hurjana
puoliympyrässä, sitten ryntäsi päin kalliota, törmäsi sitä vasten ja
painui hitaasti rantakarille noin kahden sylen syvyyteen.
"Onko vettä runsaasti kallioonne asti?" kysyi kapteeni laivan

hitaasti lähestyessä.
"On kyllä", vastasi Gardner kompuroiden kankeasti alas

komerostaan seistäkseen valmiina kiipeämään kannelle.
Hämäränpeikko.
Risteillessään purppurahohteisessa iltahämyssä tuuhealehtisten

varjostavain oksain alla hämäränpeikko ajatteli yksinomaan hyttysiä.
Kultaisen kesäpäivän pitkät hiljaiset hetket se oli nukkunut hauskasti
riippuen käyristyneen laudan reunasta korkealla vanhan ladon
varjoisan kurkihirren alla tuolla niityllä. Siellä oli samalla tapaa
riippunut muitakin ruskeita lepakoita sen vieressä pitkien käyrien
kynsiensä kannattamina ja samoin kuin sekin kainosti kietoutuneina
kokoontaitettujen siipiensä tummaan silkinhienoon kalvoon. Se oli
yökköjen yleisesti suosima makuusuoja, tuo hämärä katonharjan
alusta, sillä käyristyneen laudan reuna oli sopiva paikka, mihin voi
itsensä kiinnittää; sentähden siellä oli suvaittu jonkun verran
ahtautta. Kerta toisensa perästä joku lepakoista oli tuntenut olevansa
likistyksissä ja herännyt, vikissyt ja pistänyt sivukumppaniaan
siipensä luisella kyynärpäällä ja toruskellut tyytymättömänä heikolla
äänellä ‒ heikolla, mutta ohuen karkealla ja narisevalla äänellä, joka
kuului siltä kuin olisi vetänyt kellorämää käyntiin.
Peikko itse oli sattunut roikkumaan rivin äärimmäisessä päässä,

lähinnä päädyn leveätä rakoa, josta pääsi suoraan ulkoilmaan, ja oli
useasti ollut vähällä irtautua orreltaan, joten sen osalle oli joutunut
tavallista enemmän heräilemistä, tungeksimista ja kellonnarinaa.
Kerran tai pari se oli tämän tavattoman valveillaolon aikana
häiriintynyt nähdessään ison rotan, joka vaanien hiiviskeli pitkin
paksua hirttä sen alla ja kiiluili ylös sitä kohden armottomilla
lasimaisilla silmillään. Se inhosi rottia, mutta tietäen olevansa
hyvässä turvassa tämän ulottuvilta se ei ollut hätääntynyt. Oli vain
kietoutunut siipiinsä ja nukahtanut jälleen vielä vihollisen
katsellessakin. Niin oli päivä sittenkin kulunut aika hauskasti.
Iltapäivän tultua se oli herännyt useita kertoja, kavunnut lepatellen

päätyraon luo ja tarkastellut ilmaa, kunnes vihdoin, kun aurinko oli
melkein painunut matalain kukkulain taa joen toiselle puolelle, se oli
tunkeutunut raosta läpi ja sukeltanut kultasinipunervaan hämärään.
Kymmenessä minuutissa makuusuojan kaikki muutkin asukkaat
olivat sitä seuranneet, ja vanhan ladon kurkihirren alusta oli jäänyt
tyhjäksi.
Kummannäköinen olento se oli, tuo pieni ruskea yölepakko ‒

linnun ja hiiren ja peikon sekoitus, hullunkurinen ja kuitenkin kaamea
‒ melkein kuin pikku paholainen, joka torkkui auringonvalon hetket ja
heräsi iltahämärissä oikullisiin, kummallisiin toimiin. Sen mitätön
ruumis, joka oli erinomaisen hienon, lyhyen, ruskean karvan
peitossa, riippui kahden suunnattoman ison pikimustan kalvosiiven
välissä. Tämä kalvo, joka oli joustavampi kuin paras kumi, oli
pingotettuna tavattoman pitkiksi kehittyneiden käsivarren- ja
sormenluiden päälle kuin silkki sateenvarjon kehykselle. Molemmat
siivet yhtyivät hännän puolella ja liittyivät myös hentoihin
takajalkoihin polveen asti, joka näytti kääntyvän väärään suuntaan.
Tukevien lapaluiden välissä oli omituinen, pieni, muodoton pää ‒
pystynenä, kummallisen leveä ja väärä suu, isot litteät korvat ja
pienet helmimäiset ilkeästi välkkyvät mustat silmät.
Niin kömpelö ja eriskummainen kuin hämäränpeikko olikin

heiluessaan orressaan tai kiivetessään ylös lautaseinää, esiintyi se
heti, kun oli pujahtanut illan hämyyn, perin ketteränä, vaikka yhä
vielä fantastisena olentona. Kun sillä oli niin laajat ja notkeat siivet,
ettei mikään samanpainoinen lintu vetänyt sille vertoja, olivat sen
liikkeet ilmassa ihmeellisen nopsat. Lentäen täyttä vauhtia suorassa
viivassa se saattoi yhtäkkiä pudottautua kuin kivi tai ampua ylöspäin
kohtisuorasta entisestä suunnastaan kuin heittokoneen
lennättämänä. Pyörryttävä ja hämmentävä risteileminen tuntui
olevan sen luontainen kulkutapa, ja se osasi väistää niin, että tuotti
häpeää varpushaukallekin. Ja se olikin hyvä asia, sillä se pyydysti
liiteleviä, tanssivia hyttysiä ja muita nopeakulkuisia hyönteisiä, ja
äkkiä kimppuun hyökkäävät pöllöt olivat sen erikoisia vihollisia. Tänä
iltana sen ladellessa tuoksuavien puiden ympärillä veden reunalla oli
ilma, jossa ei tuulenhenkeäkään tuntunut, täynnä hyönteisiä ‒
hyttysiä, varhaisia yöperhosia ja ensimäisiä harhailevia turilaita.
Nälkäinen kun oli, se ahmi kaikki, mitä näki. Mutta illan pimetessä,
kun jo pahin nälkä oli poissa, kävi se nirsommaksi. Se antoi monen
helposti saatavan herkkupalan luiskahtaa aivan huuliltaan ja
huvikseen lepatteli pyydystäen jotakin melkein saavuttamatonta.
Kerran tarkalla näköaistillaan huomatessaan korkealla lentävän
perhosen kaukana puunlatvain yläpuolella vaaleata sinipunervaa
taivasta vasten se ampui ylöspäin nopeana kuin ajatus, sieppasi
saaliin aivan liitelevän yökehrääjän nokan alta ja hävisi, ennenkuin
pettynyt lintu kykeni tajuamaan, mikä sen edelle oli ehtinyt. Toisen
kerran pudottautuen kuin luoti se tempasi turilaan taipuvalta
ruohonkorrelta, herättäen raivoisaa katkeruutta päästäisessä, joka oli
vaaniskellut hyönteistä ja juuri aikonut hypätä sen kimppuun.
Luultavasti peikon silmät, joille hämy oli kirkas kuin kristalli, olivat
huomanneet hiiviskelevän päästäisen ruohikossa, ja sille tuotti kai
omituista iloa temmata tältä saalis. Itse vanhat tornipääskysetkin
joskus pettyivät tällä tavoin, kun eksyttävä varjo liihoitteli niiden ohi ja
jo melkein saavutettu perhonen salaperäisesti hävisi.
Kun sinipunerva valo sammui taivaalla, jätti hämäränpeikko

niittynsä ja lensi myötävirtaa kentän ja pensasaidan yli tilavaan
puutarhaan, missä tuuheiden puiden keskellä oli nurmea ja
kukkalavoja ja avarakuistinen talo. Täällä lempeä kesäyö loihti esiin
huumaavaa tuoksua kasteen kostuttamista ruusuista ja leukoijista,
japanilaisista liljoista ja höysteisistä neilikoista, ja tänne
hunajantuoksun houkuttelemina yöhyönteiset riensivät parvittain.
Pitkin leveätä käytävää puutarhan perällä veden rannalla kasvavien
puiden alla kävelivät muuan mies ja tyttö edestakaisin, tytön
valkoisen hameen vienosti hohtaessa varjojen keskellä.
Tässä miellyttävässä paikassa liittyi peikon seuraan toinen pieni

ruskea yökkö, naaras, kenties sen aviokumppani, ainakin sen
leikkitoveri. Se ei vielä ole kyllin ilmaissut yksityiskohtaisia
salaisuuksiaan ja kotitapojaan, jotta kykenisimme tässä kohden
väittämään mitään varmaa. Vähän aikaa nuo kaksi näyttivät
joutessaan pistävän ilmassa tanssiksi kierrellen toistensa ympäri,
ylitse ja alitse ja kerran toisensa perästä äkkiarvaamatta lentäen
erilleen pitkille pyörryttäville retkille yhtyäkseen erehtymättä taas
jossakin kohtauspaikassa yläilmoissa.
Naaras lensi vähemmän kevyesti, vähemmän oikullisesti kuin

peikko itse; ja jos joku olisi sen nähnyt läheltä ja hyvässä valossa,
olisi hän huomannut, että niin leikkisä kuin se olikin, oli se mitä
uskollisin ja hellin pikku äiti, joka kantoi mukanaan kahta
pienokaistaan kaikessa karkelossakin. Jollakin omituisella tavalla
pienokaisten onnistui niin varmasti pidellä kiinni sen kaulasta, ettei
vinhimmissäkään pyörähdyksissä, huimimmissakaan
äkkilennähdyksissä niillä ollut vaaraa pudota. Mutta varmaan se oli
vilkkaanpuoleinen kokemus poikasille, jotka olivat vielä niin nuoret,
ettei niitä uskaltanut jättää kotiin latoon, missä vaaniva hiiri saattoi ne
löytää.
Kesken niiden leikkiä lennähti jostakin kaukaa laajasiipinen

äänetön olento niiden kimppuun. Kaksi tavattoman isoa, ihan
pyöreätä silmää kiilui räpäyttämättä, kalpeahohteisina niitä kohden,
ja suunnattomat kynnet, ilkeästi kourien, tuijottivat niitä suunnalta ja
toiselta hirveän hiljaisuuden vallitessa. Sekä peikon että pikku äidin
onnistui päästä näitä kourivia kynsiä pakoon; niin salamannopeasti
ne väistyivät, että pöllön hyökkäys tuntui puhaltaneen ne kuin lehdet
syrjään. Silmänräpäyksessä ne hävisivät syvälle oksien keskelle, ja
pettynyt pöllö viuhtoi eteenpäin hakemaan vähemmän petollista
saalista.
Muutaman hetken kuluttua yököt lepattivat taas esille. Mutta

vaikka ne eivät olleetkaan masentuneet, ymmärsivät ne, että
varovaisuus oli tarpeen vihollisen vielä ollessa lähitienoilla. Siksi ne
siirtyivät leikkimään puutarhan alapäähän, missä mies ja tyttö
kävelivät, ja alkoivat kierrellä ja tanssia näiden muihin mietteisiin
kiintyneitten ympärillä. Ihmisolennot olivat niiden mielestä
vaarattomia ja oikein hyödyllisiäkin pöllöjen pelättimenä.
Äkkiä, peikon hämmästykseksi, tyttö kirkaisi heikosti ja kietaisi

joutuin kevyen silkkihuivinsa kauniin päänsä ympärille.
"Ai", huudahti hän hermostuneesti, "tuossa on taas tuollainen

kauhea yökkö, joka pyrkii hiuksiini!"
Mies nauroi hiljaa ja veti hänet itseään lähemmäksi.
"Pieni hupakko", sanoi hän, "ei yökköä saisi viekoitelluksi

sinunkaan tukkaasi! Sillä on niin huono maku, että se pitäisi tukkaasi
erittäin vastenmielisenä."
"Mutta saattaisihan se vahingossa eksyä sinne", väitti tyttö silmien

pelokkaina seuratessa miehen käsivarren suojasta kahden tanssivan
varjon liikkeitä. "Tiedäthän, että ne ovat melkein sokeita. Ja kun olin
pikku tyttö, kertoi hoitajani, että jos joskus yökkö pääsisi hiuksiini, ne
täytyisi leikata kokonaan pois, sillä se olisi niin sotkeutunut niihin,
ettei sitä millään keinoin saisi irti."
"Hoitajasi on nähtävästi tiennyt tavattoman paljon asioita, joissa ei

ole perää", vastasi mies. "Säästät itseltäsi paljon huolta kesä-iltoina,
rakkaani, jos pidät mielessäsi, että yököt ovat mahdollisimman
kaukana sokeudesta. Ne ovat uskomattoman tarkkanäköisiä, eivätkä
koskaan mene harhaan, vaan lentävät ja väistävät tarkemmin kuin
mikään lintu. Kumpainenkin noista pikku veijareista osaisi temmata
hyönteisen pienen miellyttävän nenäsi päältä hipaisemattakaan
sinua siivellään."
"Vai niin!" sanoi tyttö huokaisten helpotuksesta. "Mutta minä en
niistä sittenkään pidä. Jospa ne menisivät pois!"
"Niinkuin koko maailma, ne rientävät täyttämään pienimmänkin

toivosi", vastasi mies naurahtaen taas, sillä tytön lausuessa viime
sanat sekä peikko että sen leikkitoveri liitelivät pois ja hävisivät
puitten latvain sekaan.
Se ei johtunut siitä, että ne olisivat ymmärtäneet ihmiskieltä tai että

niiden herkät hermokeskukset olisivat saaneet kaukovaikutteisen
viestin tytön kauhuntunteesta. Ei ollenkaan. Syynä oli
yksinkertaisesti se, että pikku äiti oli väsynyt kaulassaan riippuvien
vauvojen painosta ja lentänyt etsimään turvallista oksaa, jonka
varaan ne voisi kätkeä muutamaksi hetkeksi.
Korkealla erään hongan tummassa latvassa sai kuppimaisesti

kovertunut ontelo haaraantuneessa oksassa pideltäväkseen nuo
kaksi pienokaista, jotka jonkin äidiltä saamansa ohjeen mukaisesti
litistivät pienet olentonsa puun kuorta vasten pitäen kiinni sen
karheudesta. Siellä niitä ei voinut mikään vaara uhata, tuumi pieni
äiti. Niin se jätti ne lepuuttaakseen siipiään vielä jonkun hetken
vapaassa lennossa ja nauttiakseen taas muutaman hyttysen ja
perhosen. Peikko oli katsellut, kuinka toinen pani pienokaisensa
oksalle, ja lensi nyt kevein mielin yhdessä sen kanssa hankkimaan
muonaa kukkalavoilta.
Tuskin viisi minuuttia ne olivat olleet poissa, kun pikku emo äkkiä
sai päähänsä, että vauvat kaipasivat sitä. Korkeassa kaaressa se
nopeasti kiiti takaisin männyn latvaan, ja peikko, epäröityään hetken,
seurasi sen kintereillä.
Sattumalta oli muuan kärppä, julmat silmät punaisina raivosta ja
verenhimosta, pyydystämässä samassa hongassa. Se oli juuri
kadottanut oravan jäljet, jota oli seurannut niin läheltä, että oli jo
pitänyt sitä omanaan. Se oli jo melkein kuvitellut hampaittensa
olevan pienen raksuttajan kurkussa, kun jonkin yöllisen ihmeen
kautta ‒ villieläinten maailmassa yö on ihmeitä täynnä ‒ saalis ja
jäljet hävisivät. Se oli tapahtunut hongassa, ja raivoisa metsästäjä
juoksenteli kaikkialla puussa kadonneita jälkiä hakemassa päättäen
olla antamatta sisustaan perään. Se juoksi notkeana ja vinhana kuin
käärme pitkin sitä korkeata oksaa, jonka erääseen uloimpaan
haarukkaan pikku yökkö oli jättänyt pienoisensa.
Hämäränpeikko ei koko lyhyenä elinaikanansa ollut joutunut

todelliseen erimielisyyteen minkään pelottavamman kuin suuren
yöperhosen tai turilaan kanssa. Se tiesi hämärästi, mikä
vastustamaton ja kauhea hirviö oli tuo pitkä tumma hahmo oksalla;
kuitenkaan se ei epäillyt. Kärppä sai kummakseen vasten
naamaansa ankaran sivalluksen kovasta siivenkärjestä. Heikosti
kiljahtaen se hyppäsi ylöspäin puolet mittaansa haukkaamalla
tavoittaen röyhkeätä rauhanrikkojaa. Mutta sen pitkät valkoiset
hampaat tapasivat vain ilmaa, ja se oli vähällä menettää
tasapainonsa. Toinnuttuaan, raivosta puuskuen, se näki takanaan,
melkein ulottuvillaan tumman pienen lepattavan varjon, joka näytti
ryömivän oksaa pitkin kuin haavoittunut yökehrääjä. Vetäen itsensä
koukkuun yhtä notkeasti kuin ankerias se syöksyi tulenliekin tavoin
röyhkeän pienen varjon kimppuun. Mutta juuri silloin varjo hävisi, ja
muutaman jalan päässä oksan alapuolella se näki hämäränpeikon
rauhallisesti lentelevän edestakaisin. Kärpän kapeaväliset silmät
hohtivat kuin palavat hiilet, ja se kiristeli pitkiä valkoisia hampaitaan
häpeästä, kun oli joutunut kurjan yölepakon ivattavaksi. Mutta sillä
välin oli pieni äiti rauhassa korjannut taas kaulalleen lystilliset
vauvansa ja liidellyt niiden kanssa tiehensä pimeyden halki.
Toistaiseksi se oli saanut kyllikseen tämäntapaisesta
vallattomuudesta; nyt se ajatteli vain, että oli vietävä pienoiset
turvalliseen soppeensa ladon katon alle, missä saisi niitä imettää,
nuolla niiden silkkistä karvaa ja puhdistaa niiden hentojen pikku
siipien hienoja kalvoja kuljettamalla niitä varovasti huultensa välissä.
Jäätyään taas yksikseen hämäränpeikko, kenties kiihtyneenä ja

uhkarohkeana onnistuneesta seikkailustaan kärpän kanssa, joutui
kohta uuteen kokeeseen. Aivan talon edessä se ajoi takaa suurta
perhosta, joka lensi uskomattoman nopeasti. Kovassa hädässään
tämä kiiti avoimesta ikkunasta pimeään huoneeseen. Peikko seurasi
rohkeana. Se sai pakolaisen kiinni, kun tämä löi kattoa vasten.
Samassa hetkessä palvelija sulki ikkunan. Sitten, huomaamatta
tunkeilijaa, hän meni ulos ja sulki oven.
Luullen pääsevänsä ulos yhtä helposti, kuin oli tullut sisään, lensi
peikko kiivaasti kalpeavälkkeistä lasia vastaan. Se huumaantui
hiukan ja hämmästyi aika lailla. Uudelleen ja vielä kerran se koetti
läpäistä kovaa, näkymätöntä estettä, mutta ei sokeasti eikä kauhusta
kiihkeänä, kuten lintu olisi tehnyt. Sillä pysyi pää selvänä tässäkin
säikähdyttävässä ja odottamattomassa kohtauksessa. Sen tarkka
näkö erotti ensi hämmästyksestä saadun täräyksen perästä lasin
sen takaisesta ilmavasta tilasta, ja tyynesti se luopui yrittämästä
mahdotonta. Sitten se rupesi tarkasti tutkimaan huoneen joka
loukkoa ja nurkkaa, mutta niin täsmällinen se nytkin oli näkönsä ja
lentonsa puolesta, että vaikka huone oli täynnä kaikenlaisia
pikkukatuja, ei sen siipien liike häirinnyt mitään. Se meni joka
huonekalun alle, joka kuvan taakse ja tutki väsymättömän
huolellisesti tulenvarjostimen, joka oli kesäksi pantu takan eteen.
Tämän puuhansa ohella se löysi odottamattoman paljon erilaisia
hyönteisiä eikä suinkaan ollut niin hätääntynyt, ettei olisi ahminut
joka makupalaa, mikä sen osalle sattui.
Yö kului tähän tapaan tosin hieman levottomasti, mutta ei

yksitoikkoisesti. Kun aamuhämärä hiipi ikkunasta sisään ja väri alkoi
palata loistavien kurjenpolvien kukkalavoille, silloin peikko heitti
turhan haeskelunsa, vaikka ei suinkaan epätoivoisena. Päivä oli sille
makuuaikaa. Ripustautuen mukavasti raskaiden verhojen
laskokseen huoneen toisessa päässä se nukahti yhtä filosofisen
rauhallisena, kuin jos olisi ollut laudallaan vanhan ladon
katonharjassa.
Muutamia tunteja myöhemmin kaksi sisäkköä tuli huoneeseen

alkaen sitä siivota. Silloin he ottivat alas verhotkin. He puistelivat
niitä huolimattomasti, ennenkuin taittoivat ne kokoon, ja heidän
kauhukseen putosi niistä esille hämäränpeikko.
Nähdessään tämän hirviön, joka oli melkein neljä tuumaa pitkä, he

päästivät kimeän kirkunan, ja sen kuultuaan riensi sinne sama mies,
joka oli kävellyt puutarhassa tytön kanssa edellisenä iltana. Hänellä
oli ratsastushousut jalassa ja kintaat käsissä. Vasta puoleksi valveilla
ja kovin suuttuneena siitä, että oli näin häikäilemättä herätetty, istui
peikko matolla siivet puoleksi levällään pienten mustien silmien
säihkyessä. Se ilmaisi mielipiteensä tytöille niin kiivaasti, kuin vain
kykeni, ja tämä kuului vähän siltä, kuin olisi vedetty hyvin isoa ja
hyvin puutteellisesti öljyttyä taskukellorämää.
"Hyvänen aika, Jane", huudahti mies, "luulin että olitte Gracen

kanssa kaivanut esille ainakin virtahevon, kun nostitte niin kamalan
äläkän! Luuletteko, että tämä pieni yökkö-raukka aikoo syödä
teidät?"
Hän kumartui ottamaan peikon lattialta, mutta pikku veitikka sähisi
niin kimakasti häntä vastaan ja puraisi häntä niin uhmaavasti, että
hän iloitsi paksuista kintaistaan. Palvelijattaret tirskuivat.
"Näettekös, herra?" sanoi Jane rohkeasti. "Kyllä se söisi meidät,

jos saisi; se on niin villi."
"Se on tosiaankin urhea pikku paholainen", vastasi mies nostaen

sen varovasti kinnaskourassaan ja vieden sen ikkunalle.
Peikko oli nyt ihan hereillä, ja sen "kellonveto" oli kiukusta

rämeätä, kun se oli vangittuna miehen kädessä. Ikkunan ääressä
mies laski sen vapauteen. Täysi päivänpaiste häikäisi sitä, mutta
sulkien silmänsä hiuskarvan levyiseksi raoksi, se erotti maiseman
aivan selvästi. Silmänräpäyksessä se heittäytyi ilmaan, ja
seuraavassa se jo lenteli lähimpäin puunoksien keskellä. Pysytellen
niin tarkoin kuin mahdollista puitten välissä se suuntasi matkansa
veden rannalle ja sitten ketojen yli vanhalle ladolle. Parin minuutin
kuluttua se levollisesti ripusti itsensä nukkuvien kumppaniensa
viereen katonharjan lämpimään ruskeaan hämyyn.
Tavallisissa oloissa peikko nyt olisi jäänyt nukkumaan iltaan asti.

Mutta tämän vuorokauden oli kohtalo säätänyt sille monivaiheiseksi.
Kapealla ylimmäisellä orrella, muutaman jalan päässä alapuolellaan,
se huomasi eilisiltaisen leikkitoverinsa, pikku äidin kahden lapsensa
kanssa. Tämä oli laskenut ne hirren sileälle pinnalle siksi aikaa, kun
itse järjesteli ulkoasuaan, mikä puuha on yhtä tärkeä yökölle kuin
hienoimmalle kissalle. Hämmästyttävän taitavasti se raappi
korviensa taustoja kynsiin päättyvillä siivillään ja kampasi karvoja
ruumiinsa näennäisesti saavuttamattomissa osissa. Sitten se otti
siipiensä kalvot, ensin toisen ja sitten toisen, oikoi ne, tarkasti niitä,
veti ne hampaittensa välitse ja nuoli niitä, kunnes ei enää voinut
syntyä epäilystäkään niiden puhtaudesta.
Tämän puuhan aikana lensi muuan pääskynen savipesästä

räystään alta vinhasti kattoa kohti ajaen takaa isoa sinipunervaa
mehiläistä. Epätoivoinen hyönteinen vältti takaa-ajajansa juuri
kurkihirren alla ja syöksyi alaspäin orren ohitse melkein sipaisten
pieniä yökköjä mennessään. Pääskynen lensi huolimattomasti sen
perästä ja teki enemmänkin kuin vain hipaisi noita pieniä kömpijöitä.
Se näet riipaisi niitä niin kiivaasti, että ne luisuivat pois orrelta. Vielä
lentoon oppimattomina ne kuitenkin levittivät hennot siipensä ja
putosivat lepatellen kuin kaksi kuihtunutta tammenlehteä lattiaan.
Ladon lattialla oli onneksi paksulta viime vuoden heinien jätteitä ja

muita roskia, niin että pienokaiset putosivat pehmeälle eivätkä
loukkaantuneet. Mutta ne joutuivat kauas erilleen, kuten kahden
lentelevän lehden olisi käynyt. Emo, joka onnettomuuden sattuessa
oli melkein kietoutuneena siipiensä laskoksiin, irroitti itsensä rajulla
liikkeeltä ja pyyhälsi alas niiden perästä. Silloin peikko, joka oli viime
seikkailuistaan käynyt yritteliääksi, tuli risteillen sen jäljestä
katsomaan, olisiko mitään tekemistä.
Sitä kyllä oli, vieläpä siekailematta. Suuri rotta, joka asui ladon
lattian alla, oli juuri tulossa kolostaan. Se luuli nähneensä jonkin
putoavan ja vaikkei se tiennyt, mitä se oli, tapsutti se esille hyvin
toivorikkaana. Sen mieleen johtui, että ehkä tuo oli nuori pääskynen,
joka putosi tai tungettiin ulos pesästään, ja se piti nuorista
pääskysistä vaihteen vuoksi.
Äkkiä sen huomion käänsi toisaalle kevyt isku päähän. Yökkö oli
nähtävästi melkein pudonnut sen selkään. Rotta ei suuttunut;
päinvastoin se tunsi tavatonta mieltymystä. Se ei ollut koskaan
syönyt yökköä, vaikka usein oli halunnut, ja nyt näytti tulleen hyvä
onni, sillä tuo yökkö oli nähtävästi saanut vamman tai sairastunut.
Rotta hyppäsi sitä kohti. Tosin yökkö luiskahti rotalta, mutta vähältä
piti, ja se lepatteli vielä heikosti melkein rotan ulottuvilla. Yhä
uudelleen rotta hypähti ylöspäin, ja pitkät valkoiset hampaat
loksahtivat yhteen ilkeästi narskuen, mutta saamatta mitään, kunnes
se vihdoin huomasi olevansa taas nurkassa reiän luona, josta juuri
oli tullut. Silloin rotan kiusaksi heikosti lepatteleva olento, joka oli
tuntunut olevan melkein sen kynsissä, kiiti voimallisilla siivillään pois
kattoon, samalla kuin toinen yökkö kohosi kaarrellen keskeltä lattiaa
kaksi pienokaista kaulassaan.
Hämillään ja suutuksissaan rotta hiipi ruohikkoon saamaan

lohdutusta kepeäjalkaisista heinäsirkoista, kun taas hämäränpeikko
voitonriemusta paisuen liiteli takaisin korkealle orrelleen.
Seikkailtuaan pöllöjen, kärppien, perhosten, ihmisten ja rottien
kanssa se tunsi tavallisen uneliaisuutensa haihtuneen. Siksi se ryhtyi
siistimään itseään niin perinpohjaisen tarkasti, kuin sopi tällaisia
urotöitä suorittaneelle ruskealle yökölle.
Kun eversti tuli Gallagherin leirille.
Gallagherin leirijoukko oli pieni ‒ kahdeksan miestä vain, paitsi

päällikköä ja keittäjää.
Se metsälohko, jota nämä kaatoivat, oli syrjäinen ja rajoitettu ‒ se

pieni laakso, mistä raju Ottanoonsis-joki saa alkunsa lammikosta,
jolle puunhakkaajat ties mistä syystä ovat antaneet nimen "Kaksi
järveä." Tänään, jouluaattona, oli leirissä ollut nurinaa; sitä ei iso Tim

Textbook Junk Drawer Geometry 50 Awesome Activities That Don T Cost A Thing Bobby Mercer Ebook All Chapter PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Textbook Junk Drawer Geometry 50 Awesome Activities That Don T Cost A Thing Bobby Mercer Ebook All Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Junk Drawer Geometry 50 Awesome

Activities That Don t Cost a Thing

Coding for Kids Python Learn to Code with 50 Awesome

Designing UX Forms Create Forms That Don t Drive Your

Cost Accounting, Global Edition Charles T. Horngren

Don t go crazy without me a memoir First Edition Lott

3264 and All That A Second Course in Algebraic Geometry

Geometry in a Fréchet Context A Projective Limit

Don t You See 1st Edition M K Moore

Don t You Know 1st Edition Moore M K

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 1 7/11/18 1:14 PM

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Cover design: Andrew Brozyna

Printed in the United States of America

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 2 7/11/18 1:14 PM

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 3 7/11/18 1:14 PM

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 5 7/11/18 1:14 PM

3 Fun Geometry Activities 109

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 6 7/11/18 1:14 PM

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 7 7/11/18 1:14 PM

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 9 7/11/18 1:14 PM

From the Junk Drawer:

paneling  Sandpaper (optional)

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 10 7/11/18 1:14 PM

The Math Behind It

Math for the Ages

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 11 7/11/18 1:14 PM

G eometry naturally lends itself to fun tools. Compasses, protractors, and

From the Junk Drawer:

 2 rubber bands  Scrap paper

 Scissors  Pushpin or thumbtack

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 1 7/11/18 1:14 PM

Step 2: Cut a piece of scrap corrugated cardboard approximately ½ inch wide

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 2 7/11/18 1:14 PM

Step 5: Place a sheet of paper on top of a larger scrap of corrugated

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 3 7/11/18 1:14 PM

The Math Behind It

Math for the Ages

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 4 7/11/18 1:14 PM

World’s Simplest Compass

From the Junk Drawer:

cards or recycled magazine covers)  Ruler

 Thumbtack or pushpin  Pencil

Step 1: Cut a 1-by-6-inch strip of heavy paper. Use a thumbtack or pushpin

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 5 7/11/18 1:14 PM

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 6 7/11/18 1:14 PM

The Math Behind It

Math for the Ages

Magnetic Triangle Flash Cards

From the Junk Drawer:

 Old cereal boxes, file folders, or  Magnets or magnet tape

construction paper  Magnetic surface

Equilateral: each side equal length (and all angles equal)

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 7 7/11/18 1:14 PM

Scalene: all sides of different lengths

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 8 7/11/18 1:14 PM

The Math Behind It

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 9 7/11/18 1:14 PM

This table summarizes the overlap of different types of triangles:

Math for the Ages

Junk Drawer Geometry_interior_final.indd 10 7/11/18 1:14 PM

From the Junk Drawer:

 Two pipe cleaners  Glue (optional)