Teaching and Researching: Speaking

2nd Edition Rebecca Hughes

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/teaching-and-researching-speaking-2nd-edition-rebec
ca-hughes/

Rebecca Hughes is Chair of Applied Linguistics and Head of the Centre for English Language Education at the
University of Nottingham, United Kingdom. She is the author of several publications including English in Speech and
Writing (1996), and Spoken English, TESOL and Applied Linguistics: Challenges for Theory and Practice (ed.) (2006).
Speaking is a dynamic, interpersonal process and
one that strongly influences how we are perceived by
others in a range of formal and everyday contexts.
Despite this, speaking is often researched and taught
as if it is simply writing delivered in a different mode.
In Teaching and Researching Speaking, Rebecca
Hughes suggests that we have less understanding
than we might of important meaning-making aspects
of speech such as prosody, gaze, affect, and the ways
speakers collaborate and negotiate with one another in
interaction.
CVR_HUGH5044_02_SE_CVR.indd 1
Teaching and Researching
Rebecca Hughes
Speaking
Teaching and Researching
Speaking
Rebecca Hughes
Second Edition
Second
Edition
Applied Linguistics in Action Series
Edited by Christopher N. Candlin & David R. Hall
Edited by Christopher N. Candlin & David R. Hall
Applied Linguistics in Action Series
This thoroughly revised and updated second edition
looks to the future of the field, offering:
• A new chapter on assessment, discussing ‘high
stakes’ oral language testing contexts such as
immigration
• New material considering access to spoken data via
the worldwide web and new technologies that allow
neurolinguistic insights formerly hidden from view
• Summaries and case studies to help the reader
understand how to approach researching speaking
and encourages practitioners to question the
models of speaking that they are using in their
classrooms.
Reviewing materials and assessment practices in the
light of current knowledge about spoken language,
and highlighting areas for new work and collaboration
between researchers and practitioners, this book will
be a valuable resource for anyone involved in language
teaching.
Cover image © Getty Images
www.pearson-books.com
14/9/10 11:52:12
Teaching and Researching Speaking
AP P LI ED LI NGU I STIC S I N AC TION

General Editors:

Christopher N. Candlin and David R. Hall

Books published and forthcoming in this series include:

Teaching and Researching Computer-Assisted Language Learning Ken Beatty
Teaching and Researching Autonomy in Language Learning Philip Benson
Teaching and Researching Motivation Zoltán Dörnyei and
Ema Ushioda
Teaching and Researching Reading William Grabe and
Fredricka Stoller
Teaching and Researching Lexicography R. K. K. Hartmann
Teaching and Researching Translation Basil Hatim
Teaching and Researching Speaking Rebecca Hughes
Teaching and Researching Writing Ken Hyland
Teaching and Researching Language and Culture Joan Kelly Hall
Teaching and Researching Language Learning Strategies Rebecca Oxford
Teaching and Researching Listening Michael Rost
Teaching and Researching
Speaking

Second Edition

Rebecca Hughes
PEARSON EDUCATION LIMITED
Edinburgh Gate
Harlow CM20 2JE
United Kingdom
Tel: +44 (0)1279 623623
Fax: +44 (0)1279 431059
Website: www.pearsoned.co.uk

First edition published in Great Britain in 2002

Second edition published 2011

© Pearson Education Limited 2002, 2011

The right of Rebecca Hughes to be identified as author

of this work has been asserted by her in accordance
with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.

Pearson Education is not responsible for the content of third party internet sites.

ISBN: 978-1-4082-0504-4

British Library Cataloguing in Publication Data

A CIP catalogue record for this book can be obtained from the British Library

Library of Congress Cataloging in Publication Data

Hughes, Rebecca.
Teaching and researching speaking / Rebecca Hughes. – 2nd ed.
p. cm. – (Applied linguistics in action series)
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-1-4082-0504-4 (pbk.)
1. Oral communication–Study and teaching. I. Title.
P95.3.H84 2010
808.5071–dc22
2010031600

All rights reserved; no part of this publication may be reproduced, stored

in a retrieval system, or transmitted in any form or by any means, electronic,
mechanical, photocopying, recording, or otherwise without either the prior
written permission of the Publishers or a licence permitting restricted copying
in the United Kingdom issued by the Copyright Licensing Agency Ltd,
Saffron House, 6–10 Kirby Street, London EC1N 8TS. This book may not be lent,
resold, hired out or otherwise disposed of by way of trade in any form
of binding or cover other than that in which it is published, without the
prior consent of the Publishers.

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
14 13 12 11 10

Set in 10.5/12pt Janson by 35

Printed and bound in Malaysia, CTP-KHL
To my mother, Alyna Hughes, 1918–2009
 Contents

Figure list xi
General Editors’ Preface xii
Acknowledgements xiv
Publisher’s Acknowledgements xv

Introduction 1

Section I Issues in teaching and researching speaking 3

1 Conceptual and historical background 5

1.1 Introduction 5
1.2 The skill of speaking 6
1.3 The nature of speech in contrast to writing 10
1.4 Where does speech fit in language studies? 17
Summary 27

2 The research space: paradigms and issues 29

2.1 Introduction 29
2.2 Classical research paradigms in relation to
researching speaking 29
2.3 Attitudes to speech data 33
2.4 The applicability of research approaches and frameworks
to the study of speech 36

vii
viii CONTENTS

2.5 Levels of analysis 38

Summary 47

Section II Issues for teaching and assessing speaking 49

3 Approaches, materials and the issue of ‘real’ speech 51

3.1 Introduction 51
3.2 What are our models and standards when
we teach speaking? 52
3.3 The evolution of materials to teach speaking 64
3.4 The current scene in materials to teach speaking 72
3.5 Bringing the skills together 77
Summary 79

4 Issues in assessing speaking 80

4.1 Introduction 80
4.2 Why the nature of speaking is a challenge for test designers 84
4.3 A comparison of contrasting test paradigms for oral
assessment in three high-stakes tests 97
Summary 112

5 Approaches to researching speech 114

5.1 Introduction 114
5.2 Quantitative and qualitative approaches towards
researching speaking 116
5.3 Theory-driven, positional, or ideas-based approaches to
researching speaking 119
5.4 Examples of contrasting approaches in researching speaking 123
5.5 New directions 137

Section III Researching speaking 141

6 Spoken language and the classroom 143

6.1 Introduction 143
6.2 The status of speaking in classrooms 144
6.3 The role of spoken interaction in Communicative
Language Teaching classrooms 148
 CONTENTS ix

6.4 Drawing on classroom practice for research and vice versa 152
Summary 157

7 Research project ideas and frameworks 158

7.1 Introduction 158
7.2 A project on spoken language found in textbooks
versus a corpus 159
7.3 A project on the effects of speech rate in the context
of English as lingua franca presentations 163
7.4 An exploration of inter-cultural expectations
in conversation 166
7.5 A project that analyses a professional speaking genre so
it can be handled in the classroom 170
7.6 A project on speaking assessment with low education
immigrant test takers 175
7.7 A project investigating the relationship between gesture
and speech processing using fMRI scanning techniques 178

Section IV Resources and further information 183

8 Research borders and boundaries 185

8.1 Introduction 185
8.2 Speaking and ethnographic or cross-cultural studies 186
8.3 Speaking and psycholinguistics 187
8.4 Speaking and neuro-linguistic studies 187
8.5 Speaking and corpus linguistics 187
8.6 Speaking and new technologies 188

9 Research resources 189

9.1 Traditional library resources 189
9.2 Societies and organisations 191
9.3 Online resources 192
9.4 Speech corpora 193
9.5 Speech recognition and text-to-speech 194
9.6 Online pronunciation and intonation resources 194
9.7 Miscellaneous sites for the applied linguist with an
interest in spoken discourse 195
x CONTENTS

9.8 Moving towards your own project on spoken discourse 196

9.9 Sources of inspiration for research 198
9.10 Research skills summaries 201

Glossary 204
References 209
Index 221
 Figure list

Figure 1.1 Levels and fields of research into speech and

conversation 7
Figure 1.2 Aspects of production 11
Figure 1.3 Social aspects 12
Figure 2.1 Extract from National Institute of Education
Singapore Corpus of Spoken Singaporean English 39
Figure 3.1 Spoken data in theoretically oriented models
of grammar 53
Figure 3.2 Spoken data in descriptively oriented models
of grammar 54
Figure 4.1 End points of a continuum of oral test types 96
Figure 4.2 Categories underlying the speaking construct
(from Xi et al., 2008: 29) 99
Figure 5.1 Action graph showing gesture timings in relation to
spoken directions (from Clark and Krych, 2004: 72) 137
Figure 9.1 Information exchange between academe and
classrooms 196
Figure 9.2 A possible cycle of information exchange between
teachers, researchers and publishers 197

xi
 General Editors’ Preface

Applied Linguistics in Action, as its name suggests, is a Series which

focuses on the issues and challenges to teachers and researchers in a range
of fields in Applied Linguistics and provides readers and users with the
tools they need to carry out their own practice-related research.
The books in the Series provide the reader with clear, up-to-date, acces-
sible and authoritative accounts of their chosen field within Applied
Linguistics. Starting from a map of the landscape of the field, each book
provides information on its main ideas and concepts, competing issues and
unsolved questions. From there, readers can explore a range of practical
applications of research into those issues and questions, and then take up
the challenge of undertaking their own research, guided by the detailed
and explicit research guides provided. Finally, each book has a section
which provides a rich array of resources, information sources and further
reading, as well as a key to the principal concepts of the field.
Questions the books in this innovative Series ask are those familiar to all
teachers and researchers, whether very experienced or new to the fields of
Applied Linguistics.

• What does research tell us, what doesn’t it tell us and what should it tell
us about the field? How is the field mapped and landscaped? What is its
geography?
• How has research been applied and what interesting research poss-
ibilities does practice raise? What are the issues we need to explore and
explain?
• What are the key researchable topics that practitioners can undertake?
How can the research be turned into practical action?
• Where are the important resources that teachers and researchers need?
Who has the information? How can it be accessed?

xii
 GE NE R A L E DI T O R S ’ P R E F A C E xiii

Each book in the Series has been carefully designed to be as accessible as

possible, with built-in features to enable readers to find what they want
quickly and to home in on the key issues and themes that concern them.
The structure is to move from practice to theory and back to practice in a
cycle of development of understanding of the field in question.
Each of the authors of books in the Series is an acknowledged authority,
able to bring broad knowledge and experience to engage teachers and
researchers in following up their own ideas, working with them to build
further on their own experience.
The first editions of books in this series have attracted widespread praise
for their authorship, their design, and their content, and have been widely
used to support practice and research. The success of the series, and the
realization that it needs to stay relevant in a world where new research is
being conducted and published at a rapid rate, have prompted the com-
missioning of this second edition. This new edition has been thoroughly
updated, with accounts of research that has appeared since the first edition
and with the addition of other relevant additional material. We trust that
students, teachers and researchers will continue to discover inspiration in
these pages to underpin their own investigations.

Chris Candlin & David Hall

General Editors
 Acknowledgements

I would like to thank all those who have helped me in the process of
writing this book including:
My husband, Kieron O’Hara, for his immensely kind and practical
support, as ever. My colleagues at the Centre for English Language
Education and, in particular, Liz Hamp-Lyons for her illumination of
some key points for me in the assessment chapter.
Chris Candlin and David Hall whose patience, and insightful comments,
have been hugely appreciated.
To Dr Xu Jun, who acted as my editorial assistant in the closing stages
of a substantially rewritten second edition, with all the complexities that
that entails, I offer my particularly warm thanks.
I would like to pass on sincere gratitude to the editorial team at
Longman.
I offer my thanks to everyone who has helped me, and any errors and
omissions remaining should be placed at my door.

xiv
 Publisher’s Acknowledgements

We are grateful to the following for permission to reproduce copyright material:

Figures
Figure on page 70 from Everyday Listening and Speaking, Oxford University
Press (Cunningham, S. and Moor, P. 1992), by permission of Oxford Univer-
sity Press; Figure 4.2 from Automated Scoring of Spontaneous Speech Using
SpeechRater v1.0, Educational Testing Service (Xi, X., Higgins, D., Zechner,
K. and Williamson, D.M. 2008) p. 29, reprinted by permission of Educa-
tional Testing Service, the copyright owner. However, these materials are
provided in their entirety by Pearson Education. No endorsement of this
publication by Educational Testing Service should be inferred; Figure 5.1
from Speaking whilst monitoring addresses for understanding, reprinted
from Journal of Memory and Language, 50, pp. 72, 2004, Clark, H.H. and
Krych, M.A., with permission from Elsevier.

Tables
Table 4.1 adapted from https://www.ets.org/Media/ Tests/ TOEFL/pdf/
Independent_Speaking_Rubrics_2008.pdf, reprinted by permission of Educa-
tional Testing Service, the copyright owner. However, these materials are
provided in their entirety by Pearson Education. No endorsement of this
publication by Educational Testing Service should be inferred; Table 4.2
adapted from http://www.ielts.org/PDF/UOBDs_SpeakingFinal.pdf,
reproduced with the kind permission of Cambridge ESOL.

Text
Quotes 3.2, 3.4, 4.4 from Exploring Spoken English, Cambridge University
Press (Carter, R. and McCarthy, M. 1997); Quote 3.3 from Discussions A-Z,
Intermediate: A resource book of speaking activities, Cambridge University
Press (Wallwork, A. 1997); Quote 3.12 from Making Polite Noises, Evans

xv
xvi PUBLI SHER’S AC KN O W L ED G EMEN T S

(Hargreaves, R. and Fletcher, M. 1979); Quote 3.16 from Study Speaking:

A course in spoken English for academic purposes, Cambridge University Press
(Lynch, T. and Anderson, K. 1992), reproduced with the permission of the
author and the publisher; Quote 3.17 from Barron’s How to Prepare for the
IELTS, Barrons Educational Series Inc (Lougheed, L. 2006); Quote 4.17
from http://www.ets.org/toefl/ibt/scores/improve/speaking_familiar_fair,
reprinted by permission of Educational Testing Service, the copyright
owner. However, these materials are provided in their entirety by Pearson
Education. No endorsement of this publication by Educational Testing
Service should be inferred; Quote 4.18 from International English Language
Testing System Handbook, IELTS (IELTS 2007), reproduced with the kind
permission of Cambridge ESOL; Quote 4.19 from http://www.dcsf.gov.uk/
curriculum_esol/tree/speaking/speaktocommunicate/e3/ ), reproduced
under the terms of the Click-Use Licence; Extract 4.20 from http://
www.cambridgeesol.org/exams/general-english/sfl/speaking-assessment.html,
reproduced with the kind permission of Cambridge ESOL; Quote 4.21
from Examples of Speaking Performances at CEF Levels A2 to C2, University
of Cambridge ESOL (Cambridge ESOL Examinations Research and
Validation Group 2009), reproduced with the kind permission of Cam-
bridge ESOL; Quote 5.6 and 5.7 from The clause as a locus of grammar
and interaction, Discourse Studies, 7 (4–5), pp. 481–505 (Thompson, S.A.
and Couper-Kuhlen, E. 2005), © 2005 by SAGE. Reprinted by permission
of SAGE.
In some instances we have been unable to trace the owners of copyright
material, and we would appreciate any information that would enable us to
do so.
 Introduction

Quote 0.1 The object of study in speech

It is often said that every true academic discipline must have its own corpus,
a body of knowledge peculiarly its own and distinct from all other disciplines.
To what extent does the field of speech today meet such a test? What can be
defined as the corpus of speech?
(Auer, 1959: 22)

Who is this book for?

This book is intended for classroom professionals or higher degree students
who need to have an up-to-date, detailed, and straightforward summary of
current research and issues in the field of teaching and researching speak-
ing. In part, the book aims to assist communication between students and
practising teachers on the one hand, and theoreticians and researchers in
applied linguistics on the other, by helping to position work on the skill of
speaking in the context of classroom issues, and illuminate these from a
variety of research perspectives.
In particular, this book aims to help the reader gain enough background
knowledge to approach their own research project in the field with greater
confidence. Therefore, rather than merely summarising ideas from academic
texts and articles, the key concepts or issues are related to a range of research
skills and processes which are commonly used to investigate them.

1
2 TEACHING AND RESEARCHING SPEAKING

The structure of the book

There are four main sections to this book, each of which addresses key
issues in the following areas:
Section I: This gives the background to and context for the present
situation in teaching and researching speaking. Here there are two con-
textualising chapters, the first giving the historical background to research
and attitudes to teaching speaking, the second summarising current
research into the topic, current paradigms and issues in the field.
Section II: This gives a more detailed description of research applications,
assessment and classroom issues. The first of three chapters in the section
gives an overview of approaches and materials in the domain of teaching
speaking and addresses the issue of how far ‘real’ speech is dealt with in the
classroom. The next chapter deals with the assessment of speech and is fol-
lowed by a final chapter summarising several approaches to researching
speech through case-study material and reviewing trends in current mode-
based research and possible new directions.
Section III: The first chapter in this section returns to the issue of the
need for further research into the topic of speech in its own right. The
next section provides further case studies and suggestions for a number of
research projects capable of being carried out by classroom practitioners
or students.
Section IV: The final section gives an overview of cross-disciplinary rela-
tionships, and research resources that are available both in traditional
media such as print bibliographies and journals, and online resources,
networks and sites that relate to teaching and researching speaking. There
is a glossary of key terms at the end of the section.
Section

I Issues in teaching and

researching speaking

3
Chapter 1

Conceptual and historical

background

This chapter will . . .

• investigate and describe some of the typical features of spoken
discourse;
• provide a historical context for the attitudes to teaching and research-
ing speech;
• begin to highlight some of the problems in teaching and researching
speaking arising from attitudes to speech that have tended to prevail in
linguistic theory.

1.1 Introduction
A central theme that this chapter discusses is the status of speech in society
at different points in time and in linguistic theory and practice in particular.
A significant issue which I will be addressing throughout this book is the
fact that the spoken form gained primacy of status in language sciences in
the twentieth century to the point where there was, and there remains, a
merging in applied linguistic and wider research circles, of the concept of
‘speaking’ with ‘language’. This has had an impact on how the form is
assessed, taught, and researched, as later chapters will show.
The chapter tries to explain this process, why it is significant, and why,
paradoxically, it has led to a lack of explicit attention within linguistic
theory to the faculty of speech in its own right. The conceptual and his-
torical overviews in this chapter are intended to provide an overview of
some of the implications of this issue for the practice and theory of lan-
guage teaching that the later chapters deal with in detail.

5
6 TEACHING AND RESEARCHING SPEAKING

1.2 The skill of speaking

Quote 1.1 An early plea for the teaching of speaking in its own right

With regard indeed to the pronunciation of our tongue, the obstacles are
great; and in the present state of things almost insuperable. But all this appar-
ent difficulty arises from our utter neglect of examining and regulating our
speech; as nothing has hitherto been done, either by individuals, or societies,
towards a right method of teaching it.
(Sheridan, 1781: v–vi)

1.2.1 Speaking is not a discrete skill

One of the central difficulties inherent in the study of speaking is that it
overlaps with a considerable number of other areas and disciplines. How
far, for instance, is the structure of a conversation culturally determined
(also dealt with in pragmatics and ethnography)? How far are the grammar
and vocabulary of speech different from other sorts of grammar (which
is related also to the fields of syntax and semantics)? What are the critical
factors in the stream of speech that make it intelligible (prosody, phonetics/
phonemics)? This book attempts to carve out a niche for speaking in its
own right whilst relating it from time to time for clarity to these distinct
areas: the global or discourse level, the structural level and the level of
speech production.
These three areas broadly relate to fairly stable areas of activity in
linguistics of discourse, lexis and grammar, and phonology/phonetics and
map on to, and overlap with, other threads of study in theoretical and
applied linguistics. Some of the relationships are indicated in Figure 1.1.

1.2.2 Teaching speaking is not easily separated from

other objectives
When the spoken language is the focus of classroom activity there are
often other aims which the teacher might have. For instance, a task may be
carried out to help the student gain awareness of, or to practise, some
aspect of linguistic knowledge (whether a grammatical rule, or application
of a phonemic regularity to which they have been introduced), or to develop
productive skills (for example rhythm, intonation or vowel-to-vowel link-
ing), or to raise awareness of some socio-linguistic or pragmatic point (for
instance how to interrupt politely, respond to a compliment appropriately,
or show that one has understood).
 C O N C E P T U AL AND HI S T O R I C A L B A C K GR O U ND 7

Figure 1.1 Levels and fields of research into speech and conversation

1.2.3 Teaching speaking versus using speaking to teach

A key question to ask, therefore, is whether a teacher is engaged in ‘teaching
the spoken form of a language’ or ‘teaching a language through speaking’.
This distinction is important, although it may seem trivial at first sight.
Spoken forms of language have been under-researched whether at the level
of grammar or in broader genre-based studies. I will be arguing that this
is due, in part, to attitudes to language data in linguistic theory. A teacher
or materials writer may feel some confidence in dealing with stable written
forms and genres – the essay, the business letter, or the laboratory report
– and have a genuine understanding of the language appropriate to newer
discourses, such as e-mail, texts, or chat room etiquette. However, the notion
of how spoken genres are structured, and what forms are most typical of
them, is difficult to establish. I will also be suggesting that this means there
is a great deal of speaking going on in classrooms, but that this may be
different from the effective teaching of speaking as a holistic skill. In parti-
cular, in Chapter 6, I will suggest that there has been too great a separa-
tion of form (grammar and vocabulary) and delivery (pronunciation and
fluency). This has had the effect of dislocating the fundamental fabric of
spoken mode – fluent intelligibility over a sophisticated range of styles and
discourses – from other linguistic features. These are too often taught in
isolation from the speaking skills needed to deliver them. A simple example to
illustrate this would be the teaching of idioms for which timing, accurate and
8 TEACHING AND RESEARCHING SPEAKING

fluent delivery, and cultural knowledge of how to place them in a conversa-

tion, are all key requirements. They are presented as instances of informal
conversational linguistic features but learners are generally taught them
when they have a level of productive speech that is too low for them ever
to achieve delivery without causing confusion. Far preferable would be to
teach simple conversational strategies such as showing understanding with
a filler such as ‘mm’ with effective timing of delivery and intonation.

1.2.4 Insights from speech corpora

The objectives in the speaking classroom may well change quite radically
over the next ten years as insights emerging from corpora of natural speech
and language processing combine to help us understand what speaking is
actually like. Quotes 1.2 and 1.3 exemplify the approach. In the first, the
prevalence of modal verbs in spoken academic discourse over written is
highlighted as a finding from a corpus study. In the second, the authentic
use of a word in a corpus of speech (‘like’) that is generally presented to the
learner as a preposition is shown in contexts where it is used as a discourse
marker to lead into reported speech or to show focus. Chapter 3 discusses
the complex relationships between research findings such as these and the
commercial publication of classroom materials.

Concept 1.1 Corpus/corpora (pl.)/corpus linguistics

At its most simple, a corpus (in linguistic contexts) is a collection of language
samples. As such, a teacher’s collection of photocopies of student essays
might be regarded as a corpus. However, the term is strongly associated with
the computer-aided analysis of language, and, in corpus linguistics, with the
statistical analysis of word (and less often) structural frequencies. Just as the
teacher might look through a collection of learners’ essays before planning
a class to see what common problems they were encountering, a corpus
linguist can find patterns and frequencies in many million word samples of
language. The collection of speech data for corpus design is a particular
problem as large amounts of naturally occurring speech need to be both
recorded and transcribed for the computer. This is a time-consuming (and
difficult to automate) process and means that there has been a tendency for
corpora to be biased in favour of the written mode.

1.2.5 Bringing the facets of speaking together

The human voice and the faculty of speech are inherently bound up with
the projection of the self into the world. As a second language learner
acquires a living language, a large number of aspects other than grammar
 C O N C E P T U AL AND HI S T O R I C A L B A C K GR O U ND 9

Quote 1.2 The authors of the Longman Grammar of Spoken and

Written English on findings about speech that run counter
to expectations

In many respects, the patterns of use described in the LGSWE will be sur-
prising to materials writers, since they run directly counter to the patterns
often found in ESL/EFL coursebooks. For example, progressive aspect verbs
are the norm in most books that teach English conversation, in marked con-
trast to the language produced by speakers in actual conversation, where
simple aspect verbs are more than 20 times more common than progressive
aspect verbs. Similarly, most ESP/EAP instructors will be surprised to learn that
modal verbs are much more common in conversation than in academic
prose: in fact, only the modal may is used much more commonly in academic
prose.
(Biber et al., 1999: 46)

Quote 1.3 The authors of the Cambridge Advanced Grammar of

English on what speech data can tell us about a word
which is generally described as a preposition

Like can be placed in end position in order to qualify a preceding statement.

It also indicates that the words chosen may not be appropriate:
Then she got out of the car all of a sudden like, and this bike hit her
right in the back.
It was a shattering, frightening experience like.
Like is very commonly used (particularly among younger speakers) as a
marker of reported speech, especially where the report involves a dramatic
representation of somone’s response or reaction:
So this bloke came up to me and I’m like ‘Go away, I don’t want to dance’.
And my mum’s like non-stop three or four times ‘Come and tell your
Grandma about your holiday’.
(Carter and McCarthy, 2006: 101–2)

and vocabulary also need to be acquired for successful communication to

take place. These relate to culture, social interaction, and the politeness
norms that exist in the target language. To learn to communicate expertly
in another language a speaker must change and expand identity as he or she
learns the cultural, social, and even political factors, which go into language
choices needed to speak appropriately with a new ‘voice’. Therefore, while
10 TEACHING AND RESEARCHING SPEAKING

this book often treats the different ‘layers’ of speaking – discourse, grammar,
and phonology – separately for the purposes of analysis, an underlying theme
is that the teacher will ultimately need to help the student bring all these
elements together into a new, unified, and appropriate means of commu-
nication on the journey from beginner to fluent speaker of another language.

1.3 The nature of speech in contrast to writing

Figures 1.2 and 1.3 provide a visual summary of some of the major, very
general contrasts between the spoken and the written forms of language.
Further information about the written form aimed at a similar audience to
this book can be found in Teaching and Researching Writing (Hyland, 2009).
The first diagram represents aspects that relate to how the two forms are
generated: ‘Aspects of production’, and the second deals with tendencies in
attitudes to the two forms: ‘Social aspects’.

1.3.1 How speech reaches the world

When speech is considered in opposition to writing, several distinctive
features become evident, particularly if the way it is produced is taken as
the starting point (see Figure 1.2). Many of these features also affect the
skill of listening, dealt with more fully in Teaching and Researching Listening
(Rost, 2002).
Most important, and generally least considered in a linguistic discipline
dominated by texts and recording of texts, is the fact that the spoken form
of any language is fundamentally transient. When a word is spoken this
event happens within the ‘co-ordinates’ of a particular place and moment
and these can never be reduplicated, although we can now record the word
via several different media.
A second, related, factor underpinning the nature of speech, and affect-
ing the type of language choices that can be made, is its delivery via the
oral/aural channel.

Concept 1.2 Channel

A term used to describe the physical means by which communication takes
place. In terms of speaking there is the oral/aural channel and in terms of
writing the visual/motoric channel. Discourse can be studied in terms of the
effects of channel on the language. These include the constraints of speech
processing in real time versus the capacity to reflect and edit that the writ-
ten channel allows.
C O N C E P T U AL AND HI S T O R I C A L B A C K GR O U ND 11

Figure 1.2 Aspects of production

12 TEACHING AND RESEARCHING SPEAKING

Figure 1.3 Social aspects

Another random document with
no related content on Scribd:
 "Onko Mrs Whitman hyvin sairas?"

"Hän on sairas, ma'am, se on kaikki, mitä tiedän. Katsoin häntä ja

hän oli aika kuumeessa. Kärsi kovasti. Parasta antaa Denverin tai
Brannonin hoitaa asia. Näkemiin, ma'am."

Kuului taas kavioitten kuminaa, hämärä olento syöksyi yön

pimentoon ja hevosmies oli häipynyt näkyvistä.

Hetkisen seisoi Josephine liikkumattomana kuistilla, avuttoman

epäröivänä ja syvästi kiihtyneenä.

Brannonin täytyi luonnollisesti lähteä, sillä Denveristä ei ollut

kolmenkymmenen viiden mailin taipaleelle kipeine jalkoineen.

Hän otaksui, että Brannon oli tuvassaan. Hän tirkisti pimeyteen ja

näki kapean valojuovan lankeavan toisesta akkunasta. Arvatenkaan
ei Brannon ollut kuullut ratsumiehen tuloa ja niin vastenmieliseltä
kuin se hänestä tuntuikin arveli hän, että hänen oli mentävä hänen
tupaansa ja ilmoitettava hänelle, mitä oli tapahtunut.

Hän oli jo kuistin reunalla, kun hän huomasi, että jokin olento
liikuskeli vähän matkan päässä pimeydessä.

"Brannon?" sanoi hän terävästi.

"Se olen minä, ma'am, Denver", kuului ääni matalana ja liukkaana.

"Kuulin hevosen tulevan ja miehen puhuvan. Näin hänen nelistävän
pois.
Arvaan, että hänellä oli kiire johonkin, vai?"

"Asia koskee Mrs Whitmania, hän on hyvin sairas. Äskeinen mies

kertoi, että Ben Whitman oli pyytänyt häntä poikkeamaan täällä
saadakseen jonkun lähtemään Willetiin lääkäriä hakemaan. Arvaan,
että teidän jalkanne —"

"Se on aika huonossa kunnossa, ma'am ja sitä pakottaa. Olen

aikalailla pahoillani, mutta jos —"

"Hakekaa Brannon sitten tänne, olkaa hyvä. Mutta kiiruhtakaa!

Naisparka saattaa kuolla."

"Brannon on täällä", tuli pimeydestä jonkin matkan takaa. "Mikä on

hätänä? Kuka tekee kuolemaa?"

"Mrs Whitman. Eräs mies ratsasti tästä ohi pari minuuttia sitten.
Mrs
Whitman tarvitsee lääkärin apua."

Brannon tuli esille pimeydestä, nousi kuistin reunalle ja seisoi niin,

että heikko valon kajastus avonaisesta ovesta sattui häneen.

Josephine värisi omituisesti hänet nähdessään. Oli aivan kuin

viileä, tyyni yön henkäys olisi laskeutunut hänen ylleen vaimentaen
hänen kiihtyneisyyttään ja viihdyttäen hänen väriseviä hermojaan.
Hän tiesi, että se oli tuon miehen sisäinen voima, joka otti hänet
valtaansa, joka veti häntä puoleensa ja joka piti häntä vallassaan,
tuo jäntevä, elävä, vastustamaton voima, jota hän alusta pitäen oli
tuntenut hänen läheisyydessään.

Hän vihasi miestä senvuoksi, että tällä oli tuo voima hallita, vallita
joka tilanne ilman ponnistusta, luonnollisesti, ikäänkuin ei muuta
mahdollisuutta olisi olemassakaan. Hän vihasi häntä sen vuoksi, että
mies tiesi tarkalleen kuinka hän koetti taistella tuota vetovoimaa
vastaan ja hän vihasi häntä juuri sen vuoksi, niin katkerasti, että hän
sielussaan myönsi, että miehen oli onnistunut tehdä itsensä
mielenkiintoiseksi hänelle.

Nyt aikoi hän hallita, sillä hän oli päättänyt näyttää miehelle, ettei
hän hyväksynyt hänen julkeuttaan, jolla hän niin tyynesti vaati
itselleen voiman ja käskijävallan käyttöä.

Denver oli ontunut omia teitään kuistille. Hän seisoi nyt lähellä
Brannonia, samassa valopiirissä. Hän oli ääneti ja hänen kasvonsa
olivat ilmeettömät, mutta hänen mustat silmänsä olivat varuillaan ja
hänen katseensa liukui Josephinesta Brannoniin ja hänen ohitseen
seurusteluhuoneeseen. Hänen jalkansa oli yhä siteessä.

"Brannon, minä tahdon, että ratsastatte Willetiin lääkäriä

hakemaan!"

Josephinen ääni oli kylmä ja käskevä ja hän tiesi, että siinä soi
hitunen kostonhaluakin.

Hän huomasi myös kuoleman hiljaisuuden, joka seurasi hänen

sanojaan. Sillä ensi kerran heidän tuttavuutensa aikaan näki hän
Brannonin silmissä jonkinlaista kiihtymistä. Hän näki niissä
nuppineulan verran ivallista naurua ja hän näki hänen huulensa
vetäytyvän ikäänkuin sydämettömään iloon.

Ilme oli niin lyhytaikainen ja ovela, että ennen kuin Josephine sai
sen selväksi tajussaan vastaista harkintaa varten, oli se jo kadonnut
ja Brannon katseli häntä tyynenä, tarkkaavana.

"Luulen, että ette ymmärrä minua, Brannon", sanoi Josephine

kylmästi. "Mrs Whitman on hyvin sairas ja tarvitsee lääkäriä heti.
Sillä aikaa kuin seisotte siinä mitään tekemättä saattaa hän kuolla."
 "Minun kuulossani ei ole mitään vikaa, miss Hamilton", sanoi
Brannon.
"Mutta tahdon huomauttaa teille, että minä olen vielä käskijänä
Triangle L:ssä. Yksi esimies riittää karjataloa kohti. Denver menköön
lääkäriä hakemaan ja samalla voi hän paikkauttaa jalkansakin
siellä."

Josephine tunsi ensin syvää häpeää ja nöyryytystä. Isku,

hämmästys ja se uskomaton tosiasia, että Brannon oli uskaltanut
sanoa hänelle sellaista, kauhistutti häntä, saattoi hänet sielulliseen
sekasortoon. Mutta sitten seurasi niin voimakas raivoisan vihan ja
suuttumuksen hyökyaalto, että se toi hänet aivan Brannonin eteen,
niin lähelle, että vain muutama tuuma oli heidän välillään kun hän
puhui ja hänen leimuavat, pilkalliset silmänsä olivat sanomattoman
ylenkatseelliset.

"En usko, että käsitätte, kuinka äärettömästi minä vihaan teitä,

Brannon", sanoi hän tyynesti, huolimatta intohimojen myrskystä, joka
hänessä riehui. "Minä tahdon että tiedätte sen. Minä tahdon, että
tiedätte valinneeni teidät lähtemään lääkäriä hakemaan senvuoksi,
etten tahtonut jäädä teidän kanssanne kahden taloon. Minä vihaan
teitä, halveksin teitä, enkä luota teihin vähääkään! Ja jos Denver
menee lääkäriä hakemaan, niin minä lähden hänen kanssaan."

Brannonin rauhallinen silmä ei värähtänyt. Josephine näki hienon

hymyn viivähtävän hetkisen hänen huulillaan ja näki hänen
katseensa syventyvän ilmeeksi, jota hän ei vähääkään osannut
ymmärtää. Sitten sanoi Brannon lyhyesti:

"Taitaa riittää kerrakseen." Sitten hän kääntyi, astui kuistilta ja

katosi pimeään, hevosaitaukselle päin.
 Kahdeksas luku.

Denver ei puhunut mitään Brannonin lähdettyä. Hän kääntyi ja

katsoi Brannonia, kunnes tämä katosi näkyvistä. Sitten hän ontui
kuistin aitauksen nurkalle ja istuutui, nojaten mukavasti pylvääseen.

Josephine ei liikahtanut. Hän seisoi siinä, mihin Brannon oli hänet

jättänyt, jäykistyneenä, yhä raivokkaana, mutta tuntien häijyä
tyydytystä siitä tietoisuudesta, että oli sanonut Brannonille juuri sen,
mitä hänestä ajatteli.

Hän ei liikahtanut pitkään aikaan, vaikka koetti pinnistää silmiään

nähdäkseen Brannonin ratsastavan pois. Mutta läpäisemätön
pimeyden verho esti Brannonia näkymästä.

Vaientaakseen yhä ristiriitaisina mylleröiviä tunteitaan, meni

Josephine kuistin kauimpaan päähän, jonne hän jäi joksikin aikaa
tuijottamaan pimeyteen. Hänen tunteensa olivat merkillinen sekoitus
nöyryytystä, raivoa ja pahaa mieltä.

Hän näki yhä Brannonin kasvot sellaisina kuin ne olivat olleet,

hänen seistessään kuistilla. Hän koetti selittää tuota outoa hymyä,
joka oli ilmestynyt hänen huulilleen kun hän oli ilmaissut hänelle
todelliset tunteensa ja hän koetti selittää tuota ovelaa ilmettä, joka oli
kuvastunut hänen katseessaan.

Josephine oli vakuutettu siitä, että Brannon ei ollut uskonut häntä,

kun hän sanoi vihaavansa häntä, sillä sen saattoi nähdä hänen
hymystään ja silmistään.

Eikä hän edes ollut näyttänyt vihaiselta tai loukkaantuneelta. Hän

oli näyttänyt huvitetulta. Siinä se oli. Mutta hänen ilonsa oli ollut
julmaa, aivan kuin hänellä olisi ollut tieto jostakin, joka
hämmästyttäisi Josephineä sanomattomasti, jos hän tahtoisi puhua
suunsa puhtaaksi, tieto jostakin salaisesta, salaperäisestä, joko
murheellisesta tai uhkaavasta.

Hän seisoi kauan kuistin itäpäässä. Hän ei itsekään tiennyt kuinka

kauan. Mutta sitten hän hätkähti siitä tietoisuudesta, että hän oli
kokonaan syventynyt katsomaan Brannonin kuvaa sielussaan.
Suunnattoman alangon itäisen laidan yli oli noussut kellertävä
täysikuu ja hän ikäänkuin kylpi sen runsaassa, loistavassa ja
pehmeässä loisteessa.

Kuistinkin valaisi hopeinen hohde. Kauaksi laaksoa pitkin Willetiin

päin ulottui hopeinen virta, kulkien mäet ja harjanteet ja hyväillen
alankoja himmeällä loisteellaan.

Hän ei ihmetellyt, ettei voinut nähdä Brannonia, sillä hänhän oli

seisonut kuistilla ainakin puoli tuntia ja sillä aikaa oli Brannon jo
ratsastanut monta mailia.

Mutta sittenkin haki hän häntä silmillään pohjoispuoliselta rinteeltä

ja hän huokasi kuuluvasti kun hän ei nähnyt häntä.

Brannonin tupa näkyi nyt selvästi ja siihen akkunaan, josta hän

äskeisen hevosmiehen lähdettyä oli huomannut valojuovan
virtaavan, kuvastui nyt hänen takanaan taivaanrannalla vaeltava
kultainen keträ.

Denverin näki hän tyydytyksekseen yhä istuvan kuistin nurkassa,

jonne hän Brannonin lähdettyä oli mennyt. Oli ilmeistä, että Denver
aikoi pysytellä kartanon läheisyydessä siksi, kunnes Brannon palaisi.
 Hän puhutteli Denveriä tultuaan seurusteluhuoneen ovelle ja kysyi
häneltä, oliko hän nähnyt Brannonia.

"En", vastasi Denver hitaasti. "Luulen, että hän sai niellä asian."
Sanoilla "niellä asian" tarkoitti hän varmaankin, että Brannon ratsasti
nopeasti. Josephine tuumi kuinka pitkä aika hyvältä ratsastajalta —
esimerkiksi Brannonilta saattoi mennä Willetiin ja hän ajatteli miten
Ben Whitman pystyisi hoitamaan äitiään, kunnes lääkäri saapuisi.
Kolmekymmentä viisi mailia. Se merkitsi seitsemänkymmentä mailia
yhteensä. Se merkitsi myös sitä, että Mrs Whitman saisi kärsiä vielä
monta tuntia.

Astuttuaan huoneeseen, jäi hän vielä muutamiksi minuuteiksi

seisomaan keskipöydän ääreen ja ajatteli Mrs Whitmania, hänen
kalpeita, surunvoittoisia kasvojaan ja hänen suuria silmiään, jotka
kaunopuheisesti ilmaisivat kärsimystä ja samalla sankarillista
kärsivällisyyttä.

Hän katseli huoneen mukavia tuoleja. Ne seisoivat siinä niin

viekoittelevina, mutta katsoessaan niitä, huomasi hän että
velvollisuus kutsui häntä. Whitmanien talolle oli kymmenen mailia ja
tie oli tottumattomalle ratsastajalle vaikea, mutta hän ei ollut seisonut
pöydän ääressä montakaan minuuttia, kun hän huomasi
päättäneensä lähteä mrs Whitmanin luo.

Denver tunsi tien ja häneen saattoi luottaa. Hän kääntyi ja aikoi

mennä ovelle pyytämään Denveriä satuloimaan hevosia.

Denver seisoi ovella.

Hän seisoi toisella jalallaan, nojaten kipeää jalkaansa kepeästi

kynnystä vasten. Hänen kätensä olivat ojennetut ovenpieliä vasten ja
sormet olivat hajallaan siten, että Josephine joutui ihmettelemään
hänen käsiensä suuruutta.

Denverissa oli tapahtunut muutos. Väen asunnolla samana

päivänä oli hänen käytöksensä ollut kunnioittava ja nöyrä. Nyt näytti
hän uteliaan rohkealta ja tuttavalliselta. Hänen asentonsakin ilmaisi
häpeämättömyyttä. Hänen suunsa oli veltossa, eriskummallisessa ja
ylimielisessä hymyssä ja hänen silmänsä olivat kovat kuin akaatti ja
niissä paloi sellainen intohimo, jota Josephine ei vielä koskaan ollut
nähnyt kenenkään miehen silmissä.

Yhdeksäs luku.

Josephinestä oli Denver kuin toinen ihminen. Hän oli tällä hetkellä
niitten näkymättömien vaarojen ruumiillistuma, jotka häntä olivat
uhanneet aina Lawsonin karjatalolla olonsa ensi hetkistä asti. Hän oli
vaara itse, jonka hänen harhaileva mielikuvituksensa oli kehittänyt.
Hän oli sen lupauksen täyttymys, jonka aava aroseutu oli antanut.
Hänen silmissään kuvastui seudun julmuus ja hänen käytöksessään
oli maan karu, raaka voima.

Nyt hän käsitti, että hän oli erehtynyt kieltäessään Brannnonia

lähettämästä Denveriä Willetiin. Brannon oli sittenkin se mies, johon
hän todellisuudessa luotti, vaikka hän oli antanut tyhmän
ennakkoluulon johtaa itseään. Hän tiesi myös nyt, että Brannon oli
ollut tietoinen siitä, että Josephine oli tekemäisillään erehdyksen. Se
oli ollut se salainen tieto, jonka hän oli hänen silmissään nähnyt,
miehen seisoessa kuistilla. Brannon tiesi mitä lajia miestä Denver oli
ja hän oli tahtonut ilmoittaa tietonsa hänelle. Sen vuoksi oli hän
Josephinea nuhdellut, sen vuoksi oli hän häntä loukannut kylmästi
toteamalla, ettei karjatalo tarvinnut enempää kuin yhden esimiehen.

Tullessaan tästä vakuutetuksi, tunsi Josephine polviensa

heikkenevän ja hetkisen oli hän vähällä menettää kaikki voimansa.

Denverin oli täytynyt huomata joitakin epäilyksen ja pelon

merkkejä hänessä, sillä kun Josephine katsoi häntä hitaasti
laajenevilla silmillään ja kasvot kalpeina, näki hän, että Denver
nauroi ilkeästi.

"Kas niin", sanoi hän. "Ajattelin tässä, että te tuskin käsititte, mitä
Brannon tarkoitti. Ette kai tullut ajatelleeksikaan sitä, vai? Te
kohtelitte häntä kuin koiraa. Se on naisten tapa. Heillä ei ole
paljoakaan järkeä, ja sen vuoksi miesten on niin helppo saada heidät
valtaansa. Jos te aiotte jatkaa minun kanssani samaan tapaan, niin
minä syön teidät elävältä! Ymmärrättekö?"

Josephine ei ollut hänestä kuin muutaman jalan päässä ja kun hän

näki hänen lähestyvän, oli hän varma siitä, ettei mies, huolimatta
uhkaavasta käytöksestään saattanut tarkoittaa mitään pahaa, sillä
hän tiesi, että Chong oli talossa ja hän oli Bettyltä kuullut, että Chong
oli yhtä hyvä tappelija, kun mikä karjapaimen hyvänsä talossa ja että
hän oli kunnon mies sekä rohkea ja luotettava.

Mutta hän ei tahtonut turvautua Chongiin. Hän ei halunnut mitään

väkivaltaisuuksia ja hän toivoi, ettei Denver menisi äärimmäisyyksiin.

Hän viivytteli peräytymistään kunnes Denver oli astunut kaksi

askelta häntä kohti, sillä hän oli ajatellut, että hänen kipeä jalkansa
hidastuttaisi hänen liikkeitään, ja jos hän todella aikoi tehdä hänelle
pahaa, olisi hänen helppo väistää häntä siksi, kunnes Chong ehtisi
apuun.

Hän ei voinut uskoa, että kukaan mies uskaltaisi yrittää sitä, mikä
selvästi paloi Denverin silmissä.

Josephine hätkähti nähdessään, että Denver käytti

loukkaantunutta jalkaansa yhtä hyvin kuin toistakin. Tuo huomio
selvisi hänelle hitaasti, sillä kun hän vihdoin peräytyi, ojensi Denver
pitkän käsivartensa ja otti häntä lujasti oikeasta ranteesta kiinni,
riuhtaisten hänet voimakkaasti luokseen.

Hetkisen oli hän liian huumaantunut voidakseen taistella vastaan

ja hänen hämmästyksensä oli suurempi kuin hänen pelkonsa.

Denver naurahti.

"Te olette järkevä", sanoi hän. "Ei maksa vaivaa panna vastaan."

Ilmeisesti hän käsitti Josephinen passiivisuuden antautumiseksi

vaikka tyttö päinvastoin oli hiljaa vain kootakseen voimiaan ja
saadakseen ajatuksiinsa jotakin järjestystä sekä saadakseen
takaisin hengityskykynsä, jonka hän näytti kokonaan menettäneen.

Sitten hän kiljahti ja syöksi äkkiä molemmat nyrkkinsä Denverin

rintaa vasten ja työnsi hänet luotaan kaikin voiminsa.

Ihmeellistä — mutta hän tunsi itsensä vapaaksi.

Sillä Denverin lihakset olivat äkkiä tulleet veltoiksi. Josephine kuuli

hänen vetävän hätäisen henkäyksen, näki hänen kasvonsa
kalpenevan ja silmäinsä laajenevan, aivan kuin hän olisi nähnyt
peloittavan aaveen.
 Hän unohti kokonaan olevansa vapaa. Hämmästyksissään jäi hän
liikkumattomana katsomaan miehen äkillistä muutosta. Sillä hän
loittoni nyt hänestä ja koettaen vetäytyä mahdollisimman pieneksi
pyrki ilmeisesti välttämään jotakin Josephinen selän takaa tulevaa.
Hän näki miehen hitaasti nostavan käsiään, sormet hajallaan,
kämmenet häneen päin.

Kun Josephine kääntyi, ajatteli hän Chongia. Betty oli siis ollut
oikeassa, kehuessaan hänen luotettavuuttaan; hän oli tullut kreivin
aikaan.

Mutta Chong ei ollutkaan hänen takanaan. Avonaisessa

akkunassa nurkan ja kirjakaapin välissä seisoikin Brannon, pitäen
toisella kädellään akkunaverhoa syrjässä ja toisella raskasta
pistoolia.

Josephine seisoi liikkumattomana. Hän oli iloinen, sanomattoman

iloinen nähdessään Brannonin ja värisevät, kyynelettömät
nyyhkytykset, jotka häntä puistattivat, johtuivat kiitollisuudesta, joita
ei sanoihin saanut puetuksi.

Sittenkään hän ei liikahtanut, sillä Brannonin aikeisiin nähden ei

saattanut erehtyä. Hän aikoi tappaa Denverin.

Josephine tunsi Denverin takanaan. Katsomatta sinnepäin tiesi

hän että Denver koetti kaikin tavoin varjella itseään akkunasta
uhkaavalta kuolemalta.

Hetkistä ennen Brannonin ilmaantumista, oli Josephinen

vihantunne Denveriä kohtaan ollut niin voimakas, että hän olisi
antanut perään hänet kokonaan vallanneelle halulle tappaa Denver,
jos hänellä vain olisi ollut ase käytettävänään. Nyt, kun Brannon oli
akkunassa ja ylenmäärin tyytyväisenä siitä että oli pelastunut, tunsi
hän aivan päinvastaista. Sillä tieto siitä, että Brannon oli lähellä,
näytti muuttavan murhenäytelmän aivan tavalliseksi jokapäiväiseksi
tapahtumaksi. Hän tunsi, että ainoa merkitys, mikä jutulla saattoi
olla, oli isku hänen itserakkaudelleen — häpeällinen tietoisuus siitä
että hän oli vähällä joutua Denverin intohimon uhriksi.

Nyt hän ei enää ihmetellyt sitä, että seudun asukkaat olivat

antaneet Brannonille liikanimen "Teräs." Hänen kasvonsa näyttivät
pöydällä olevan lampun valossa todella tuosta metallista
muovaillulta. Josephine tunsi, että hän saattoi ahavoittuneen ihon
alta eroittaa valkoisenharmaan, taipumattoman kudoksen. Hänen
huulensa olivat suorana, kovana viivana ja hänen silmissään loisti
sellainen tuli ja hehku, joka ehdottomasti lumosi Josephinen. Ne
laajenivat, syvenivät ja kohdistuivat vihdoin suoraan häneen.
Josephine veti syvän pelon ja ihmetyksen henkäyksen.

"Astukaa syrjään, miss Hamilton", kuului Brannonin ääni kylmänä

ja käskevänä, vaikka oudon kiihkottomana. "Aion tappaa tuon
keltaisen preeriakoiran takananne."

Josephine ei liikkunut. Hän aikoi pelastaa Denverin. Ei sen vuoksi,

etteikö Denver olisi ansainnut sitä rikollisesta yrityksestään, vaan
sen vuoksi että väkivaltaisuus muodossa tai toisessa oli hänelle
vastenmielistä, sen vuoksi, että laiton kuoleman tuottaminen oli
tässä tapauksessa yhtä voimakkaasti hänen aatteitaan vastaan kuin
se oli ollut hänen pelastaessaan Artwellin hengen. Jos hänen
sydämessään oli jokin luonnoton intohimo, joka ei sallinut hänen
myöntyä Brannonin tahtoon, näkyi se varmaankin siinä tulisessa
silmäyksessä, jonka hän mieheen loi.
 "Te ette saa tappaa häntä. Minä en salli sitä", selitti hän. "Miksi te
aina olette niin innokas tappamaan ihmisiä? Eikö ole muita keinoja
rangaista ihmisiä sellaisista rikoksista kuin tämä?"

Hän näki Brannonin huulten vetäytyvän omituiseen, ilottomaan

hymyyn ja samalla hän huomasi Denverin liikehtivän vapaasti.
Äkillisen aavistuksen ahdistamana, että Denver aikoi ampua
Brannonin, kääntyi hän juuri parhaaseen aikaan tarttuakseen hänen
ranteeseensa.

Ponnistellessaan siinä estääkseen Denveriä vetämästä asettaan

vyöltään, kuuli hän hiljaisen äänen vieressään ja näki miehen
vartalon ilmaantuvan niin lähellä itseään, että tämän hiha, käden
välähtäessä uskomattomalla nopeudella hänen kasvojensa ohi,
raapasi polttavana hänen poskeaan. Samalla näki hän että Denver
horjahti, pani silmänsä kiini, ja hänen polvensa notkahtivat. Samassa
putosivat hänen käsivartensa velttoina sivulle.

Sitten näki hän Denverin kaatuvan pitkäkseen seljälleen huoneen

eteläisen seinän viereen, velttona ja tunnottomana. Nopeasti
vilkaistessaan häneen näki Josephine, että hänen otsassaan oli
verta vuotava haava.

Kun hän taas kääntyi, seisoi Brannon aivan Denverin vieressä ja

katseli häntä. Brannonin raskas pistooli, jota hän piipusta piti lujasti
kädessään, oli osoittautunut vaikuttavaksi aseeksi.

Josephine ei puhunut sanaakaan eikä Brannon katsonut häneen,

vaikka tyttö seisoi häneen päin kauhistuneena ja Brannonin
kalpeitten kasvojen ja hänen silmissään palavan hillityn raivon
lumoamana. Kun hän seisoi siinä tarkaten Denveriä, käsitti
Josephine hänen kiivautensa hirvittävän voiman ja tunsi näkevänsä
Brannonin sellaisena, kuin ihmiset hänet yleensä tunsivat. Josephine
pelkäsi, että Brannon täydentäisi työnsä, ja kun Denver aikoi näyttää
elonmerkkejä, astui hän Brannonia kohti, aikoen estää enemmän
väkivallan. Mutta hän pysähtyi, kun Brannon, katsomatta häneen,
heilautti rauhoittavasti kättään, ikäänkuin sanoakseen, että hän hyvin
tiesi, mitä hänen mielessään liikkui ja ettei hänellä ollut aikomusta
käsitellä Denveriä sen pitemmältä.

Äänettöminä he seurasivat Denverin liikehtimistä, kun hän

epävarmasti nousi jaloilleen kuin lyöty, piiskattu villipeto
ihmishahmossa.

Kun Denverin vihdoin onnistui oikaista itsensä seinää vasten,

puhui Brannon, katkaisten huoneessa vallitsevan hiljaisuuden
lyhyellä käskyllä: "Denver, kiitä neitiä."

Hän odotti, katsoen häneen halveksivasti, kunnes Denver astui

eteenpäin ja mutisi jotakin käsittämätöntä. Brannonin huulet
vavahtivat, kun Josephine käänsi selkänsä miehelle.

Josephine ei vaihtanut asentoaan, ennenkuin kuuli Denverin

astuvan kuistin yli ja Brannonin menevän akkunan luo, väistävän
verhot syrjään ja katselevan kuutamoon. Kun Brannon vihdoin
kääntyi akkunasta ja katsoi häneen kuiva₁ koomillinen hymy
huulillaan, tiesi hän, että Denver oli mennyt ja hän vaipui lähimpään
tuoliin heikkona, hervottomana miltei hysteerisenä.

Brannon odotti hänen pyörtyvän tai saavan jonkin

hermokohtauksen ja kun Josephine vaipui tuoliin ja istui siinä
vapisten, kädet lujasti silmiä vasten painettuina, hymyili hän hieman
pilkallisesti. Rinnan levoton nousu ja lasku ilmaisi hänelle kuinka
epätoivoisesti hän taisteli pysyttääkseen mielensä tasapainon.
 Itsepintainen olio, ajatteli Brannon, uppiniskaisen itsepäinen. Hän
ansaitsee varsin hyvin saamansa läksytyksen siitä hyvästä, ettei
noudattanut hänen käskyään, määrätessään Denverin Willetiin ja
päätöksestään vastustaa häntä.

Brannon tunsi sangen vähän kunnioitusta hänen sotaista

mielenlaatuaan kohtaan, siitäkin huolimatta, että Josephinellä, aivan
ensi näkemästä oli ollut sangen keskeinen sija hänen ajatuksissaan,
että hänen silmänsä ja tukkansa sangen usein oli kummitellut hänen
mielessään ja vihdoin että Josephinen voimakas ja valkohipiäinen
kaula olivat tehneet häneen sangen syvän vaikutuksen.

Josephine oli kaunis, yllättävän kaunis ja ellei hänen

itseluottamuksensa olisi ollut niin hyökkäävää laatua ja ellei hän niin
selvästi olisi ajanut aatetta tehdä niinkuin itse halusi, huolimatta
muitten toivomuksista, olisi Brannon ehkä taipunut tuntemaan
erinäistä hellyyttä häntä kohtaan, sensijaan, että hän nyt melkein
alistui ilkeämieliseen haluun kiusoitella häntä.

Viimemainittu oli pirullinen mielijohde, jota sääli lievensi.

Katsellessaan tyttöä siinä tunsi hän sääliä häntä kohtaan, vaikkakin
hän tunsi suurta halua muistuttaa hänelle erinäisiä asioita, jotka eivät
olleet antaneet hänen sielulleen täydellistä rauhaa, kuten esimerkiksi
se seikka, että Josephine halveksi ja vihasi häntä.

Mutta vaikka hänen sydämessään olikin hieman häijyyttä, veti eräs

voima, joka sai hänen valtimonsa kiivaammin sykkimään, hänet
Josephinen viereen. Ennenkuin hän tiesikään, mitä hän teki, oli hän
pannut kätensä Josephinen kumartuneelle päälle ja siveli hänen
ihmeellisen lauhaa tukkaansa, samalla kuin hän nautinnonsekaisella
säälillä katseli kuinka hänen hennot hartiansa vapisivat ja värisivät
mielenliikutuksesta.
 Ja vaikka hellyys voimakkaana kohisi Brannonissa, peri ilkamoiva
piru hänessä kuitenkin voiton ja ystävällisen pilkallinen sävy
äänessään hän kysyi:

"Te luotitte väärään mieheen, vai mitä?"

Jollakin ihmeellisellä tavalla tuntui Josephinesta, kuin olisi ollut

maailman luonnollisin asia, että Brannon silitti hänen päätään, vaikka
ei kukaan mies vielä ollut yrittänyt sellaista. Ja Brannon ei
konsanaan saisi tietää, kuinka hänen kosketuksensa rauhoitti häntä,
kuinka se sai hänen verensä liikkumaan. Oli kuin Josephine hänen
sormiensa läpi olisi tuntenut hänen voimakkaan personallisuutensa.
Ja kuitenkin häntä harmitti tuo kosketus, häntä suorastaan
raivostutti, että hän salli sellaisen tuttavallisuuden tapahtua. Mutta
sittenkin tuo kosketus vaikutti miellyttävän väristyksen hänessä. Hän
tunsi häijyä tyydytystä, kun Brannon puhui, kiusotellen häntä siitä,
ettei hän ollut pystynyt arvioimaan miehiä oikein; hän tunsi ilon
hurmaa siitä, että hän vielä saisi riidellä Brannonin kanssa.

"Olkaa hyvä ja lopettakaa tuo hypisteleminen", sanoi hän kylmästi.

"Ja minä en pidä sitä ensinkään miehekkäänä, että te huomautatte
minulle erehdyksestäni. Kuinka saatoin tietää sen. Te ette totisesti
näyttänyt luotettavalta, kurjine tapoinenne katsella ihmisiä aivan kuin
ette näkisi heitä. Ja ellette olisi ollut niin suurenmoinen eleissänne ja
ylhäinen, niin ehkäpä en olisi — niin ehkäpä en olisi sanonut teille
sitä, mitä tulin sanoneeksi kuistilla."

Hän oli noussut tuolista ja seisoi sen vieressä. Hänen poskensa

punoittivat ja hänen silmänsä loistivat kiihkosta. Hän oli jäykkä ja
uhmaileva ja oli ilmeisesti tyytyväinen saadessaan puhua suunsa
puhtaaksi.
 Brannon iloitsi myöskin ottelusta. Mutta hänen ilonsa oli
syvällisempi, sisäisempi. Hän pysyi ulkonaisesti tyynenä ja salasi
tunteensa, jotka olivat useampaa laatua, mutta keskittyi siihen
pahankuriseen ajatukseen, että hänen oli onnistunut saada
Josephine paljastamaan mielenlaatunsa.

"Te olette oppinut jotakin, Miss Hamilton", sanoi hän. "Te olette
oppinut, että mies ei aina tarkoita sitä mitä hän sanoo. Minä koetin
saada teitä ymmärtämään, ettei ollut turvallista jäädä karjatalolle
Denverin kanssa kahden. Mutta te olitte päättänyt noudattaa omaa
mieltänne."

"Luonnollisesti! Kuinka minä olisin voinut teitä uskoa. Kuinka te

saatoitte tietää, että Denver hautoi mielessään sitä — mitä hän
yritti?"

Hänen silmänsä leimusivat pilkkaa.

"Minä tunnen Denverin. Hänen jalkansa ei ollut kipeä. Tiesin, että

hänellä oli mielessä jokin konnantyö. Olin aivan lähellä kun Callahan
Starista poikkesi täällä illalla. Kuljeskelin ympäri hänen tullessaan,
pitäen Denveriä silmällä.

"Callahan?"

"Callahan oli se ratsastaja, joka puhui teille Mrs Whitmanista.

Starin karjatalo on alangon reunassa."

"Oh" huudahti Josephine hämmästyneenä, havaitessaan, että sillä

aikaa kun hän oli luullut istuvansa täysin turvassa karjatalolla, tämä
mies oli edeltäkäsin tiennyt häntä uhkaavasta vaarasta ja ryhtynyt
toimenpiteisiin hänen suojelemisekseen. Hän oli kiitollinen, mutta
tunsi siitä huolimatta pettymystä siitä tiedosta, ettei hänen
kiitollisuuden velkansa suinkaan rajoittunut yksinomaan siihen että
Brannon niin erinomaisen sopivaan aikaan ilmestyi akkunaan.
Katsellessaan häntä siinä, sai hän sen vaikutelman, että Brannon oli
kaikkitietävä ja että hän oli varustettu yliluonnollisella kyvyllä nähdä
tapahtumat etukäteen; että hänellä oli täysi syy luottaa itseensä ja
että hän oli syvä, terävä ajattelija, jolla oli varma, erehtymätön tieto
ihmisluonteen salaisuuksista. Hetken hän jo pelkäsi häntä, sillä hän
säikähti ajatusta, että Brannonin tieto hänen tunteistaan käsitti myös
sen että hänellä oli vihiä Josephinen vastahakoisesta ihailusta
Brannonia kohtaan, jota seikkaa hän ei ollut myöntänyt itselleen,
ennenkuin hän niin vastustamatta oli alistunut hänen hyväilyihinsä
muutama minuutti sitten.

Josephine ei ollut aikonut myöntää ihailevansa häntä. Hän oli

oikein vihainen itselleen siitäkin että oli ollut kyllin heikko edes
ajatellakseenkaan sitä. Siihen saakka kun hän oli tuntenut Brannonin
käden päällään, oli hän vakuuttanut itselleen, että vaikutelma, jonka
hän miehestä oli saanut, perustui aivan luonnolliseen voiman
kunnioittamiseen, samanlaiseen, jota tuntee jokaista ihmistä
kohtaan, joka henkisten ominaisuuksiensa puolesta eroo
ympäristöstään. Hänen mielestään Brannon oli vain kotiseutunsa
tunnuskuva. Hänessä oli keskitettynä kaikki ympäristönsä
ominaisuudet, raaka voima, valmius panna täytäntöön lupaamansa
kuoleman ja väkivaltaisuuden uhkaukset, väijyvät vaarat ja kaikkea
halveksuva tietoisuus vastustamattomasta voimasta.

Ehkä hän tunsi, että Brannonin voima oli kerran musertava hänen
vastustuksensa, että hänen tahtonsa, taistellen viimeiseen saakka,
kuten nytkin oli myöntyvä hänen tahtoonsa. Hän ei ainakaan aikonut
antautua. Brannonin hallitseva, alkuvoimainen lujuus, joka aina
ilmeni hänen joutuessaan vastakkain Josephinen kanssa, hänen
julma, häikäilemätön valtiutensa, joka piili hänen sileän,
metallimaisen ulkokuorensa alla, elämän kovuus tässä maailman
kolkassa, alaston julmuuden uhka, jota tuulen henkäykset kaikkialta
puhalsivat hänen kasvoilleen, kaikkea tätä hän kauhistui.

Pieninkin alistuminen merkitsi Josephinelle kaiken sen

menettämistä, mikä hänelle oli tullut rakkaaksi. Sivistyselämän ilot,
elämä ihmisten parissa, jotka olivat samanluontoisia kuin hänkin,
miesten ja naisten seura, jotka olivat omistaneet itselleen samat
ihanteet kuin hänkin, — kylpyhuoneet, sähkövalot, iloiset, vilkkaat
kadut, teatterit, tanssiaiset ja koko se ilmapiiri, jonka nämät
muodostivat, sanalla sanoen, koko Idän. Siinä valossa, jossa hän oli
oppinut elämää tuntemaan ja siihen hienoon ja hupaisaan kuvaan
nähden, jonka hän nyt siitä sielunsa siveltimellä sommitteli, ei
Brannon, huolimatta valtavasta voimastaan ja varsin myönnettävästä
vetovoimastaan ansainnut sellaista uhrausta Josephinen puolelta, ei
sittenkään, vaikka tytön olisi ollut vakavasti harkiten myönnettävä
rakastuneensa häneen.

Hän iloitsi siitä, että tiesi syvimmässä sydämessään vihaavansa

Brannonia ja hän tunsi miltei pirullista tyydytystä siitä tiedosta, että
hänellä oli tilaisuus vastustaa ja pilkata häntä.

"Te olitte siis vakoilemassa", sanoi hän, "ja näitte tuon ratsastajan
—
Callahanin? Ja minä otaksun, että te kuulitte, mitä hän minulle
sanoi?"

Brannon nyökkäsi päätään.

 "Kun te sitten tulitte kuistille ja kysyitte mikä oli hätänä,
teeskentelitte te siis, että ette ollut kuullut mitään?"

"Niin on asianlaita."

"Miksi te teeskentelitte?"

"Koetin saada tilaisuutta sanoa teille, että lähettäisitte Denverin

Willetiin."

"Mutta minäpä en lähettänyt Denveriä", hymyili hän

voitonriemuisesti.
"Minähän lähetin teidät. Miksi ette lähtenyt?"

"Tiedätte sen varsin hyvin."

"Mutta entä Mrs Whitman", kysyi hän tiukasti.

"Lähetin Chongin."

"Chongin!"

Brannonin silmät vetäytyivät hymyyn nähdessään hänen

hämmästyksensä.

"No", sanoi Josephine syyttävällä äänen sävyllä. "Sitten täytyi

teidän olla lähellä taloa koko ajan — silloinkin kun Denver —" Hän
pysähtyi ja katsoi tuimasti Brannoniin.

"Niin olinkin", vastasi tämä hänen kysyvään silmäykseensä. "Näin

kaiken akkunasta, verhojen takaa."

"Miksi ette sitten — miksi sitten sallitte hänen —" hän keskeytti,
punastuen suuttumuksesta.