New languages and landscapes of

higher education 1st Edition Gallacher

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/new-languages-and-landscapes-of-higher-education-
1st-edition-gallacher/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Everything for Sale The Marketisation of UK Higher

Education The marketisation of UK higher education
Research into Higher Education 1st Edition Brown

https://textbookfull.com/product/everything-for-sale-the-
marketisation-of-uk-higher-education-the-marketisation-of-uk-
higher-education-research-into-higher-education-1st-edition-
brown/

Teaching Learning and New Technologies in Higher

Education N. V. Varghese

https://textbookfull.com/product/teaching-learning-and-new-
technologies-in-higher-education-n-v-varghese/

New Speakers of Minority Languages: Linguistic

Ideologies and Practices 1st Edition Cassie Smith-
Christmas

https://textbookfull.com/product/new-speakers-of-minority-
languages-linguistic-ideologies-and-practices-1st-edition-cassie-
smith-christmas/

Assembling and Governing the Higher Education

Institution: Democracy, Social Justice and Leadership
in Global Higher Education 1st Edition Lynette Shultz

https://textbookfull.com/product/assembling-and-governing-the-
higher-education-institution-democracy-social-justice-and-
leadership-in-global-higher-education-1st-edition-lynette-shultz/
Cross-Border Higher Education and Quality Assurance:
Commerce, the Services Directive and Governing Higher
Education 1st Edition Maria João Rosa

https://textbookfull.com/product/cross-border-higher-education-
and-quality-assurance-commerce-the-services-directive-and-
governing-higher-education-1st-edition-maria-joao-rosa/

Sustainability in Higher Education 1st Edition Davim

https://textbookfull.com/product/sustainability-in-higher-
education-1st-edition-davim/

Higher Education in Market-Oriented Socialist Vietnam:

New Players, Discourses, and Practices Phan Le Ha

https://textbookfull.com/product/higher-education-in-market-
oriented-socialist-vietnam-new-players-discourses-and-practices-
phan-le-ha/

Critical Race Theory in Higher Education 20 Years of

Theoretical and Research Innovations ASHE Higher
Education Report Volume 41 Number 3 J B ASHE Higher
Education Report Series 1st Edition Dorian L. Mccoy
https://textbookfull.com/product/critical-race-theory-in-higher-
education-20-years-of-theoretical-and-research-innovations-ashe-
higher-education-report-volume-41-number-3-j-b-ashe-higher-
education-report-series-1st-edition-dorian-l/

Global Cinematic Cities New Landscapes of Film and

Media Johan Andersson Lawrence Webb

https://textbookfull.com/product/global-cinematic-cities-new-
landscapes-of-film-and-media-johan-andersson-lawrence-webb/
New Languages and Landscapes
of Higher Education
New Languages and
Landscapes of Higher
Education

Edited by
Peter Scott, Jim Gallacher,
and Gareth Parry

1
3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Oxford University Press 2017
The moral rights of the authors have been asserted
First Edition published in 2017
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2016937501
ISBN 978–0–19–878708–2
Printed in Great Britain by
Clays Ltd, St Ives plc
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
This book is dedicated to our good friend and colleague Professor
David Raffe, who passed away in February 2015. David worked
closely with us over a number of years in planning a series of
seminars which led up to this book. He was an outstanding scholar
whose work was recognized both nationally and internationally, and
his contribution to our work as a member of our planning group was
greatly valued. We regret that his early passing deprived us of the
opportunity to work with him in the production of this book, but are
confident that his contributions to the understanding of education in
the twenty-first century will continue to be recognized for many years.
Contents

List of Figures ix
List of Contributors xi

1. Introduction 1
Peter Scott, Jim Gallacher, and Gareth Parry

Part I. Setting the Scene

2. New Languages and Landscapes 7
Peter Scott

Part II. Students and Learning

3. Student Participation in the Twenty-first Century: Mass or
Universal Systems? 65
Jim Gallacher and Gareth Parry

4. The Quality of Learning, Teaching, and Curriculum 84

Monica McLean and Paul Ashwin

5. Cost-sharing and Student Support 103

Claire Callender

Part III. Research and Knowledge Production

6. Of Timescapes and Knowledgescapes: Retiming Research and
Higher Education 129
Ulrike Felt

7. Research in an Open, Global Landscape 149

Jonathan Adams
Contents

Part IV. Universities as Organizations

8. The Rise and Fall of Systems Thinking: Towards a
Post-Bourdieuan Study of Field Dynamics 173
Jürgen Enders

9. Higher Education Institutions: Landscape Designers or

Contrived Organizations? 188
Jeroen Huisman

10. Beyond the Academic Profession, the Organization, and

the Nation: New Structures of Academic and Professional
Employment 204
Gary Rhoades

Part V. Higher Education, Society, and the Economy

11. The Public Dimension of Universities: A New Approach 223
Simon Marginson

12. Higher Education, Knowledge Capitalism, and the

Global Auction for Jobs 240
Phillip Brown and Hugh Lauder

13. Reflections and Conclusions 256

Peter Scott, Jim Gallacher, and Gareth Parry

Index 265

viii
List of Figures

11.1. Combining the economic and political definitions of public/private

goods in universities: four quadrants, four political economies of
higher education 232
12.1. Knowledge economy vs. knowledge capitalism 244
12.2. The top decile share in Europe and the United States, 1900–2010 251
List of Contributors

Jonathan Adams is Chief Scientist at Digital Science, a Holtzbrinck Group company

and sister company to Nature Publishing Group. He is also a Visiting Professor at King’s
College London, Policy Institute. Jonathan was the lead founder of Evidence Ltd, and
then Director of Research Evaluation for Thomson Reuters until March 2013. Evidence
developed research management products and services and created the UK Higher
Education Research Yearbook. He was on the science policy staff of the UK Advisory
Board for the Research Councils from 1989–92 and was Leeds University’s Director of
Research Strategy (1993–7). In 2004, he chaired the Monitoring Committee for
EU Framework Programme 6 (FP6); in 2006, he chaired the Monitoring Group of the
European Research Fund for Coal & Steel; and in 2008, he led the New Zealand
government’s 2008 review of research evaluation.
Paul Ashwin is Professor of Higher Education and Head of Department at the Department
of Educational Research, Lancaster University, UK. Paul’s research focuses on teaching–
learning and knowledge–curriculum practices in higher education and their relations to
higher education policies. Paul’s book Analysing Teaching-Learning Interactions in Higher
Education (2009) critically examined different approaches to conceptualizing teaching–
learning interactions in higher education. He is the lead author of Reflective Teaching in
Higher Education (2015), which is designed for all of those working in higher education
who are interested in further developing research-informed approaches to university
teaching.
Phillip Brown is a Distinguished Research Professor in the School of Social Sciences,
Cardiff University. He worked in the auto industry before training as a teacher. His
academic career took him to Cambridge University and the University of Kent at
Canterbury before he joined Cardiff University in 1997. He has written, co-authored
and co-edited seventeen books, including The Global Auction (2011) with Hugh Lauder
and David Ashton. He is currently collaborating on The Death of Human Capital?, and
another book project focusing on global talent management and its implications for
higher education, skills, and the future of employment (with a specific focus on Asian
societies).
Claire Callender is Professor of Higher Education Studies at UCL Institute of Education
and at Birkbeck, University of London. She is Deputy Director of the ESRC/HEFCE
Centre for Global Higher Education (CGHE), based at the Institute, and heads up one of
its three research programmes. Her research and writing have focused on student
List of Contributors

finances in higher education and related issues. She has contributed to the most
significant committees of inquiries into student funding in the UK.
Jürgen Enders is Professor of Higher Education at the School of Management, University
of Bath. He is member of the Academia Europaea and of the German Academy of Science
and Engineering, and Honorary Fellow of the Society for Research into Higher Education.
His academic interest is focused on the study of institutional change in the field of
universities, and their role in society and the economy. He has written and (co)edited
fourteen books, and published more than a hundred articles in books and journals such
as Higher Education, Organization Studies, Public Management, Public Management Review,
Studies in Higher Education, and Scientometrics.
Ulrike Felt is Professor of Science and Technology Studies and currently Dean of the
Faculty of Social Sciences at the University of Vienna. Her research focuses on changing
research cultures, governance, and public participation in technoscientific democracies
as well as the role of temporal structures and future in these developments. She has
been guest professor at numerous universities and has been active in policy advice on a
European and national level. From 2002 to 2007 she was editor-in-chief of Science,
Technology, & Human Values. She is lead editor of the fourth edition of the Handbook of
Science and Technology Studies (MIT Press).
Jim Gallacher is Emeritus Professor of Lifelong Learning at Glasgow Caledonian
University, and was Co-Director of the Centre for Research in Lifelong Learning
1999–2008. He was a board member of the Scottish Funding Council for Further and
Higher Education (SFC) (2005–10). Recent and current research interests include
widening access to further and higher education; links between further and higher
education; work-related higher education. He has managed a wide range of research
projects on these topics, and published numerous books, book chapters, journal
articles, and research reports from his research.
Jeroen Huisman is Professor of Higher Education at the Centre for Higher Education
Governance Ghent (CHEGG), Department of Sociology, Ghent University. Before
moving to Ghent, he was a PhD student and (senior) researcher at the Center for
Higher Education Policy Studies (CHEPS), University of Twente, the Netherlands
(1991–2005) and Professor of Higher Education Management, University of Bath,
UK (2005–13). His main research interest are organizational change, institutional
governance, higher education policy, and internationalization. He is editor of Higher
Education Policy, co-editor of the SRHE Higher Education book series and co-editor of
the series Theory and Method in Higher Education Research. He is also chair of the
Executive Committee of the European Association for Institutional Research.
Hugh Lauder is Professor of Education and Political Economy at the University of Bath
and was Director of the Institute for Policy Research (2004–6). He specializes in the
relationship of education to the economy and has for over fifteen years worked on
national skill strategies and more recently on the global skill strategies of multinational
companies and their implications for graduate recruitment. His books include:
P. Brown, H. Lauder, and D. Ashton, The Global Auction: The Broken Promises of

xii
 List of Contributors

Education, Jobs and Incomes (2011); and H. Lauder et al. (eds.) Educating for the Knowledge
Economy: Critical Perspectives (2012).
Monica McLean is Professor of Education in the School of Education, University of
Nottingham. Her main area of expertise is curriculum and pedagogy in higher educa-
tion; she has been involved in research that investigates the quality of university
education in different disciplines and professional fields and issues related to fair access
to university education, including retention and success. Her recent research projects,
both funded by the ESRC, have investigated the relevance of the capability approach to
university-based professional education for the public good in South Africa; and quality
and inequality in social science departments in UK universities of different reputation.
She is currently a co-investigator for an ESRC/DfID-funded project focused on raising
the learning outcomes of rural and township youth in South Africa. She has written
Pedagogy and the University: Critical Theory and Practice (2008) and, with Melanie Walker,
Professional Education, Capabilities and the Public Good (2013).
Simon Marginson is Professor of International Higher Education at the UCL Institute
of Education, and Director of the ESRC/HEFCE Centre for Global Higher Education
(CGHE). He is also Joint Editor-in-Chief of the journal Higher Education. CGHE is a
UK government-funded partnership of eleven UK and international universities with a
programme of fifteen projects over five years, investigating global, national, and local
aspects of higher education. His work is focused mostly on global and international
phenomena. He also works on social equality and higher education, and the public role
of higher education institutions, and the effects of competition. His next book is The
Dream is Over: The Crisis of Clark Kerr’s Californian Idea of Higher Education.
Gareth Parry is Professor of Education and Director of the Centre for the Study of
Higher Education, University of Sheffield, and Programme Leader, ESRC Centre for
Global Higher Education. He researches system change and policy reform in higher
education, nationally and internationally. He has led major research projects funded by
the research councils, government departments, and national agencies on aspects of
organization and participation in tertiary education. He was a research consultant to
the Dearing inquiry into higher education (1996–7) and the Foster review of further
education colleges (2004–5). His current work is focused on three areas: new languages
and landscapes for higher education; college systems in cross-national perspective; and
policy inquiry processes in tertiary education.
Gary Rhoades is Professor of Higher Education and Director of the Center for the Study
of Higher Education at the University of Arizona. From January 2009 to June 2011
he served as General Secretary of the American Association of University Professors.
Rhoades’s research focuses on the restructuring of academic institutions and profes-
sions. His books include Managed Professionals: Unionized Faculty and Restructuring
Academic Labor (1998) and (with Sheila Slaughter) Academic Capitalism and the New
Economy (2004). Rhoades is working on an updated book on faculty, tentatively entitled,
Organizing ‘Professionals’: Negotiating the New Academy. He is also beginning a book
on management, tentatively entitled, Managing to be Different: Strategic Imagination or
Strategic Imitation.

xiii
List of Contributors

Peter Scott is Professor of Higher Education Studies at the UCL Institute of Education.
Formerly he was Vice-Chancellor of Kingston University and Professor of Education at
the University of Leeds. He was also for sixteen years editor of The Times Higher
Education Supplement. His major research interests are the development of mass higher
education, particularly in its wider social setting, new patterns of knowledge produc-
tion, and the governance and management of universities.

xiv
1

Introduction
Peter Scott, Jim Gallacher, and Gareth Parry

Higher education is an arena of high political drama. Many Governments

seek to shift the financial burden of funding universities and colleges from
taxpayers to students (and graduates). Students themselves, after a period of
comparative quiescence, engage in increasingly charged campaigns, whether
on climate change or transgender rights. Universities have become the
primary sites where new social movements flourish. Higher education, in
particular research universities, is also an arena in which the economic
stakes have sharply increased. Cities, nations (both often prospectively and
aspirationally labelled ‘clever’ in official reports), and, indeed, world regions
compete in the global knowledge economy. This competition for talent is now
as urgent as that for resources, and new ‘world-class’ discourses have emerged.
Higher education is also an arena of social and cultural contestation. People
flows across continents and the spread of multicultural values, in which
higher education is deeply implicated, has escalated, disturbingly so for
some. Mass participation has produced graduate societies transcending older
class- and gender-based signifiers of social standing and in which (as a result?)
so-called ‘identity politics’ have flourished. Universities have become key
instruments of modernization as well as remaining the most powerful agents
of modernity. The growth of higher education has transformed our world—
and us—to a degree that remains significantly under-recognized (and conse-
quently under-theorized and under-researched).
The aim of this book is to move thinking about higher education on—in
terms both of concepts and of policy choices. The concepts, theories, perhaps,
but certainly mindsets still being used to make sense of twenty-first-century
higher education date back to the twentieth century. They have grown old
with use—and misuse. The adaptations that have been made have been thin
ideological veneers, local variations on a wider (and deeper) neoconservative
Peter Scott, Jim Gallacher, and Gareth Parry

theme. ‘Market’ higher education, in which students have been redefined as

customers of academic products and services (and business and the state as
customers of research) and in which institutions jostle for competitive advan-
tage, it is assumed, has succeeded ‘mass’ higher education, preoccupied with
social equity and arrayed in neatly organized national systems. Yet organiza-
tional structures and even professional values appear to have changed more
slowly than such a transformation might suggest. Add a twist of naive and
derivative accounts of ‘globalization’, and our apparatus for understanding
contemporary higher education is nearly complete—but remains deeply
unsatisfactory. ‘Reform’ and ‘modernization’, words often employed to
describe the transformation of higher education over the last two decades,
tend to focus on political manoeuvring and policy formation, and conse-
quently conceal the deeper shifts, both structural and normative, to which
this manoeuvring and these policies are one—but only one—response.
As the title of this book suggests, it is an attempt to offer a first sketch of the
new landscapes of twenty-first-century higher education, and also a first
attempt to articulate the new languages needed to describe both its present
realities and future potentialities. No more. It is not an attempt to take sides in
any smouldering culture wars for the soul of the university. Its aim is more
modest, simply to assert that new languages are needed to understand these
new landscapes, that we must make new beginnings rather than rely on old or
tired ideas. If that conclusion becomes more widely accepted, this book will
have achieved its primary goal. It has no ambition to offer a fully formed
‘theory’ of contemporary higher education—in part, because so little of the
conceptual and empirical groundwork has been laid; and in part, because
complexity and heterogeneity are now so central to the constitution of higher
education that singular and integrated accounts may no longer be feasible.
The book is divided into four sections:
 The first comprises a single contribution, an extended essay that attempts
to set the scene and to develop this overarching theme, the need for new
languages and landscapes (Peter Scott). Its aims are to set the scene, by
emphasizing the central role played by higher education’s engagement
with wider social, economic, and cultural forces (rather than its more
narrowly conceived ‘politics’), and also to prefigure some of the major
themes that are discussed in greater detail in subsequent sections.
 The second section focuses on students, learning, and the curriculum.
The 2011 White Paper in England promised to put ‘students at the heart
of the system’, and similar pronouncements have been made in other
countries. Not everyone accepts the implied critique, that universities and
other higher education institutions have ignored the needs of their stu-
dents either in the pursuit of their research ambitions (and those of their

2
 Introduction

academic staff) or, more generally, by giving priority to what has been
termed the interests of ‘producers’. Three key themes are addressed in this
section—student agency and participation (Jim Gallacher and Gareth
Parry); the transformation of learning, teaching, and the curriculum (Monica
McLean and Paul Ashwin); and the most contentious issue in contem-
porary higher education policymaking, cost sharing between students (and
graduates) and taxpayers, the ‘public’, and the state (Claire Callender).
 The third section covers research and, more broadly, knowledge produc-
tion. There appears to be little doubt that in many countries there has
been an intensification of the focus on the research mission of the uni-
versity, despite the simultaneous development of mass higher education
systems. One explanation has been that these systems are becoming more
segmented into elite research universities, on the one hand, and, on the
other, institutions with a more exclusive focus on teaching mass student
populations. Yet the evidence suggests that the intensification of research
culture is a pervasive phenomenon. This explanation also struggles to
account for the contrast between more managed research systems, at both
national and institutional levels, and more open and distributed know-
ledge production systems. Two distinctive accounts are offered of the
implications for research of these new configurations of time and space,
the first from a theoretical perspective (Ulrike Felt) and the second from a
more policy-oriented perspective ( Jonathan Adams).
 The fourth section switches the focus from students and research to
institutions. Three key themes are addressed. The first is the rise and fall
of ‘systems’, and systems thinking, and the rise of more loosely con-
structed ‘field dynamics’ as an explanatory tool (Jürgen Enders). The
second is the evolution of universities as complex organizations (Jeroen
Huisman). The final chapter considers far-reaching changes in character-
istics of the academic profession, which challenge what is implied both by
‘academic’ and by ‘profession’ (Gary Rhoades).
 The fifth and final section has a wider focus still, on the relationships
between higher education and society. It comprises two chapters, one on
the ‘public’, or social, aspect of the twenty-first-century university and the
other on the economic (and, in particular, employment) aspects of higher
education and research systems. The first discuses how the ‘public good’
can be conceived of under contemporary conditions, and redefined in
more uncertain and fluid times (Simon Marginson). The second considers
the links between higher education, work and the knowledge economy,
which so often preoccupies politicians and policymakers, although often in
somewhat naive terms of graduate ‘employability’ and research ‘impact’, to
the exclusion of other themes (Phillip Brown and Hugh Lauder).

3
Peter Scott, Jim Gallacher, and Gareth Parry

The origins of this book date back almost a decade. The three editors, and a
fourth colleague David Raffe (who sadly died, and to whom this book is
dedicated), were the organizers of a series of seminars funded by the (then)
Department of Universities, Innovation, and Skills in England and the Scot-
tish Government and by the Higher Education Funding Council for England
and the Scottish Funding Council. The seminars were held alternately in
England and Scotland. Their aim was to bring together scholars and
researchers and policymakers and institutional leaders, in the hope that this
combination would act as a catalyst for new thinking. To some degree they
came to be overshadowed by the banking crisis of 2008 and the subsequent
economic recession, which did little to promote an environment in which
longer-term reflection was able to flourish. Their immediate impact may also
have been blunted by changes of government in both countries.
In 2015 the process was revived at a conference held at the University of
Warwick. Although policymakers and institutional leaders participated along-
side scholars and researchers, the focus shifted from the need to inform policy
formation to a greater need to develop more fundamental thinking about the
state of higher education in the twenty-first century, already well under way.
The focus also shifted from a preoccupation with the United Kingdom, and
Anglo-Scottish comparisons, to wider international perspectives. Papers were
commissioned from UK-based, other European, and American scholars, whose
research ranged even more widely than these geographical affiliations suggest.
Some, although not all, of these papers formed the starting points for the
chapters in this book. New contributions, to remedy gaps, were also commis-
sioned. The result, we hope, is not a conventionally loose collection of edited
contributions but a coherent book organized round a series of themes outlined
in the introductory essay—and, above all, committed to developing new
thinking about higher education. Deliberately, it is neither polemical nor
prescriptive. There is (more than?) enough of both. Our aim is more modest,
but maybe also more ambitious—to begin to develop new languages (perhaps
in the plural) that better reflect the landscapes within which contemporary
higher education is located and to which it has so decisively contributed.

4
Part I
Setting the Scene
2

New Languages and Landscapes

Peter Scott

Introduction

Higher education in the United Kingdom is the primary focus of this introduc-
tory essay. Many of the detailed examples are drawn from, and some of
the discussion based on, the experience of universities and colleges in the
UK. However, as will quickly become obvious, under contemporary conditions
it has become increasingly difficult to treat any national higher education
system without substantial reference to the development of other national
systems. None, in Donne’s memorable phrase, is an island; all are part of the
main. This is even more true of the wider transformations, within higher
education but also those in the wider social world, which are the real subject
of this essay—the new ‘landscapes’ and ‘languages’ in its title. Although the
precise form of their impact on different national systems, and the ways in
which these systems have themselves contributed to these transformations,
have been conditioned by different histories, laws, cultures, and habits, that
impact has been general. The starting point only, therefore, is the UK; the
argument, analysis, and conclusions go much wider.
Fifty years on . . . The higher education system that emerged in the course of
the 1960s is at first sight very unlike the contemporary system—to the extent
that it can truly be described as ‘another country’. Yet it is also strikingly
familiar. This dialectic between change, even transformation, and continuity,
or stability, must be at the root of accounts of the evolution of higher educa-
tion in the United Kingdom and the distinctive forms that evolution has
taken. Some of these accounts, perhaps the majority, emphasize change,
with the most extreme proclaiming (and relishing the prospect of) ‘paradigm
shift’ (with regard to the emergence initially of a mass system and, more
recently, of a ‘market’ in higher education). Others emphasize, instead, the
Peter Scott

continuity, even the conservatism, of our higher education system—or, at any

rate, the longue durée of deeper structural change that owes comparatively little
to the ebb and flow of politics and ideology. But no—serious—account can
entirely ignore the claims of the ‘other’, whether change or continuity, trans-
formation or conservatism, paradigm shift or longue durée.
The 1960s are often regarded, and not only in the UK, as a decade of
transformation—the abandonment of empire, the beginnings of the abate-
ment of the Cold War, the advance of more liberal social attitudes (from the
abolition of capital punishment through the decriminalization of homosexu-
ality to the legalization of abortion), the consolidation of the post-war welfare
state and, above all, an explosion of popular culture. These are the years in
which modernity is said finally to have arrived (Kynaston 2014). However
fragile a claim in some of these other domains, with regard to higher educa-
tion it is beyond serious dispute. The iconic Robbins Report, published in
1963, set the tone—first, by firmly establishing the idea that there should be a
‘system’ of higher education; and, secondly, by recommending (and so legit-
imizing) large-scale expansion in the number of students (and of institutions)
(Robbins 1963).
But events in the 1960s before and after Robbins were equally significant—
the foundation of the new green-field campus universities (including Sussex,
Warwick, and Stirling); the creation of technological universities (the ‘pro-
moted’ colleges of advanced technology); and, perhaps most decisively, the
establishment of the polytechnics following the 1966 White Paper, which,
although a formal rejection of the path of development recommended by
Robbins, ensured the system would be dominated by large multipurpose
multisubject (and quasi-university?) institutions by ending the fragmentation
of advanced further education (Scott 2014). Whether these reforms in the
1960s made the eventual emergence of mass higher education in the UK in the
1990s inevitable may be debatable. But there can be little debate that they
created a recognizably modern system.
The differences between that system and the system that exists today are
legion. The most obvious are ones of scale. Student numbers have increased
almost tenfold; participation rates fourfold. In addition to the internal dyna-
mism of disciplines, ceaselessly forming and reforming, splitting and cohering,
entirely new domains have entered higher education—first, teacher education
and, more recently, healthcare. Universities, as a result, have become much
larger and more complex, and their organizational cultures and forms of man-
agement have been adjusted accordingly. New, and more structured, forms of
professionalism have developed, in both teaching and research (where, despite
the advent of mass higher education, the focus on performance and product-
ivity has sharply increased)—alongside the emergence of new roles, hybrids of
existing roles but also new para-professions. Simple evidence of this shift is that

8
 New Languages and Landscapes

the vacant posts now advertised by universities bear less and less resemblance to
those advertised half a century ago.
The policy context in which higher education operates has also been trans-
formed. Then there were almost no doubts about the legitimacy of state action
and its responsibilities as the primary driver of development, whether in estab-
lishing new universities or forcing unwilling colleges of technology and (even
more unwilling) colleges of art to combine to form the new polytechnics. Such
forceful restructuring is unimaginable today. There were also few doubts about
the need to develop a more integrated system of higher education bringing
together the existing universities, teacher education, and what Robbins still
labelled ‘technical education’. Now, of course, the notion that a ‘system’ does,
or should exist, is increasingly contested—at any rate in England.
Yet fifty years ago there was almost no detailed surveillance of higher
education’s core business of teaching and research—no quality assurance, no
research assessment, (almost) no codes of good professional (or governance
and management) practice, no elaborated systems of audit and accountability.
Universities enjoyed an exceptional degree of autonomy, derived from histor-
ical precedent and not yet negated by their late twentieth- and early twenty-
first-century relevance to ‘delivering’ both educational opportunities and, in
particular, contributing to the development of a high-skill (and increasingly
globalized) economy. And there were no league tables . . .
Yet, in some key respects, the higher education system of the 1960s
is not ‘another country’ but still a familiar landscape. The most obvious is
that the pattern of institutions established fifty years ago has remained
remarkably stable. The former polytechnics (and Scottish central institu-
tions) became universities in 1992 but, in many respects, are identifiably
the same institutions. A few of the larger teacher training colleges have more
recently also become universities. A handful of mergers have taken place,
with middling success. An even smaller number of non-traditional, and
private, providers have been established within higher education. Of course,
the rigid ‘binary’ demarcation has been replaced by more fluid categoriza-
tions of institutions based largely on league-table positions and membership
of so-called ‘mission groups’. Whether post-binary convergence or this infor-
mal process of differentiation should receive greater emphasis remains an
open question.
Assumptions about the nature of higher education have also remained
comparatively stable since the 1960s. The belief that teaching must be
informed, if not always accompanied, by research remains strong. Patterns
of teaching remain remarkably artisanal, despite the introduction of
new learning technologies, and also professionally determined, despite the
paraphernalia of more intrusive management and quality assurance systems.
Professional values, although battered, and identities, although frayed, have

9
Peter Scott

proved to be resilient. In all these respects higher education in the UK con-

tinues to display many traditional characteristics.
More fundamental shifts perhaps have taken place towards the ‘active’
management of research, largely but not wholly in response to successive
Research Assessment Exercises (RAE) and now the Research Excellence Frame-
work (REF). But part of its effect (if not purpose), which has been to place
renewed emphasis on research performance, may also have reinforced con-
ventional assumptions about the priorities of academic work. The emphasis
on the ‘impact’ of research—and, more extravagantly, the growing popularity
of notions of socially distributed and intellectually eclectic ‘Mode 2’ know-
ledge (Gibbons et al. 1994)—may have had more radical and destabilizing
effects. However, the normative structures and professional practices of higher
education in the UK still have much in common with those that prevailed in
the 1960s.

Contemporary Challenges

This evidence of continuity, even endurance, is perhaps a necessary counter-

weight to the routine assumption that contemporary higher education sys-
tems are caught up in a process of transformational change, which is likely to
be further radicalized as the twenty-first century proceeds. However, this
assumption is difficult to shake off. Higher education appears to face a number
of almost existential challenges—conceded in the title of this introduction
‘New Languages and Landscapes’.
The challenge that has received most political attention is that of funding.
The decline in public funding, itself the product of declining faith in the
welfare state as it developed in the second half of the twentieth century, has
led to a search for alternative sources of income, the most important of which
has been student fees. However, higher fees have led to increasing debt among
graduates as they struggle to repay loans; current estimates suggest that in the
United States this debt is more than $1 trillion, and exceeds credit card debt.
These high levels of indebtedness, fuelled by rapidly increasing tuition fees,
raise questions about the sustainability of this source of funding, the major
alternative to general taxation. It is equally important not to accept that the
drift towards higher fees is inexorable. This drift has been resisted in large parts
of Europe and reversed in Chile and Germany (and Scotland within the UK).
Even in the United States, the supposed heartland of ‘market’ higher educa-
tion, average fee levels in state institutions are significantly lower than the
£ 9,000 maximum, effectively the benchmark, set in England.
The second challenge appears to be to traditional patterns of organization
in higher education. It is visible at many levels—of national systems, of

10
 New Languages and Landscapes

institutions, and of the academic profession. As efforts to ‘steer’ national

systems have declined, these ‘systems’ have tended to atrophy and be replaced
by more volatile configurations generally, although not always accurately,
described as ‘markets’. As academic self-government has retreated in the face
of the growing complexity of higher education, it has been replaced by new
patterns of governance that have been labelled ‘managerialism’ (even if this,
typically pejorative, label fails to capture the nuances of these new arrange-
ments). New segmentations of the academic workforce have emerged that are
creating new professional identities, despite the resilience of more traditional
normative models of the academic profession.
And yet . . . Even in the most ‘privatized’ national systems state regulation is
often as intrusive as old-fashioned state planning or ‘steering’. Academic
government—significantly?—has proved to be remarkably resilient in the
most successful, and certainly the most renowned, research universities. The
changing shape of the academic profession can perhaps be best be explained
in terms of the persistence of a traditional and privileged core of tenured (or, at
any rate, full-time) academics with both teaching and research responsibil-
ities, which is now supported by a periphery of para-professional workers with
more specialized roles (although the impact of research, teaching, and quality
assessment on the autonomy of even this traditional core should not be
underestimated).
A third, quasi-existential, challenge is apparently to the core purposes of
higher education. The advance of consumerist/instrumentalist ideologies,
expressed most blatantly through policy instruments such as the National
Student Survey in England, appears to be irresistible. But is it new? The need so
eloquently to assert the claims of ‘liberal education’ or Bildung in the nine-
teenth century was evidence not of their dominance but the reverse, their
subordinate role in institutions principally focused (then as now) on satisfying
the needs of an emerging professional society. The current emphasis on
‘choice’ by student consumers is maybe best seen as a policy veneer on this
enduring professional orientation of higher education.
The advance of new learning technologies, in particular the promise of
Massive Open Online Courses (MOOCs), is also seen as requiring far-reaching
adjustments in the organization of teaching, the content of the curriculum,
and pedagogic cultures, a revolution in the economy of learning. But this can
also be regarded in the context of the accretion of new tools and techniques, a
long established process of evolution. So far most new learning technologies
have supplemented rather than substituted for traditional patterns of student
learning. It is perhaps more difficult to deny that new patterns of research
production, combined with increasing emphasis on utility, application, and
‘impact’, have stimulated radical effects in science and scholarship. But
whether these have been more radical than the ‘natural’ dynamism of

11
Peter Scott

disciplines as they evolve new perspectives and dissolve old ones, and accu-
mulate extended empirical bases, is open to doubt. Also open to doubt is the
extent to which the more intrusive ‘management’ of research truly reflects this
‘Mode 2’ volatility. In many respects it may inhibit the openness of new
systems of research, and more generally knowledge production.
So there is a need to recognize the force of continuity in the whirlwind of
rhetoric about the inevitability of change. Or, perhaps more accurately, a need
to recognize that the most significant changes in contemporary higher edu-
cation systems may have their source in the longue durée, the shifts in deep
society, culture, and the economy, more than the histoire événementielle of
ideology and policy (to adopt the terminology of the late great French histor-
ian Fernand Braudel). The purpose of this introductory essay is to explore
these new ‘landscapes’ and ‘languages’ of contemporary higher education,
taking account of this dialectic between continuity and change and also the
need to distinguish between different dimensions of ‘change’ (in deep struc-
tures and on the political surface). It is divided into two main sections.
 The first focuses on the wider environment, changes in deep structure—
demography, occupational patterns, social attitudes—but also shifts in
ideology—neoliberalism and all that. In short—new landscapes.
 The second considers another enveloping environment, of the theories,
concepts, and frameworks used to make sense of contemporary higher
education systems—and whether they need to be refined or replaced. In
short—new languages.
 In conclusion a final, and much briefer, section considers the implica-
tions of the analysis offered in the two main section—the ‘landscapes’
and the ‘languages’—for the structure, funding, governance, and man-
agement of higher education.

The Wider Environment: Structure and Ideology

Despite their historical orientation to professional (and elite) formation, uni-

versities, at their best, have been key institutions in what has become known
as ‘civil society’, that crucial zone between the state and the market. Of course,
universities are not alone; many other kinds of voluntary organization, char-
ities, action groups, political and social movements, and (however unfashion-
able they have become) trade unions also inhabit this zone of ‘civil society’.
The central position claimed by universities is rooted in their aspirations, first,
to help their students lead examined lives as well as to pursue professional and
other highly skilled careers and, secondly, to engage in critical research and
scholarship—key components of a democratic culture.

12
 New Languages and Landscapes

It is no accident that the work of George Soros’ Open Society Foundation,

established in the wake of the collapse of Communist regimes in central and
eastern Europe, has had one of its primary focuses on higher education. The
claims of the university to enjoy institutional autonomy in order, it is argued,
to enable the exercise of academic freedom are derived from their claim to
occupy this central role in civil society. The arm’s-length principle, embodied
in the operation of the University Grants Committee between 1919 and
1988 and still embodied in the work of the Arts Council with regard to arts
organizations (perhaps in even greater need of freedom from constraint than
universities?), is designed to create a buffer between the state and (some) civil
society organizations, to provide a cordon sanitaire against over-politicized
interventions.
However, the demarcations between state, market and civil society have
always been fluid. This is very far from being a zero-sum game. First, all three—
public institutions, voluntary bodies, and market organizations—contribute
to the formation of society, the economy, and culture in a wider sense.
Secondly, the state is often the primary sponsor of many civil society organ-
izations, providing the bulk of their funding. Thirdly, in their turn, some of
these organizations seek directly to influence state actions—for example,
political and social movements the primary focus of which is on influencing
public policy. Others work in partnership with the state; a good example is the
collaboration between charitable foundations such as the Wellcome Trust and
research councils. Finally, many civil society organizations also directly par-
ticipate in the market—notably trade unions as they struggle to set a ‘fair price’
for labour, but also universities as providers of skilled workers, new technolo-
gies, and through quasi-commercial subsidiaries other products and services.
So there is no contradiction between regarding universities, perhaps some-
what idealistically, as quintessentially civil society organizations but also
as active agents, acting upon but also being shaped by their socio-economic
environments. There is even a case for arguing that in an emerging
knowledge-led economy mass higher education systems act as more powerful
social and economic agents, which may require their traditional role in civil
society to be reconsidered. This section will consider the engagement of
higher education in these wider environments.

Knowledge Economy
A large part of the justification for the scale and relevance of contemporary
higher education systems is derived from their supposed contribution to the
development of a high-skill high-value-added economy. This has often been
labelled a ‘knowledge economy’ because its supposed engine is the production
of ‘knowledge’ (not simply, or even mainly, science but also big data, brands,

13
Peter Scott

and the rest; indeed symbols of all kinds). This contribution has many
strands—highly skilled graduates with ‘employability’ if not always (technic-
ally) expert skills; research that has identifiable social, economic, and, above
all, technological ‘impacts’; but also a mass population of highly educated
people with both the resources to consume goods and services (which they
themselves may have helped to design, create, and make) and the skills
and mentalities to navigate successfully through a complex knowledge, or
symbolic, society.
Much of the investment, public or private, in higher education is justified in
these terms. A good example was the Lisbon Declaration by European Union
leaders of their goal of making Europe the most advanced high-technology
economy in the world by 2010, a target that may never have been realistic
but was in any case derailed by the financial crisis of 2008 and subsequent
economic recession and stagnation (European Commission: High-Level
Group 2004). Targets for increased participation in higher education have
also been justified not on grounds of social justice but on the basis of forecasts
of future demand for graduates in the workforce, as was the case with (New)
Labour’s pledge in the 2001 UK general election to enrol more than 50 per
cent of young people in higher education (another missed target—at any rate,
in England and Wales). The Organization for Economic Cooperation and
Development (OECD) has calculated that for every public dollar (or pound
or euro) invested in higher education three dollars’ worth of economic activity
is generated—an almost irresistible, if perhaps optimistic, rate-of-return
(OECD 2012).
Yet doubts about this virtuous circle have never completely dissipated—and
not only among those who have always objected to the inevitably reductionist
view of the value of higher education implicit in such justifications. The
linear, even mechanistic, accounts of the transition first from pre-industrial
to industrial economies and then from industrial economies to post-industrial
economies, pioneered by scholars such as Daniel Bell in the 1970s, have fallen
out of fashion (Bell 1974, 1976). Their somewhat naive optimism, even uto-
pianism, which looked forward to a world of reduced effort and increased
pleasure, in which the hard work of the world would be made smooth, was
quickly proved to be wrong—first, by the oil shock of the 1970s and then by
the free-market reforms of the 1980s. Instead there has been an intensification
of work processes, accompanied by longer hours and increasing inequalities
of reward.
More recent accounts of the twenty-first-century economy have tended to
emphasize, first, not so much the (initial) production but the (subsequent)
monetization of knowledge; secondly, the substitution of credit for wage
growth, rendering more fragile the basis of an economy dependent on gallop-
ing consumption; thirdly, the growth of inequality not seen since belle

14
Another random document with
no related content on Scribd:
kantajillamme; norjalainen sanoi käywänsä kesät läpi
talwiwaatteissa, kelpo ketineet olikin hänellä: tawallinen willapaita,
pumpulipaita, paksu willa-röijy, wahwat liiwit ja merimiehen paksu
takki kokowillawuorineen. Loppupuolella matkaa, kun ilma lämpeni,
nousi häneltä hiki selästä laukun-nahkaan. Yksi puro eli joki oli
matkallamme. Se oli kaiwanut uran itselleen kiwikallioon; rannat
oliwat useassa kohden kuin hakatut seinät, jonka tähden puroa ei
huomannut ennen kuin se juuri pöllähti eleen. Kuljettiin wähän
matkaa, niin sanoo norjalainen: »tässä se nyt on Karabellan niemen
metsä.» Me katsoimme ympärillemme ja etemmäksikin; sitte miehen
silmiin, mutta hän ei näyttänyt leikkiä laskewalta. »Missä se on?»
»Tuossa edessämme;» ja todellakin päästyämme pienen mäen alle
huomasimme pensastoa; mutta erehdys! Se on koiwikkoa, 2, 3 sylen
pituista koiwumetsää; miehen polwen paksuiset maitowalkeat
koiwun rungot kiiltäwät lehtien wälistä. Ihmeellistä! ne oliwat
kaswaneet pitkin maata ja tuuhealehtiset oksat rehoittiwat
kummallakin, puolella; lehdetkin oliwat melkein yhtäsuuret kuin
etelämpänä. Juuresta oli runko sangen paksu, waan oheni sitte
melkeen heti ja käyränä mutkitteli se yhtä paksuna muutamia syliä
noin kyynärän werran maasta. Tosi metsää se oli. Sawossa luullaan,
että metsän pitää pystysuoraan kohdalleen kaswaa; kuka sen on
sanonut! Jos se woi kaswaa suoraan maan sisään, sitä minä en
tiedä, enkä ole nähnyt, mutta sen olen nähnyt, että metsä kaswaa
ihan pitkin maata. Karabellan metsä oli alaltaan noin tawallisen pihan
kokoinen ja oli näöltään etempää niinkuin heitetty rasi meillä. Woipi
arwata syynkin tuohon koiwujen wiisaasen käytökseen: jos ne
nostaisiwat latwansa pystyyn, niin kyllä pohjoinen osaisi kohti ja
tukistaisi lakkapäät paljaiksi, mutta nyt se huristaa yli, eikä
hoksaakaan, että alempana olisi ollut syötäwää; on myös meren
puolella wähä kinnarin kynnystä, josta se kiireissään kimpoaa
toiselle harjulle. Kaikilla an keinonsa pettää wainoojansa. Mutta
muutamia kukkalajia kaswoi ihan pohjoisrannalla. Erästä kaunista,
walkeata kukkaa, joka oli muodoltaan kuin metsätähti ja muuramen
kukkaa wähä suurempi, kaswoi suuret aukot aiwan walkeana; se oli
omituista nähdä noin korkeassa pohjasessa. Matkan puoliwälissä,
wähä päälle, tultiin wuoren pyöreälle harjalle, jonne näkyi wielä
Tsipna Wolokan kyla ja Sopiskan kyla edessämme, kuin myöskin
korkea kallioniemi saarennon luoteisnurkassa, joka niemi pistää ulos
Muotkawuonoon sen pohjoisrannalta ja jakaa wuonon sisä-ja ulko-
osaan. Sopuskan kylän takaa näkyiwät mustat, korkeat Karpinkalliot,
jotka laskewat mereen. Jotenkin selwän kuwan sai tästä katsoen
koko saarennon muodosta ja luonnosta; sen sisäosat owat paljaita ja
autioita mykkelikkömaita, joissa porot kuuluwat paikan kussakin
löytäwän ruokaa, ja karhut löytäwät tien sinne poroin perässä.
Astuessamme myötämaata kylään, joutaa pitää puhetta, syödä
Uuran juustojäännöksiä j.n.e., sillä mitään erinomaista ei ole
katseltawana, kun rantakin on etäällä mäkien takana ja sisäwuorien
tyhjiä kupeita ei jaksa enempätä katsella. »Käwihän teillä
kuwernöörikin.» »Joo, laski komean laiwansa rannan luo, jossa wäki
juhlawaatteissa oli wastassa, nousi paatilla rantaan, astui ylös
mäelle, jossa minä seisoin ja käski minun opastaa itseään maata
myöten Sopuskaan. Minä pyysin wain saada pistäytä mökissäni
ewästä ottamassa ja panemassa wähä parempaa waatetta päälleni.
Hän kielsi sen ja niin lähdettiin astumaan muut herrat muassa; laiwa
ajoi meritse Sopuskaan. Hywästi jaksoiwat herrat kulkea, waan
hitaastihan sitä mentiinkin. Sopuskassa oli wäki rannalla
odottamassa, jos kuwernööri tahtoisi jotain kysäistä, waan hän nosti
ainoastaan lakkiansa, astui paattiin ja nousi laiwaan. Waitokuwassa
oli hän antanut soutaa itseään paatissa ympäri lahden rantoja
myöten; silloin oli yö. Sen perästä meni hän Arkangeliin.» »Eikö hän
mitään tiedustellut kolonistain oloista?» — Norjalainen astui niin
pitkiä askelia, että minun täytyi panna hölkkäjuoksu pysyäkseni
wähäkään rinnalla.

Sopuska

on pieni kylä; siinä ei ole monta taloa; ne owat erään pienen

lahden pohjassa. Kylässä on ainoastaan norjalaisia taloja; meidät
wietiin kauppiaan luo, jonka emäntä oli suomalaista syntyperää ja
osasi suomea, waikka hän meidän mielestämme sitä wähä
kainosteli, eli (liekölupa sanoa) häpesi. Piika talossa oli Kuusamosta,
ja erään toisen talon nuori emäntä. Wiimemainittu oli muutamia
wuosia sitte tullut naiduksi talon pojalle, ja sinä päiwänä kun me
olimme kylässä, käwi hän rippikoulun, tuli konfirmeeratuksi,
kuulutettiin 3 kertaa julkisessa jumalanpalweluksessa miehensä
kanssa, käwi ensiripillä, tuli wihityksi ja kirkotelluksi, ja 2 lastansa
kastettiin. Kelle teistä, Samon emännät, on niin paljo yhtenä
päitwänä tapahtunut!! Sopuskan norjalaiset tuntuiwat minusta
olewan myös hywissä waroissa, niinkuin Tsipna Wolokankin. Karppi
eli Skarpi wuonossa taitaa olla köyhemmän puoleisia norjalaisia.
Paljo oli turskia kuiwamassa sillä kauppiaalla, jonka luona olimme
kortteeria; niin awaroita jälliä emme tulleet näkemään muualla kuin
Waitokuwassa. Kaikki talot oliwat hirsistä, ja kauppiaan talo
kaksinkertainen keskeltä, jossa me yläkerrassa taas saimme maata;
yö oli jotenkin kylmä ja norjan patjat tuliwat hywään tarpeesen.
Kylään sattui tulemaan 2 puumankilaista, joiden wämpöörissä meille
sopi lähteä Waitokuwaan. Puolisten aikana lähdettiin risteilemään ja
muutamien luowien perästä päästiin lahdelmasta merelle ja annettiin
mennä suoraa pohjoista kohden, että päästäisiin sitte toisella
käännöksellä perille, mutta ei tahtonut wedellä eteenpäin. Wiimein
laskettiin niin ulos merelle että oltiin rannasta noin kolmisen
peninkulmaa, mutta silloin loppui tuuli ja wene rupesi yhdessä
kohden tuutimaan ylös ja alas aaltojen päällä ja wälissä, joiden harjat
ja laaksot oliwat niin sanoakseni raswatyyniä. Jo rupesi meri
lyömään ja weri tuntui ikäänkuin myrkytettynä kiertelewän ympäri
pään ja watsan. Piti rohkaista mielensä. Keksin toimen: »tuokaa,
miehet, esiin kaikki koukut ja kääntimet.» Ruwettiin oikeen innolla
meren karjaa ahdistelemaan; kyllä miehet wähin nauruun suutansa
wetiwät, ja annettuansa koukut rihmoinensa meille meniwät
kajuutaan. Mitäpä me siitä; pääasia oli, että meillä oli jotain harrasta
touhua. Onki mereen ja rihma sen puuhaarukan päälle, joka oli
weneenlaitaan pystytetty ja jossa oli haarojen wälissä pikku kiekka
rihmaa warten; sitte kaikesta woimasta »jaakaamaan,» se on:
nykäisemään kowasti rihmasta, että koukku yhtäkkiä hyppää
ylöspäin. Sitä tehtiin joku 5 minuutia, rukkaset käsissä, ja jo alkoi
tottumattomille tulla aika wari. »Jo wähä nykäisi.» »Nostakaa heti
ylös kala.» Minä lapan nuoraa kotwan aitaa; tietäähän sen, kun on
noin 150 à 200 kyynärää. Nousee turska sywistä pesistään, kaunis
kala; kitusistaan oli se kiinni. »Nyt sopii tuoretta kalaa ruweta
keittämään, pata siis tulelle.» Mutta ei mikään kala-keitto ole niin
hywä kuin hyyskän liha ja turskan maksa yhdessä.

Turska antoi palasen mahapaitaansa; se koukkkuun ja koukku

taas mereen kalaa noutamaan; kenties sattuisi hyyssä; sitte
saataisiin merimiehen kalakeitto. Eipä aikaakaan, kun kumppanini
keulassa rupeaa kalaa wetämään ylös. Pätkähti hyyssä weneen
pohjaan; kirkkaat kupeet paistawat kuin siialla. Kala oli toista
kyynärää pitkä. Saatiin wielä turska mieheen. Joka ei tahto panna
koukkuun turskan mahanahkaa, saattaa kyllä onkia sitä ilmankin;
kun onki sattuu kalaparween, niin kyllä se johonkin nykäistessä
tarttuu kiinni, ja teräwä wäkä nostaa kalan waikka häntäpuolesta.
Woi saada jonkun mielenkuwauksen siitä wilkkaasta liikkeestä, mikä
mahtaa olla wesimaailmassa pohjoisessa, kun tulee kokemaan tätä
kalain paljoutta, josta ihmiset eläwät. Kun Homerus,
ennenmuinoinen runoruhtinas, lauloi merestä, sanoi hän aina »tuo
hedelmätön meri»; silloin löi ukko kiween, mutta »torkkuu joskus
mainio Homeruskin» arweli jo Horatius ja jäämeren kalastajana minä
lisään: se on tosi.

Sitte seurasi wielä yksi noita unohtumattomasti kauniita pohjan

kesäöitä, mutta se oli wiimeinen, ja kenties se sentähden olikin niin
ylenmäärin ihana. Ilmat rupesiwat tästä lähtien sateisiksi.

Aamupuoleen noussut perintakainen tuuli wei meidät wähään

aikaan

Waitokuwan

kylään, jonka talot omat ympäri, ei ainoastaan itäisellä puolella,

waan myös läntisellä, melkoisen wuonon (Aidewuodna.)
Niemekkeet, jotka pistäwät ulos mereen owat paljasta kalliota; siellä
täällä on ilmi karia ja matalassa wuonossa kiwiä; edessä aawa meri
— semmoinen on näköala tästä kylästä. Myötäänsä kulkee siwuitse
weneitä, purje-ja höyrylaiwoja; ei paikat ihmisettömiä ole milloinkaan.
Juuri sentähden, että tämä kylä on kaikkein kansallisuuksien yhtymä
paikka sekä kaupan että muun puolesta, luulen myös siweyden
olewan huonolla pohjalla; semmoinen maine kait kylällä oli. Wuonon
länsirannalla asuu kylän pienempi kauppijas, selwä suomalainen, ja
perässä suuremman kaupan pitäjä, norjalainen, jota sanottiin
rikkaaksi; kenties, koskapa hänessä samppaniaakin liikuteltiin
meidän siellä ollessa; sitä ei olisi luullut noilla seuduin maalimata.
Hänellä oli warsin awarat jällit punaiseksi maalatun kartanonsa
takana. Ne oliwat täynnä halotuita turskia, jotka oliwat kuiwamassa
auringonpaisteessa. Sydötään 2 seiwästä wierekkään maahan,
nenät ristiin, ja niiden päälle orsi. Orsia orsien wieressä on tuhansia,
laajat tasangot aiwan täynnä; jaturskia, joita parittain hännästä
yhteen sidotaan ja heitetään orrelle, on kymmeniä joka orrella
riippumassa. Luulisi ettei kaloja muualla maalimassa olekaan, kun
näkee tätä kalan siiwoa; niin paljolta ne näyttäwät. Kyllä nämä
kauppijaat ruokkiwatkin monta miestä yli koko Europan, erittäinkin
Wenäjällä. Arkangelin ja Pietarin kautta tulewat turskat Kuopioon.

Ympäri wuonon on rannoilla tasaista maata, jota kyllä, kun tämä

on wanha kylä, näkyi tehdyn niityksikin; mutta alaan nähden pitäisi
sen elättää enempikin kuin jonkun kymmenkunnan lehmää, mikä
kylässä on. Taitaapa täälläkin olla niin, että kuta kunnollisempi mies,
sitä warakkaampi, ja päin wastoin; tämä tietysti yleisesti sanottu ja
monilla poikkeuksilla. Ainoastaan muutamia turwetupia on kylässä,
kaikki muut oliwat hirsistä ja hywässä reilassa. Tässäki kylässä täytyi
admitteerata ja wihkiä eräs mies yhtä haawaa; hän oli aiwan huono
lukija, mutta sanottiin olewan muuten kelpo miehen. Hun mielellään
lupasi tulla rippikouluun, kunhan ensin tulisi wihityksi waimonsa
kanssa, joka siitä syystä ei woinut odottaa, että oli lapsiwuoteesen
lankeewa. He wihittiinkin; ennestään oli heillä jo yksi lapsi. Mies sitte
oli uskollisesti rippikoulussa Puumangissa.

Tästä on wain 4 wirstaa yli niemen etelään päin toiseen kylään,

wälillä on korkeanlainen hietaharju, jolle näkyy kumpikin kylä ja aawa
meri lännestä yli paljaan niemen. Koko taiwal kylästä kylään on
karkeata hiekka-maata, joka kaswaa lyhyttä jäkälää ja kanerwata,
kalliota ei ole matkan warrella.
 Kerwana.

Puolet taloista owat turpeista, ja toisetkin owat uutismökin,

näköisiä. Asukkaat owat niin kutsutuita »hihhuleita» eli oman
nimityksensä mukaan wain »kristityitä» ja erittäin ystäwällisiä
wierasta kohtaan.

Tämän kylän ympärille saisi myös niittyä paljon enempi kuin mitä
on huoneiden ympärille tehty. Karjaa näillä on melkeen sama werta
kuin Waitokuwalaisilla.

Puumanki

(eli Pummanki) on suurin ju wäkirikkain kylä koko rannikolla (sen

mukaan kuin minulle wäkiluwun sanoiwat; liekö tuo oikein, en tietä).
Kun Kerwanasta tulee Puumankiin, jota walia on lähes puolitoista
peninkulmaa, näkyy oikealla kädellä korkeanlaiset kalliowuoret aina
niemen nenään asti, edessä on tasanko, jonka pieni puro leikkaa
halki, ja wasemmalla on lyhyt ja korkeanpuoleinen someroharju-
niemi, jonka taakse rantaa wetäypi ja muodostaa sielläkin hywän
sataman. Puron länsipuolella on talo hirsistä, 2 tupaa wastakkaa ja
kamari wälissä, jossa me asuimme sen aikaa tuin olimme kylässä.
Wieressä länteen päin on muutamia turwe-tupia nawetoineen,
kotineen. Meren rannasta näihin taloihin saattaa olla 1/3 wirstaa.
Tästä lähdetään kaakkoon päinsuoruun sisäsatamata kohden, kun
aiotaan pääkylään, johon on kortteeritalostamme toista wirstaa. Talot
owat puron warrella ja sataman rannalla joku, sillä puro tekee
polwen lähelle satamata. Suurin osa taloista on turpeista, waan
sangen siistiä sisältä ja suurilla akkunoilla warustetut. Potaatimaata
oli monella ja lehdet oliwat erittäin suuria ja kirkkaita; odotettiin
hywää potaatiwuotta, mutta ei sitä monta kappaa ollut
kylmässäkään. Heinämaatkin talojen ympärillä ja puron warsilla
oliwat erittäin kaswawia. Sitä kenttää, joka oli kylän osien wälillä,
käytettiin laitumeksi, ja siinä näki joka päiwä, kun aina kulki
pääkylään kortteeristaan, koko karjan, monta kymmentä lehmää
suuria lihawia ja hywin hoidetuita, käywän ruokamaalla. Saattuisiwat
kyläläiset pitää enempikin lehmiä ja lampaita sillä heidän on
suurimmaksi osaksi 2 Haanö eli Lunni-saarta, jossa kaswaa hywä
heinä, mutta he wiewät wenelastittain heiniä Wesisaareen ja
Wuoreijaan (Wardö) ja saawat hywän hinnan. Asukkaat owat hywästi
toimeen tulewia ja suurin syy siihen on että kylässä wietetään
siweätä elämätä kaikin puolin. Heidän seuransa tuntuukin sentähden
aiwan kodikkaalta ja tutulta. Jos kuka kysyisi minulta
Puumankilaisista, niin minä heitä kiittäisin. »Melkeen kaikki owat
kuusamolaisia ja n.k. Kristityitä.» Warjellakseen omaisuuttansa
warkauksista oliwat Puumunkilaiset, kun kylä alkoi suureta,
päättäneet antaa miehissä sille selkään, joka warastaa. Jo tuli
kesällä muuan maanmies muka kalaa merestä ottamaan, waan
erehtyi ottamaan maalla toisen omaa; isäntämiehet nuhtelemaan,
»waan näyttäkääpä toteen» sanoo mies niinkuin ainakin Suomessa;
ei auttanut nyt juridiika; maha penkkiä wasten ja selkänahka
muokkaan; mutta osaisikin mies heti, mistä tie lähtee Ameriikaan.
Seuraawana kesänä tulee samantapainen mies; isännät taas
käyttäwät wähä kättä pitempää ja opettawat, mikä on Puumangin
peruslaki. Ei sekään kalan pyytäjä tuohon lakiin tyytynyt; Amerika
peri senkin.

Kylän hautuumaa on pääkylästä pohjaan päin niemen nenässä.

Harwoin täällä saa keski-ikäisiä miehiä haudata; ne nielee meri; joku
sattuu ajautumaan sitte rannalle ja pääsee wihittyyn multaan.
 Elokuun alussa oli wielä muutamia kuumia päiwiä; teki mieli
rannalle; pannaan waatteet luisulla ruunalla noille kauniille, kirjawille
kiwille, jotka owat meriwirrassa ulliweden aikana; outo ei
muistakaan, waan sukeltaa niinkuin Kallaweden aaltoihin ja silmiä
rupeaa karwastelemaan; se wesi on suolaisempata kuin Suomen
lahdessa, eikä siinä tee mieli kuin pistäytyä wain, sillä se ei ole
paljoa lämpimämpää kuin taiwellakaan. Mutta rannalla seisoessaan
hiottaa, niin lämmin on ilma ja aurinko kuuma. Siellä pitäisi olla
Wisbyn kylpylaitos, jossa kuulutaan potilaita totutettuwan
auringonkylpyyn. Mutta äläpä mene ajatuksillasi kauas, jo rupeaa
meriwirta waatteita huuhtomaan kiweltä pois. Ne kaapataan
kainaloon ja siirrytään ylemmäksi, ja wähän hetken päästä taas
ylemmäksi, sillä kun meri nousee, niin siinä ei auta muu kuin
pakeneminen, waikka olisi koko waltakunnan sotajoukko wastassa.
On se meri julma joskus, mutta on se wirkistäwäkin. Kun täällä on
kuuma, ei kärsi kättä panna terwattua lautaa wasten, eikä jalkaa
tummalle kiwelle.

Toista wiikkoa oltuamme kylässä, sanottiin ystäwälliset hywästit

kyläläisille ja kortteerimme isännälle, joka kenties lukijalle on tuttu
Thauwonin kertomuksesta Kirjallisessa Kuukauslehdessä wuodelta
1870, ja astuttiin wämpööriin purjehtiaksemme 12 peninkulmaa
meren yli Wesisaareen. Tuuli käwi koillisesta, ensin laimeammasti,
sitte ankarammusti. Niin paljo alle tuulen emme woineet laskea, että
olisimme käyneet Lunnisaarissa, joilla kumppanini kerran oli wiikon
kuluessa käynyt. Ne owat olleet aina mainittawat lintusaaret.
Lunnilinnut kaiwawat pesänsä mahan, ja reikiä on tasaisella ranta-
kentällä pitkin saarta niin tiheässä että tuskin saattaa astua
polkaisematta pesän reiälle. Linnut eiwät pelkää pesissään, maan
pieksäwät nokallaan, jos tahtoo heitä kiinni ottaa; nokka on syrjiltä
litteä ja teräwä niinkuin kirween terä. Niitä on niin paljo, että kun ne
lentäwät pois pesistään, taikka palajawat takaisin, niin tahtowat ihan
pahki sattua ihmiseen. Kun linnut illoin, aamuin ja myös
puolenpäiwän aikana owat menneet pesiinsä, lewitetään reikäin
suulle merkot, joihin linnut takertuwat; sillä lailla niitä käydään
pyytämässä. Munia tietysti kewäällä myös käydään kokoamassa.
Sekä munat että itse linnut omat hywiä ruuaksi. Tässä en woi olla
mainitsematta erästä pyyntitapaa, jota sanoiwat myös käytettäwän,
waikka se kuuluu kummalta. Höyheniensä tähden pyydetään
kalalokkia ja tiiroja, joita näillä rannoilla on niin mahdottoman paljo.
Mies paneutuu selälleen ja lewittää lakanan yltäänsä päällensä;
päänsä yli hän pitää lakanan reunasta kiinni, panee kalan rintansa
päälle ja kun lintu tulee kalaa ottamaan, paiskaa hän käsillään
lakanan yhtäkkiä päälle; lintu on loukussa, niskat poikki; ja toista
odottamaan lewitetään lakana jälleen. Tämä lintuin paljous tekee
nuo kallioiset ja someroiset rannat eläwiksi, muuten ne olisiwatkin
kuolleet kuin häwitetyt rauniot.

Jota kerta tuin wämpöörimme merellä nousi aallon harjalle

näimme paljo weneitä ja laiwoja, jotka kulkiwat mikä minnekin, mutta
ei mistä olisi hädässä ollut apua. Me olimme tällä matkalla hukkua.

Wesisaari

on siewä kaupunki ja rakennukset omat aiwan wanhan aikuiseen

malliin rakennetut, useat 2 ju 3 kertaisia; kaikki puurakennuksia.
Muutamain kartanoin sisässä seinnnwieruksilla oli ryytimaan kukkia
istutettu ja ne kaswoiwat aiwan loistawasti. Kaupungissa on myös
wesijohtolaitos niinkuin suurissa kaupungeissa. Useammalla talolla
kaupungin pääosassa on johto kotiin ja turun lähellä on pieni maja,
jossa wesi torwesta juoksee yöt päiwät alas; siinä käwi lappalaista
lakkimassa. Sattui olemaan joku merkkipäiwä lappalaisille ja ne
oliwat kaupunkiin tulleet kuin markkinoille. Ne oliwat koreat, kirjawat
kiireestä kantapäähän, ja huojuen kummallekin puolelle kätkyen lailla
kulkiwat he katuja ylös ja alas. Pitkä wiitta sinisestä werasta
reunustettu kelta-ja puna-wärillä oli useammalla. Ukot ja akat oliwat
juowuksissa melkeen kaikki, ju moni makasi tainnoksissa
lautatapulien wälissä rannalla. Mutta mitä en ennen ollut nähnyt,
ainoastaan lukenut Castrénin matkakertomuksista, näin nyt.
Paraimmassa humala-ilossa riehuwat ukot ja akat meniwät
nukkuneiden tykö, wäänsiwät suun auki ja kaasiwat sisään
tulijuomaa, etteiwät näet nuo heikot, jotka oliwat riemusta pois
uupuneet tiedottomiksi, jäisi osattomiksi nautinnosta; tarkoitus oli
muka hywä, ja ahmatasti nieliwät nukkuneet, silmät pikkuisen
raollaan, kurkkutorwesta alas lisää humalaa, koettiwat wetää
suupieliään nauruun kiitoksen osoitukseksi ja sitte kuorsasiwat kuin
kuolewaiset. Katselin sitte nuorempaa wäkeä; harwat nuorukaiset
oliwat wähä päissään, tyttylöistä ei ketään, ja heidän käytöksensä oli
niin erittäin siiwoa, kohteliasta ja sironsiewistettyä, että ajatukset
kohta meniwät Imanteron lappalaisiin. Lappalainen kuuluu jo
ennakolta määrääwän, kuinka monta poron wasua hän myö
kiiltäwään kultaan, joka pannaan kätköön, ja kuinka monta hän myö
wiinaan, joka on loppuun juotawa; ja siitä on tietysti rippuwa, kuinka
kauan hän wiipyy kaupungissa, mutta heti kun kauppias on
wiimeisen tipan antanut, ja se on onnellisesti kallistettu kurkkuun,
lähtee lappalainen kotiansa.

Nämä Norjan lappalaiset owat ylipäätään warakkaita; monta on

4,000 poron isäntää, ja jos arwataan poron hinta 20 kruunuksi, joka
on alin määrä, niin on heidän omaisuutensa 80,000 kruunun
arwoinen. Mutta panee waltio heidän osakseen hywän weronkin.
Tawallinen weromäärä on 120 kruunua miestä kohden, joka on 16
wuottta täyttänyt ja siitä alle ja yli miten mies on; mutta waltio on
myös ottanut tehdäkseen pystöaitaa monia peninkulmia porojen
kuljetusta ja koossa pysymistä warten. Waikka lappalaisilla siis on
korkeat werot, on heillä niin monta etua myös, että heidän ei käy
nurkuminen; kaikki maakin katsotaan lappalaisen omaksi, jossa
norjalainen ja suomalainen loisena majailee ja erityisten sääntöjen
kautta saa lunastaa itselleen pieniä tilkkuja talon paikaksi ja
heinämaaksi sen ympärille. Suurten taisteluin ja koetuksien perästä
on Norjan waltiopäiwillä päästy tämmöisen, wieraankin katsoen
sangen järkewän lain wakawalle pohjalle. Lappalaiset eiwät enää
saata sanoa, että heitä ahdistetaan omassa maassansa.

Tästä kaupungin pää-osasta, jossa on suuria ja rikkaita

kauppapuoteja, wuonon suuhun päin on suomalaisten kaupungin
osa, joka jo ulkoa-päinkin nähden on köyhempi. Suomalainen
wäestö on kuitenkin lukuisampi ja yhä kaswaa suuressa määrässä.
Puolen toista kymmentä wuotta takaperin oli wäkiluku Wesisaaressa
500 norjalaista ja wähä yli 700 suomalaista, mutta nyt on jo
suomalaisia 1,500 henkeä, jota wastaan norjalaisia on entinen
määrä. Kaikki wirkamiehet owat kuitenkin norjalaisia, ja ne erittäinkin
katsowat karsaalla silmällä suomalaisen wäeston myötäistä
karttumista. Suomalaiset puolestaan pitäwät kowasti kiinni
kansallisuudestansa, ja se into käy wuosi wuodelta kiiwaammaksi.
Sanoi eräs kauppias, että jos suomalainen poikanulikka tulee jotain
ostamaan, eikä saa suomalaista puhetta takaisin, niin hän menee
heti paikalla tiehensä. Kaikki lapset, pojat ja tytöt, osaawat norjan
kieltä, sillä kouluja ei ole muita kuin norjankielisiä ja joka lapsen
täytyy käydä koulussa, mutta omasta kielestään he niin tarkan
huolen pitäwät, että joka kauppiaan täytyy, saadakseen tawaralleen
menekkiä kaupungin suuren enemmistön seassa, oppia itse ja
katsoa että puotipalwelijat osaawat suomen kielen. Mitä hirweätä
boykottaamista eli wääryyttä maan siwistyneitä kohtaan! »Mutta
mitkähän oliwat ne ylioppilaat tai nuoret maisterit, jotka tuommoista
suomikiihkoa heritteliwät?» Niin, niin! mutta nyt ollaan wapaassa
Norjassa. On kuitenkin kaikella wapaudella rajansa; waikka
matkustawan suomalaisen tekisi mieli kehahtaa, jopa kuiskata joku
kehoituksen sana kansalaisensa korwaan, niin — — muista, muista!
nyt ollaan wieraassa waltakunnassa, jonka sisällisiin oloihin ei ole
lupa Suomen alamaisen sekautua; saat pitää silmää auki, mutta suu
kiinni!

Niitä riitoja, jotka waltiopäiwämies-waaleissa owat ympäri koko

Norjan syntyneet, on täälläkin ollut, ja Suomalaiset owat olleet
kuninkaan puolella, sillä esiwalta suo oikeuden heille, waan
wirkamiehet, kuta alhaisemmat, sitä äkäisemmästi koettawat polkea
heitä. Kirkkoherra on heillä hywä; hän pitää suomalaisenkin jumalan-
palweluksen jota pyhä, waikk'ei osaa suomea puhella. Heillä on
kiwikirkko, sangen kaunis, 2 korkealla kaakeliuunilla lämmitettäwä,
erittäin mukawa ja korkealla paikalla, josta näkyy koko kaupunki
alapuolella ja heti takana leweä Warenkiwuono, jonka eteläranta
kuumotti korkeana niinkuin leweä siniwiiwa. Norjan korkeilta
rantawuorilta on aina wapaa, awara näköala; se on opettanut
norjalaisen wapaaksi. Kun on tullut ylös Jäämeren rannalle sitä tietä
kuin me, ja saapuu sitte Norjaan, niin on kuin kaikki kahleet laukiaisi,
kun haastelee niin wapaan, kerrassaan omalla pohjalla seisowaisen
miehen kanssa kuin norjalainen on. Jos wenäläinen on wapaan
miehen weroisista alimmainen, niin on norjalainen ylimmäinen;
suomalainen keskimäinen. Juoppoutta owat norjalaiset koettaneet
sillä tawalla estää että owat korottaneet wäkewäin juomain tullin
hywin kalliiksi. Semmoiset juomat owat täällä 3 kertaa kalliimmat
kuin kylissä murmannilaisella rannikolla, jossa ne niinkuin muukin
tawara owat ihan tullittomia. Raittius-seuroja on täälläkin olemassa;
ne owat paljo hywää waikuttaneet; niille tilasiwat myös Suomesta
suomalaista raittiuslehteä.

Kaupungin kohdalla on pieni saari, jolla on walastehdas, 2

kertainen lautarakennus. Yksi walas oli juuri nyt nyljettäwänä ja
walmistettawana. Kalleinta on siinä raswa, jota käytetään moniin
tarpeisin. Lihaa syöwät kurjimmat köyhät; se on karkeasyistä;
muuten jauhetaan se, niinkuin kaikki luukin, niityille ja pelloille
höystöksi. Walas on kallis kala; suuri on 4,000 á 5,000 kruunun
arwoinen, ja joka semmoisen eläwän raadon löytää, kun se itse joko
ammuttuna tahi muuten innoissaan rannalle työntäypi, taikka
waakina (miekkawalas) sen hierualle ajaa, se mies saa wähällä
työllä suuren rahasumman. Uuralaiset kuuluiwat wiikkautta jälkeen
minun lähtöni Kiltinän rannalta löytäneen aika walaan raadon.
Tehtaan alla meressä oli 3 suurta raatoa huuhtoutumassa ja
haisemassa. Ei ole ihme, että tuommoiset walastamppia lennättäwät
jälessään niinkuin kaarnawenettä; niin mahdottoman awaroita ne
oliwat. Woi olla tosi, mitä eräs kyytimieheni merellä kertoi mulle. Hän
oli wämpöörissä kalastamassa eräänä kauniina kesäiltana ulohtaalla
merellä; niin tulee walastamppi täydessä höyrywoiman kulussa ja
sihtailee erästä aika suurta walasta, joka uiskenteli hänen
onkimapaikan tienoilla. Jo laukaisi kerran kanuuuallaan ja sattuikin
kohti, harppuunan wäkä otti kowasti raswaiseen lihaan, mutta
tulipommi, joka aina on laulauksen etunenässä, ei räjähtänytkään
walaan ruumiin sisässä; jos nimittäin tulikuula räjähtäessään saa
silpoa eläwän sisus-osat yhdeksi myrskäksi, niin se tietysti
silmänräpäyksessä kuolee, sidotaan tampin kupeelle ja wiedään
Wesisaareen. Mies sanoi, että kun walas lähti pökäisemään ulos
merelle, niin korkeat aallot kuohuiwat kummankin puolen ja tamppi
tuuti kuin kätkyt siinä uurteessa, jonka walas oli edeltäpäin mennen
kyntänyt meren pintaan; eikä kauan wiipynytkään, kuin wain siinti
enää menijöitä; ja ne katosiwat. 12 tunnin perästä, aamulla noin 6
aikana, näkee hän enemmin lännestä päin walaan taas tulewan ja
tamppi perässä, walas ryystää wetää henkeä itseensä ja kun joskus
puhaltaa wesipylwään ilmaan, niin se oli punainen tuin weri.
Päästessään juuri samaan paikkaan, josta lähti, puhaltaa se
wiimeisen werisäteen päiwänpaisteesen ja kellistyy kuoliaaksi sillä
paikalla, jonka itse oli walinnut. Mutta miehet kuin muurahaiset nyt
hakkaamaan, waikka oli yö tainnut olla pitkä malaan wapaassa
kyydissä; joka on woitolla wuorossaan, eihän se säästä; ja walaan
lämmin weri tulwasi niistä lähteistä, jotka eiwät jo olleet kuiwaneet,
sillä runsaudella pitkin merta, että ympärys punaisena ruskotti.
Sääliksi käy walaita nykyaikaan; niillä kauheilla murha-aseilla, joita
nyky-ajan nero on keksinyt, kun wainoa käydään, niin ei kestä monta
wuosikymmentä, ennenkuin näiltä meriltä nuo jalot, mahtawat
eläimet owat lopen kaikki. Aina 25 sylen pituisiksi woiwat ne kaswaa,
sanottiin mulle.

Walastamppia kuuluu täällä olewan lopulle toista kymmentä, ja ne

kun käywät pitkin rantoja paukkamassa paraan kalastuksen aikana,
ei ole kumma, että turskan saanti käy huonoksi, niinkuin joka kylässä
walitettiin. Walittiwat suomalaiset myös, että norjalaiset kiireissään
perkkaawat kalat merellä ja heittäwät suoskut mereen, ja turska syö
niitä yhdessä kohden, eikä silloin tule pyydyksiin, wielä sanoiwat
senkin oleman wälistä wastuksena, kun Huippuwuorilta ja Nowaja
semljasta tulee hylkeitä niin joukossa, että niitä on kuin kantoja
halmeella; ne lewittäwät semmoisen hajun, että kala pakenee pois.

Ilma on täällä niinkuin murmannilaisellakin rannikolla sangen

lauhaa yli wuoden. Keskilämpö Wuoreijassa esm. näin: Tammik. —6,
Helmik. —5, Maalisk. —3, Huhtik. —1, Touk. +1, Kes. +4, Hein. +6,
Elok. +7, Syysk. +4, Lokat, +1, Marrask. —2, Joulut. —4, kaikki C°.
Wesi on kesällä wähintään +8 ja talmella +2. Rantakiwetkään eiwät
jäädy aawan meren luona, ainoastaan sywimpäin wuonojen perukat
jäätywät pariksi, kolmeksi kuukaudeksi. Lämmin Golf-wirta, joka
kuumasta ilman alasta läpi waltameren liikkuu tänne asti, tekee
nämä paikat niin lauhamaisiksi.

Täältä olisi mukala matka kotiin: tampilla Trondhjemiin, siitä

rautatietä; mutta jäisi Suomenlappi näkemättä. Sentähden istauttiin
taus meriulukseen. Rannalle jäiwät uudet tuttawamme, eräs
suomalais-norjalainen kauppias ja eräs dosentti kaswitieteessä, joka
oli Kristianiasta lähtenyt tutkimusmatkoille; tuuli tempasi meidät
merelle ja lennettiin kuin siwilla Näätämömöwuonon suuhun. Kewyt
ja siro olikin Otrinkimme, maalattu punaisella ja sinisellä
ulkopuolelta; se oli halkoja tuonut kaupunkiin. Merelle näyttäwät
wuononsuut omituisilta; ne owat sywiä porttia jyrkässä
kallioseinässä, joista pääsee wettä myöten Lapin korkeain wuorien
sisusosiin, mutta päästyänsä lähemmä näkee portin laajenewan, ja
siellä on awarat wedet takanakin. Näätämöwuonon suussa tuli
pysäys; tuuli loppui ja kallion rinteellä oli pikku mökki; se oli ihan kuin
sattumoiltaan, että miehet osusiwat siihen; rupesi satamaan lisäksi.
Miehet sysäsiwät paatin wesille ja käwiwät katon alle. Taisi olla tutut
paikat, siltä tuntuiwat ne äänet, jotka sateen läpi pääsiwät weneelle.
Muutamain tuntien perästä tuliwat miehet hoippuen tuosta rommin
myymälästä paljasta kallion kylkeä alas ja pääsiwät onnellisesti
paattiin ja niin otrinkiimme. Wanha lappalaisukko, joka lakittomin
päin oli tehnyt koko markkinamatkansa, wetäysi
porontaljaturkkineen, — kinttaineen, — housuineen ja kallokkaineen
kajuuttaan, jossa ennenkin oli maannut; siellä on niin lämmin, kuin
saunassa; myötäinen tuli uunissa. Toinen mies, otringin omistaja,
lapin ukon wäwyksi tulewa suomalainen, joka ikänsä oli etelä
Warengin pitäjässä asunut, weti purjeen ylös, mutta matka ei
kulunut; yö oli kohta puolessa, sade kiihtyi ja alkoi walua nahkatakin
läpi ihoa pitkin; jo tohti joku meistä pistää päänsä kajuutan owesta
sisään; »en tee tuota toista kertaa» arweli, kun taas sai meri-ilmaa
hengittää. Haju oli kauheata! kajuutata ei oltu pesty, sittekuin se lie
tehty, ja perässä olija ukkokääpä haisi pahemmin kuin walaan raato
Wesisaaressa. Mutta wiime yö oli walwottu merellä, koko päiwä oli
juostu Wesisaaren sisässä ja ympärillä, uni teki wäkinäisyyttä.
Astuttiin kynnyksen yli kajuuttaan, siellä käwi wilinä hämärässä; nuo
pitkäsääriset, mustat pikkueläwät hyppeliwät puolelta toiselle ja
penkiltä penkille; niillähän lystit oli; ei lupin peuratkaan niin wikkelöitä
ole. Mutta pitkin penkkiä perästä owen suuhun waeltaa laumottain
hitailla ja wakawilla askelilla noita harmaita, mataloita purijoita, ja
missa rakoa on seinässä irwistämässä, se on täynnä sekin
punatakkisia wuottajia, jotka werimaha takanaan tarkastelewat raon
alareunalta, tokko wieraita sattuisi penkille tulemaan — — »Ei, minä
en sowi näille markkinoille;» astuttiin ulos. Muttu taiwas ei armahda;
se kaataa wettä kuin saawista, ja joka kerta kuin pää nyykähtää
rinnalle osaawat sateen kuurot niskaan semmoisella wauhdilla, että
säikähtää torkkuja. Yökylmälin pitää liki ja wärisyttää jäseniä. Mutta
kajuutassa olisi niin lämmin, niin lämmin! Ei muuta, kuin silmät,
sieramet tukkoon ja tulisessa, sokeassa wimmassa wiskata
ruumisriepunsa owesta sisään kajuutan penkille ja — heti
nukkumaan. Wähän wäliä, joka kerta kuin oltiin läkähtymässä,
pantiin suu owelle, haukattiin raitista ilmaa ja — heti nukkumaan.
Kunhan henki pysyy, wähät muusta. Tämmöinen oli yön wirka tahi
jotakin sinnepäin; merimiehillähän on kaikissa maissa lupa liioitella,
enkä tiedä, tokkopa se lie Norjan wupuussu laissakaan kielletty;
loppulitwiiki wain oli, että kyllä miehistä kainous katosi.

Aamulla 9/8 herkesi satamasta ja päiwäkin pilkisteli pilwien

lomasta. Me kiirehdimme ulos ja kömpi ukko Joonikin perästä. Hän
oli iloinen ja wiaton kuin lapsi; rupesi selittämään, miten hywä on
talwella olla poron paimenessa: makaa lumihangessa ja yöksi
heitäksen kiwen syrjään; siellä on parempi kuin huoneissa. Heillä
onkin silloin kahdet talwipeskit, kuhdet kallokkaat, ja niin poispäin.
Wähät ewäät taitaakin hukka saada lappalaisilta, koska ryntäypi
suomalaisten päälle, niinkuin kertoiwat että hukka oli Muotkassa
syönyt lampaat ja porot hywin wähiin.

Näätämönwuonossa on kummankin puolen korkeat jyrkät

kalliorannat.
Siellä täällä on kiwijalan raunioita, joita nämäkin lappalaiset
sanoiwat muun kansan asuntojen jäännöksiksi. Semmoisia oli myös
Sopuskan ja Potshein wälillä.

Ristiwuonon eteläpuolella poikkeuttiin lappalaismökkiin. Kota oli

turpeilla seinustettu, katto auki. Eukko keitti heti kahwit; sitä näkyi
heillä olewan, waikka tämä oli surkein ihmisasunto, minkä me koko
matkallamme näimme. Mutta jokapäimäinen leipänsä on heillä kyllä
mahtanut olla, sillä meidän istuessamme tulee pyöreänaamuisia,
punaposkisia poikia toinen toisensa perästä mökkiin, ryyppääwät
kahwikupin suuhunsa, wetäwät loukosta piimäpytyn luttiahirrelle ju
syöwät sen puheella ju naurulla höystäen; ei lapin lapsiltakaan
puhetta puutu; mutta leipää ei ollut kuin nimeksi. Owen suussa
oikealla puolella oli parsi, jossa talon lehmä talwella asuu; meistä
näytti, että se asuu siinä kesälläkin. Wähän matkan päässä oli toinen
kota samallainen; ja pitkin wuonon rantoja oli kotia tuon tuostakin.
Näätämöjoen suussa owat rannat, rinteet ja jokeen pistäwät, paljaat
niemekkeet puhdasta hiekkaa. Joki on leweä suusta, paikoin lähes
wenäjän wirstan. Päästiin Mikkolaan, jonne sanoiwat Wesisaaresta
olewan 5 peninkulmaa (suoraan 4). Joen warrella oli monta muutakin
suomalaista taloa, maan Mikkola on warakkain ja kauppatalo. Tästä
oli kyyti otettawa Kyrön kylään, Inarin eteläpuolella, noin 16
peninkulmaa, sillä sekä Jankilan Kalle, metsäwahti, että Kettumatti
tiettiin olewan heinänteossa kaukana kotoansa. Kylästä tuli yksi
mies. Kuusamolainen synnynnältään, ja entinen kyytimiehemme lähti
toiseksi; tämä sanoi soutawansa, kun oli kotinsa saanut ankkuriin
ukko Joonin kodan kohdalle wuonon itäpuolella; hän tarkoitti
otrinkiaan; muuta kotia hällä ei ollut, ja siinä hän asui kesät, talwet.

Mikkolasta kuljetaan wähän matkaa pientä koiwumetsää ja tullaan

sitte Näätämöjoelle, joka on jommoinenkin wirta weden
paljoudeltaan. Sen wasemmalla rannalla on pikku taloja ja
kulkupaikasta wähä ylempänä on pauhaawa putous, suurin seudun
koskista. Joelta lähtee osattama polku luodetta kohden; tuhannet
suomalaiset, jotka wuosittain kulkewat merellä kalassa, owat tehneet
sen tasaiseksi Ensin hiekkakangasta, jota kenties ennen muinoin on
ollut meren pohjana. Se ylettyy jyrkkään törmään, jota wastaan
kenties aallot owat käyneet ja nostaneet irtonaisen hiekan korkeaksi
rantaharjuksi, josta wielä joku matka on kuiwaa hietamaata, siksi
kuin alkaa maa muuttua kiwiseksi ja nousee nousemistaan ylöspäin.
Pieniä paljaita kallioita yli kulkiessa täytyy tarkasti katsoa, missä
askeleen jälkiä tuntuu, muuten eksyy. Astuttiin jonkun tunnin matka;
jo oli petäjä kalliolla kaswamassa, mutta se oli jäänyt matalaksi,
kituliaaksi, sylen korkuiseksi; pohjaistuulet owat siitä kulkeneet
sisämaihin ja wieneet latwakerkkäin mehut muassaan, mutta
leweydelleen se oli kaswanut ja jäänyt tasalatwaksi jo pituutensa
puolitiessä. Parin peninkulman päässä on Suomen raja. (Kenraali-
kartta on tässä aiwan wäärä.) Outo ei olisi sitä eroittunut, sillä siinä
oli wain pientä lehtimetsää eli pensastoa. 2 neljänneksen perästä piti
meidän tulla Jankilan Kallen taloon, metsäwahtiin, mutta ne
neljännekset oliwat pitkiä; lie lappalainen niitä kewätporolla mitannut.
Tämä lopputaiwal oli enimmästään lyhyttä mäntymetsää, joka
kaswoi kuiwalla kankaalla. Kahlattiin leweän, sorapohjaisen
Pakanajoen yli ja oltiin talossa. Tuntui tutulta tämä talo; se on ruunun
rakentama metsäwahdin torppa: tupa, kamari, wieläpä saunakin.
Tässä tapasi meitä 14 nuorta miestä pohjois-Suomesta ja 2
karjalaista. He oliwat Wesisaaressa odottaneet joukon lisää, mutta
kun oliwat saaneet kuulla meidän lähdöstä, oliwat he kiiruhtaneet
perästä päästäkseen huokeammasta maksusta Inarin yli, joka matka
aina kuuluu tulewan werrattain kalliiksi. Kahdenkymmenin miehin
lähdettiin nyt matkaa tekemään iltapuoleen Elok. 10 p:nä.
Toisellainen into oli nyt taipaleella muassa kuin ennen. Tietäähän
sen, kun on käynyt raittiilla merellä ja palajaa kotiin pari, kolme, jopa
jollakin joskus kuusikin sataa kruunua lakkarissa, eikä muuta tässä
mailmassa huolittawaa, kunhan laukku selässä pysyy, niin silloin ei
paljo mieltä paina nuo pari tai puolikolmatta wuosikymmentä, jotka
owat sattuneet iästä pois lohkiamaan. Ja kun lopulleen
kaksikymmentä ylimielistä suuta yhteen ääneen nauruun rehahti, niin
se tuntui niin riemastuttawan »Lapin raukkoja rajoja» ja kylmiä
kallioita, että hekin yltyiwät päästämään ihan saman säwelen.

Matka Suolisjärwen päähän (3 penink.) on louhikko-wuoria ja

pieniä järwiä täynnä; suurin on Tuulijärwi, jonka itäpuolitse polku
kulkee; sen rantakallioille näkyi Wainowetojärwen selkää, jonka
järwen sanoiwat suuremmaksi Tuulijärweä. Polku käy monessa
kohden kaitaisia harjuja pitkin järwet kummankin puolen, ja tarjoo
siten sangen usein miellyttäwiä näköaloja waikka metsä on
kuiwettuneen näköistä. Yösydäntä maattiin nuotiotulen ääressä. Ei
ollut wähä hämmästys, kun aamupuoleen heräsin ja näin, että joku
miehistä keittää kahwipunnulla kahwia, toinen teetä. Laukussa oli
miehillä sokeriakin. Suolisjärwelle päästyämme rupesiwat pojat
rakentamaan majoja metsään. Kirwes heilui, puita kaatui, sammalia
nousi maasta kuin pölyä. »En minä tähän rupea asumaan;» »joka